Matkasuunnitelmia

Syksy on saapunut Shanghaihin. Viela viime viikolla ulkona pystyi olemaan sortsit jalassa. Tama viikko on ollut sateista, lampotila siina 20 asteen paikkeilla. Eli ei veda viela vertoja Suomen syksylle. Asuntomme on kuitenkin melko viilea, koska lasit ovat yksitehoiset, jos sitakaan. Tieda sitten kuinka kylma taalla on asua talvisaikaan. Asunnossamme on myos muitakin ongelmia: putket. Muutama viikko on kylpyammeessa maannut vesi, eika muutkaan viemarit veda. Tiskivesi on ehka seuraavana paivana valunut pois. Putkimies on tilattu, mutta viela ei ole nakynyt. Vuokranantajat taalla eivat ole niinkaan kiinnostuneita asuntojensa kunnosta. Tietaakseni mitaan hallitusta/yhtiokokousta asunto(mikalie)yhtiossa ei ole. Asunnot rapistuvat naissa saissa kuitenkin melko nopeasti, jos huoltotoita ei tehda.

Tama paiva on mennyt matkasuunnitelmaa hioessa ja lippuja varatessa. Ainut este matkalle kuitenkin tuntuu olevan nama kiinalaiset nettiyhteydet. Ensimmaisen kahden tunnin aikana sain varattua yhden lennon, Vietnamin sisalla. Yrittaessani ties monettako kertaa paivittaa Airasian/Tigerin sivuja, kestaa paasy etusivulle tuhottoman kauan. Muistan viela yliopistomme rehtorin lukukauden avajaisjuhlapuheen: koulumme internet-yhteydet ovat loistavat. Todettakoon, etta kampuksemme yhdessa ainoassa netti-luokassa on kahdeksan konetta, joista paivittain toimii ehka kaksi, toisinaan ei yksikaan... Kampassamme toimii jonkun muun langaton netti. Sekin toimii hyvin ennen iltaa ennen kuin palvelimet ruuhkautuvat taalla Aasian talouden keskittymassa. Toisinaan langattomia yhteyksia ei ole lahimaillakaan.

Muutama vuosi sita tuli kelailtua, etta Aasiaan on paastava joskus reissaamaan, vaikka omat reissukokemukseni ovat lahes olemattomat. Aasia kuitenkin kiinnosti eniten. Shanghain vaihto osui hyvaan saumaan samalla kun pystyy toteuttamaan taman kahden kuukauden reppumatkan ja "opiskelemaan" siina samalla... Koulua tassa ei ole enaa paljoa jaljella niin Suomessa kuin taallakaan. Sen verran opiskeluun ja kaikkeen siihen liittyvaan oheistoimintaan sita on kuluttanut aikaansa, etta olkoon tama reissu palkinto tai kiitos siita... ja loma ennen tyoelamaan siirtymista! Matkasuunnitelmaa hioessa tuli tietoa hankittua lounarista, netista ja kavereilta mm. Maijalta, joka viime kevaana oli taalla vaihdossa/reissussa poikaystavansa kanssa. Tarkoitus on nahda kahden kuukauden aikana mahdollisimman paljon. Reissuni on niin aktiivilomailua, Aasian kulttuurikohteissa kiertamista, tutustumista aasialaiseen elamaan kuin rantalomaa...

Lahto tapahtuu 10.11. kun lennan Shanghaista Nanningiin, joka sijaitsee lahella Vietnamin rajaa. Tarkoitus on valittomasti paasta bussiin/junaan kohti Hanoita. Siita lahtien matkustamisen pitaisikin olla helpompaa kuin taalla.
Hanoissa olen 10-15.11. Tarkoitus on tutustua kaupunkiin ja lahtea parin paivan retkelle Halong Bay:lle (kiitos Maija vinkista), joka on Unescon maailmanperintokohteita. Hanoista lennan Saigoniin, jossa vietan viikonlopun tutustuen Vietnamin sodan muistoihin. Saigonista matka jatkuu bussilla/lautalla Phu Quocin saarelle, jossa lohotaan auringon alla 17.-20.11. Paluu saarelta Saigoniin tapahtuu ennen viikonloppua, josta matka jatkuu bussilla Phnom Penh:in, Kampotsaan. Kampotsassa olen 22-26.11. valisen ajan, tarkoituksena nahda Pol Potin hirmuteot, maan kurjuuden ja tietysti Angor Watin temppelin. Liikkuminen maassa tapahtuu bussilla ja viimeistaan bussimatka Siem Reapista Bangkokiin tulee olemaan kokemisen arvoinen, jos tie edelleen on siina kunnossa mita olen kuullut. Bangkokissa vietan pari paivaa jatkaen matkaa lentaen ensin Surat Thaniin, josta matka jatkuu lautalla Koh Taolle. Kyseisella saarella muutamat suomalaiset toimivat sukelluskouluttajina. Saarellehan paatyi myos Pekingissa auttamani suomalainen pariskunta. Siella vietan siis lahes viikon ja osallistun ja toivottasvasti saan myos sukelluskortin. Koh Taolta matka jatkuu lautalla/bussilla Phukettiin, josta valittomasti lennan Kuala Lumpuriin. Kuala Lumpurissa vietan yon lentoasemalla ja aamun ensimmaisella lennolla 8.12. lennan Kota Kinabalulle. Malesian Borneolla vietan lahes viikon, valloittaen toivottavasti Mt. Kinabalun (4095m), tutustuen sademetsaan ja mahdollisesti kavaisen sukeltamassa. Paikka sijaitsee jonkin matkan paasta Sipadanista, jossa 2000-luvulla siepattiin pari suomalaista. Kinabalulta lennan 14.12. takaisin KL:iin. Yo lentoasemalla ja aamulla lento Balille. Balille lentaa myos kaverini Suomesta ja Jenni ja Tommi Shanghaista. Balilla tarkoitus on golffata, sukeltaa, snorklata, menna surffauskurssille ja ottaa rennosti ennen Suomeen ja tyoelamaan paluuta.. 28.12. lento KL:iin, jossa vietan mahdollisesti uuden vuoden (tai Singaporessa). Singaporesta lento Suomeen tapahtuu 3.1. Duunit alkavat 5.1....

Tarvittavat lentoliput on nyt varattu. Juna/bussi/lauttaliput hoituvat reissun paalla. Toivottavasti helpommin kuin Kiinassa. Yopymiset tapahtuvat paaasiassa halpojen hostellien dormeissa, ehka bunglaloweissa. Matkaoppaana toimii lounari, mutta tietysti matkan aikana tutustuu muihin backpackereihin, joilta saa vinkkeja tai joiden kanssa mahdollisesti matkustaa.
Tama ilta jatkuu Shanghain suomalaisten iltaan paikalliseen O'Malleysiin parille hassulle...

Hong Kong was awesome

…jos honkkaria voisi yhdellä sanalla kuvata!

Viime viikon torstaina oli lähtö sateisesta Shanghaista kohti Shenzeniä, joka sijaitsee Kiinan rajojen sisäpuolella ja johon on edulliset lennot, jos haluaa viereisellä saarella sijaitsevaan Hong Kongiin. Vaikka honkkari on osa Kiinaa, niin ei se lentolippujen hinnoissa näy. Mainittakoon, että edestakainen reissu Shenzeniin maksoi n. 150e, suoraa honkkarilennon hintaa en edes muista. Kiinalaiseen tapaan sekä meno (että paluu) lento olivat myöhässä reilu puoli tuntia. Syy ei selvinnyt. Shenzenistä pääsimme melko vaivattomasti bussilla jatkamaan matkaa eteenpäin. Matkan aikana pysähdymme pariin kertaan rajapisteille leimaamaan passejamme. Matka lentokentältä honkkariin kesti parisen tuntia ja maksoi sen 10e, melko vaivatonta koska koko ajan oli jonkun kiinalaisen käsi osoittamassa mihin suuntaan mennä.

Torstaina siinä puolen päivän jälkeen honkkarissa ihmettelimme, mihin se bussi meidät jätti ja mistä saada massia. Olimme kuitenkin päässeet bussilla saman tien Hong Kong Islandille. Siitä tallustimme metrolle ja lähdimme lounari kourassa metsästämään kyseiseltä saarelta hostellia. Tiesimme jo etukäteen, että mesta on kallis ja olisimme päässeet halvemmalla, jos olisimme menneet esim. Kowloonin saarelle, mut kerrankos sitä honkkarissa. Käväistiin kysymässä parin hostellin hintoja, ennen lounarin suosittelemia hostelleja. Samalla joku soitti jonkun mamman meille esittelemään omia asuntojaan mukamas ”hostellina” meille. No käväisimme katsomassa mamman maallista omaisuutta, mutta päädyimme kuitenkin Hong Kong hostelliin. Meille näytettiin huoneet ja olimme tyytyväisiä, paitsi hintaan 17e/per yö/per lärvi. Okei, hostellin omistaja yritti tehä perushonkkarikikkaa et ensin näyttää huoneen ja sit siinä rahaa annettaessa sanoo, et teille ois tarjolla ehkä vielä isompi huone toisesta rakennuksesta. Emme uskoneet, älkööt tekään.

Tavarat huoneeseen ja saman tien tallustelemaan honkkarin rantakatuja. Lämpöä oli se perus 30 ja hiki valui… Olin fiilareis. Katuja tallustaessa olo oli kuin olisi palannut sivistyksen pariin. Pystyit lukemaan tienviittoja, kylttejä ja mainoksia englanniksi ja kadut olivat siistejä. Kaiken lisäksi lähes joka toinen vastaantulija oli länkkäri tai omisti veressään edes hitusen sitä. Keneltä tahansa kysyi mitä tahansa sai vastauksen englanniksi. Pitkästä aikaa oli helpottunut kun kanssakäyminen oli yksinkertaista. Toiseksi, honkkarissa ei ole niitä huonoja tapoja mitä saaren vastarannalla, Kiinan maaperällä on. En tiedä olivatko hyvät tavat perua siitä, että liukuportaissa erittäin selvästi annettiin ymmärtää, että mene tälle reunalle jos pysyt paikallas ja tälle reunalle jos haluat edetä nopeammin. Metroon sisälle mentäessä kovaäänisesti kuului, päästäkää matkustajat ensin ulos ja menkää sitten vasta sisään. Niin yksinkertaisena kun näitä asioita Suomessa pitää, täällä ne ovat jotain muuta. Mut siihen on jo melko tottunut tai turtunut. Torstai-illalla käytiin kattomassa vielä honkkarin pilvenpiirtäjien valoshow maineikkaasta Star Ferry botskista.

Perjantai meni Viktoria’s Peakille matkatessa. Honkkarin ilma oli kuitenkin koko reissun ajan niin sumuinen tai saasteinen, ettei vastarannalle nähnyt kunnolla. Muuten perjantai meni Hong Kongin eri saariin tutustuessa, kuten Lamma -saareen, jossa ei ole autoja. Saaret ovat varsin pieniä ja vuoristoisia, joten ydintoiminnot ovat varsin pienellä alueella. Illalla käväisimme myös Honkkarin baarikadulla, jossa pienelle alueelle oli sijoittuneet kaikki alueen baarit ja kadut olivat täynnä ihmisiä, pääasiassa länkkäreitä. Juomien hinnat olivat paljolti Suomen tasoa, joten tällä kertaa se jäi todellakin siihen pariin hassuun.

Lauantaina lähdimme lautalla Macaun saarelle, matka kesti reilun tunnin ja molempien saarten terminaaleissa täyteltiin lappuja ja leimailtiin passeja. Yhteen suuntaan hinta oli sen 15e. Macaulla käveleskelimme ensin saarta ympäri, mutta totesimme, että siellä ei muuta nähtävää ole kuin kasinot, joten lähdimme kasinoalueelle. Kasinot olivat kuitenkin täynnä pelkästään kiinalaisia, enkä tavannut kuin pari länkkäriä. Pelipöydissä pelattiin lähinnä Baccarat peliä. Kasinot olivat kuitenkin uskomattomia ja lisää edelleenkin rakennetaan. Sunnuntaipäivänä lähdimme rannalle löhöämään. Taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi n. 30 asteessa. Puolessa tunnissa olimme Stanley Beachilla, Hong Kong Islandin toisella puolella. Brunaa sai sen verran, ettei aivan kalkkilaivan kapteenina tarvitse 1,5 viikon päästä reissuun lähteä. Tarkoitus oli vielä käväistä Disneylandissa, mutta olimme katsoneet aikataulut väärin ja meidät käännytettiin ovella. Kiinassa paljon käyttämäni hustlaus-mentaliteetti ei tepsinyt myöskään huvipuiston työntekijöihin. Maanantai-päivä meni lähinnä ostoskeskuksissa pyöriessä ja niitähän siellä riitti. Menet vain toisesta ulos ja toisesta sisään.

Hong Kong oli tosiaan mesta meikäläisen makuun. Se oli sekoitus itää ja länttä. Kaupunki oli siisti, pilvenpiirtäjät olivat toinen toistaan komeampia ja autot olivat uusimpia malleja. Ja ihmiset tuoksuivat muulle kuin mausteille ja rasvalle ja näyttivät hyvälle:) Länsimainen materialistinen ekonomi varmasti viihtyy Hong Kongissa, koska pieneltä saarelta löytyy kaikki. Ja ne loput tuodaan sinne laivalla. Opiskelijabudjetilla kaupunki oli kuitenkin varsin kallis, asuminen, eläminen ja ruokailu olivat lähes Suomen hinnoissa. Ostokset tietysti olivat halpoja.

Shanghain lentoasemalla tiistai-illalla oli taas paluu karuun kiinalaiseen arkeen ja huonoihin tapoihin. Ihmiset tungeksivat liukuportaisiin. Joku ajoi kävellessäni asemalla suoraan jaloilleni ja huusin muutaman suomalaisen totuuden. Taksijonossa ihmiset etuilivat toisiaan. Normaalia arkea täällä. Toivon, että Kiina säilyttää tulevaisuudessa tämän ”yksi maa, kaksi järjestelmää” –systeeminsä… tai luopuu siitä toisesta…!

Formula 1 Weekend

Viime viikko meni pitkälti räätälimarkkinoilla vieraillessa. Tuli tilattua kauluspaitoja lisää, parit talvitakit ja korjailtuja edellisiä. Jos täällä meinaa vaatteita tilata, tulee varata aikaa myös niiden mulkkaamiseen. Ensinnäkin puvut menivät korjaukseen, koska jos kerran räätäli tekee pukuni se prkl on sitten istuva. Yön aikana niitä korjattiin ja seuraavana päivänä hain ne. Viikonlopun aikana sovittelin, mutta tänään vein vielä housut pienennettäväksi. Palvelu oli sanonko mistä. Kiinalaisilla on tapana, kun he saavat rahansa, ovat he tyytyväisiä. Täällä asiakas ei ole oikeassa vaan myyjä. Jätin kuitenkin housuni ja edelleenkin on epäselvää, miltä ne huomenna tulevat näyttämään. Talvitakit piti olla tänään valmiita, mutta ei hajuakaan missä ne olivat. Täällä kuitenkin kärsivällisyys on kasvanut eksponentiaalisesti. Suomeen palaessani tuskin mikään saa enää otsasuontani sykkimään! Siinä tyynen rauhallisesti kuuntelin tyttöjen selitystä ja kuvittelin itseni Hong Kongissa lomailemassa... Puoli tuntia selitin heille kuinka asiassa edetään ja karkoitin samalla monet länsimaalaiset. Lopputulos: takkien hinnasta lähti 100CNY:tä pois. Loput kauluspaidat menivät myös uusiksi. Löysää tilaa löytyi liikaa ja myös taskut. Huomenna uusi yritys. Myyjien palvelualttius loppuu välittömästi kun saavat rahansa taskuun. Muutenkin kiinalaisilla on erittäin paljon opittavaa palvelusta. Muutaman kerran olen joutunut antamaan välitöntä palautetta!

Torstaina tuli slovakialainen kaverini, johon törmäsin Pekingin hostellissa. Tuli näytettyä Shanghain nähtävyyksiä, kuten feikkimarkkinoita. Formula viikonlopusta johtuen törmäsi Shanghain katukuvassa suomalaisiin. Yleisimmät kysymykset koskivat feikkimarkkinoita ja räätälimarkkinoita ja hintoja. Perjantaina tuli maailmanympärimatkaaja Rachaletta, jolle myös tuli näytettyä kaupunkia. Kävimme mm. Jin Mao Towerissa pummilla. Eli mentiin sisään ja suoraan hotelliin, koska Cloud 9 ei ollut vielä auki. Sama pummireissu tulee tehtyä myös tuohon naapuritaloon, maailman kolmanneksi korkeimpaan rakennukseen.

Perjantaina lähdimme koulukaverin bileisiin, jossa tutustui taas moniin kansalaisuuksiin ja pari hassua tuli juotua siinä seurustelun lomassa. Bileet päättyivät siinä kahden aikaan yöstä ja lähdimme neljän hengen poruakssa baariin, jossa drinkit oli sen pari euroa. Lähdimme ennen neljää seuraavaan baariin, josta poistuimme ehkä kuuden aikaan aamusta. Mäkin kautta, tietysti. Luultavasti se baari oli auki vielä lauantai-päivään asti. Lauantaina parin tunnin yöunien jälkeen lähdettiin äänestämään Suomen konsulaattiin. Pari hassua oli tehnyt tehvänsä, mutta kyllä se läpänderi konsulaattiin uppos. Oli melekonen täti. Ei ollut odottanut äänestäjiä ja vastaili äänestyksen lomassa puhelimeensa, jossa höpistiin jonninjoutavia.

Lauantai-iltana lähdettiin Bar Rougeen yköset päällä. Kaupungin ykköspaikassa piti olla Formula bileet. Pukua varten käytiin Tommin kanssa ostoksilla: kellot ja kengät. Tässä kämpillä juotiin ne kuuluisat pari hassua ja Bar Rougeen. Paikka oli täynnä länsimaalaisia, joukossa paljon myös suomalaisia. Formulatähtöset jäivät ehkä niihin Ferrarityttöihin. Pääsimme myös liittymään suomalaiseen seurueeseen, joka oli varannut itselleen pöydän keskeltä Bar Rougea. Olimme varmasti paikan persaukisimmat opiskelijat, mutta muut tuskin sitä uskoivat. Seurueeseemme liittyi myös kiinalaisia tyttöjä, mutta heidän tarkoitusperistään ei tiedä. Ilta päättyi taas jatkoihin mäkissä... Helkkarin hauska ilta!

Sunnuntaina lähdimme Formula ykösiä katsomaan. Otimme taksin allemme ja loppua kohti kuskimme ajeli kävelyteillä ja nurmella, tiet kun olivat täysin ruuhkautuneet. Loppumatkallemme otimme moottoripyörät allemme. Olimme päättäneet ostaa liput ulkopuolella väijyviltä koijjareilta. Touhu oli täysin eläimellistä! Koijjarit kusettivat ihmisiä ja monet saivat väärennettyjä lippuja. Toisinaan länkkärit saivat nämä myyjät kiinni, toisinaan heitä vietiin poliisi autolla, toisinaan taas meno yltyi käsirysyksi länkkärien ja kiinalaisten välillä, poliisin katsoessa vierestä. Lipunmyyjiä kyllä oli ja kaikilla oli jos jonkinmoista lippua. Tommille osui ensin väärennetty lippu, jonka jälkeen lipun osto hoidettiin kokeilemalla ensin lippua ovimiehellä ja jos onnisti maksu suoritettiin aidan raosta. Sain Nooran kanssa oikeat liput 30 minuutin päästä lähdöstä. Poliisit taas eivät meinanneet antaa meidän maksaa lippuamme ja koijjarit huusivat pää punaisena airan raosta. Odottelimme hetken ja juoksimme aidalle ja lähdimme paikoillemme. Paikat eivät kuitenkaan kelvanneet, joten lähdimme tallustamaan kohti pääkatsomoa. Pääkatsomon ovimiehet eivät välittäneet tippaakaan ja kävelimme muina miehinä katsomoon. Uskomaton fiilis! Ensimmäinen Formulakokemus oli kyllä kaiken vaivansa väärti ja olin aivan fiiliksissä, koska paikoiltamme näki kaiken ruutulipun heilutukseen ja palkintojen jakoon. Katsomo oli täynnä Suomen lippuja ja Ferrarivaatetusta. Kiinalaiset olivat hulluna Kimiin. Muita lippuja ei katsomossa näkynyt. Matka kotiin taittui suomalaisen turistibussin vierailevina tähtinä. Saimme vastata ties monettako kertaa kaikkiin Kiinaa ja vaihtoa koskeviin kysymyksiin. Kisa-alueella oli myös vanhoja inttituttuja, maailma on pieni.

Mutta mites koulussa. Saimme tänään perjantain kokeen tulokset, eikä tulos mairitellut opettajaa, itse olin kuitenkin tyytyväinen. Toinen opettaja taas jaksoi marmattaa minulle välitunnilla että Jere, you are naughty,naughty,naughty boy. Naama ei pysynyt pokerilla ja opettaja ihmetteli mitä hauskaa siinä on etten opiskele tarpeeksi kovaa. Marraskuun 5 päivä on puolivälikokeet ja sen jälkeen alkaa lähtölaskenta...

Kävimme tänään varaamassa Nooran kanssa lentoliput Hong Kongiin. Lähdemme torstaina ja tulemme takaisin ensi viikon maanantaina. Lentoliput edestakaisin Shenzeniin maksoivat sen 152e. Tarkoitus on käydä niin Macaulla kuin jollain pienellä saarella, muiden nähtävyyksien lisäksi. Samalla kyselin lentolippua Nanningiin, lähelle Vietnamin rajaa. Lippuja oli enää 4 jäljellä joten otin lentolipun Nanningiin, josta jatkan samantien Hanoihin bussilla/junalla. Lipun hinta oli 86e ja juna/bussilippu 15e Hanoihin. Huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin yli 300e lentolippu täältä Hanoihin. Eli 10.11. klo 0730 starttaa Aasia-turnee...

Case: Peking

Perjantai-aamuna 8 saavuin Pekingiin. Yritin vaihtaa pehmeän penkkini kovaan sänkyyn, mutta asioinnista ei tullut taas mitään. Tyydyin pehmeään penkkiin ja matka meni nukkuessa kahdella penkillä lusikka-asennossa. Sää Pekingissä yllätti. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, eikä tietoa Pekingin kuuluisista saasteista. Koko viikonloppu oli yhtä hellettä, yöt viileähköjä. Lieneekö pilvettömän sään tulokset olympialaisten ansiota. Otin hostellini rautatieaseman vierestä, joka osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi kaupungissa liikkumisen kannalta. Menin dormiini ja tapasin siellä yhden saksalaisen ja yhden slovakialaisen jätkän. Jutustelimme pari tuntia ja päätimme lähteä yhdessä keisarin kesäpaikkaan lounarin ohjeiden mukaan. Paikka oli melkoinen kesäpalttuu ja näkemistä riitti, mutta parin tunnin tarpomisen jälkeen alkoivat loputtomat temppelit, puut ja kiinalaiset kyllästyttämään. Kuvittelimme, että jokilaivan ottaminen olisi nopeuttanut pääsyä kaupunkiin, mutta väärin. Meitä vietiin kolmen eri veneen voimin eteenpäin, pelastusliivit jaettiin vain kiinalaisille.

Iltapäivästä näin Mt. Huangshanilla tapaamani tsekkiläisen opiskelijan. Menimme Taivaan temppeliä kohti, mutta paikka oli jo suljettu. Lähdimme etsimään ötökkämarkkinoita, jossa maiskuttelin heinäsirkkoja. Shanghaissa tarkoitus on kokeilla jotain muuta. Katteet noissa ötököissä on kuitenkin kohdallaan. Löydät kadulta ötökän ja pistät tikun päähän ja tuot turistien syötäväksi. Hostellilla otimme pari hassua dormikaverien kaa ja joukkoomme liittyi maailmanympärysmatkaaja jenkeistä. Tämä yli 20 maata nähnyt nuori nainen koki ensimmäistä kertaa todellista kulttuurisokkia. Tervetuloa Kiinaan! Purkautumisen jälkeen hän kertoi oluen voimin uskomattomia tarinoita eri maista. Matkakuume vaan kasvoi...

Launtai-aamuna lähdin lounarin ohjeiden mukaan etsimään bussipysäkkiä Kiinan muuria kohti. Hostellilta järjestettiin myös reissuja muurille, mutta reissun aikana jouduit pysähtymään useille eri jademyymälöille ja muille krääsämarkkinoille. Päästyäni oikealle metroasemalle ei ollut hajuakaan missä oikea bussiasema oli. Lounarista näytin Kiinan muurin merkkejä ja eräs joukko lähti meikäläistä viemään bussiasemalle. Päästyäni sinne olin ällikällä lyöty, paikassa oli useita jonoja busseihin numero 919. Menin yhteen ja hetken päästä tuli eräs takana ollut kysymään mitä eroa jonoilla on. Koska en tiennyt, menin itsekin kysymään ja sain kuulla, että jonot olivat eri paikkoihin muurille vaikka kyltit olivat Beijing-Badaling. Päätin näyttää kiinalaisille mallia hustlaamisesta. Menin oikeaan jonoon, joka oli 500m pitkä, jonon kärjille. Kiinalaiset katsoivat vihaisesti, mutta aikaa ei ollut jonottamiselle. Pian paikan päälle tuli myös poliiseja valvomaan jonottamista, meikäläisen myhäillessä. Reilun 1,5h bussimatkan jälkeen päädyin varsinaiseen turistirysään. Autoja ja busseja oli kuin sieniä sateella ja kuskimme jätti kilometrin päähän muurista. Päästyäni muurille oli käveleminen työn ja tuskan takana, kun kiinalaiset täyttivät käytävät. Badaling on muurista eniten korjattu ja suosituin turistikohde, joten en suosittele sitä. Muurilta näkymät olivat kuitenkin huikeat!

Muurilta päästyäni lähdin katsomaan Olympialaisten kisanäyttämöä, linnunpesää ja uimahallia. Kuten arvata saattoikin vilisivät kadut kiinalaisista turisteista.Tarkoituksemme oli la. illalla lähteä parille hassulla dormikaverien kaa, mutta herrojen treffit kiinalaisten kanssa venähtivät, joten ihmettelin hetken huoneessani. Oveen kuitenkin koputti tämä jenkkityttö, joka oli myös seuraa vaivaa. Päätimme lähteä etsimään lähistöltä hot pot -ravintolaa. Viimein sen löydettyä otimme kunnon mätöt. Ravintolassa ruokaillut hongkongilainen mies halusi antaa meille maistettavaksi omia aterioitaan ja suu pistettiin makeaksi pakastetulla sian sorkalla ja muusta en tiedäkään. Viereinen pöytä halusi myös osallistua ruokansa jakamiseen, joten heiltä saimme jälkiruoat.

Sunnuntaipäivä meni tsekkiläisen kanssa Tiananmenin "ihmeisiin" tutustuen. Punaista näkyi enemmän kuin J. Urpilaisella. Siitä tarpeeksi saatuamme jatkoimme kiellettyyn kaupunkiin, joka oli uskomattoman suuri. Tietysti punainen. Isommat aukiot vilisivät, taas, kiinalaisista mutta pienempiin paikkoihin mennessä oli tyystin hiljaista. Kiinalaisille kun kaikki pitää olla suurta. Lähdimme myös katsomaan hutongeja, jotka ovat kiinalaista vanhanajan asumista, jonka valtio haluisi poistaa uusien kerrostalojen tieltä. Omatoimisesti pääsimme näkemään varsin alkeellista hutong -asumista. Hutongit nähtyämme lähdimme vielä Taivaan temppeliä katsastamaan, jonka pihapiirissä oli jos jonkinmoista karkeloa pystyssä. Kaikkiin nähtävyyksiin pääsi kiinalaisella opiskelijakortilla törkeän halvalla, lukuunottamatta muuria.

Sunnuntai-iltana tarkoitukseni oli varata lentolippu maanantai-aamulle takaisin Shanghaihin. Varaaminen netissä toimi moitteettomasti, kunnes sain tunnin päästä tästä välitysfirmasta. Alkuun ymmärsin, että he varmistivat minulle lentolipun. He halusivat, että faksaisin heille passikopion ja kopiot luottokortissa ja allekirjoitusnäytteen. Samalla langan toisessa päässä nainen totesi minulle, etten välttämättä saakaan tuota lentoa. Olen, että miten niin johan minä sen maksoin. Nainen totesi, että olet vasta varannut paikan, mutta joku toinen voi sen saada. Jäi epäselväksi miten tämä oli mahdollista. Nainen oli jo kovaa buukkaamassa toiselle lennolle, kalliimmalla hinnalla tietty. Johon en suostunut. Kaikki jäi epäselväksi, mutta suostuin lähettää hänelle tarvittavat kopiot, jonka jälkeen hän lupasi soittaa. Soittoa ei kuulunut tuntiin ja aloin jo hermostua, kun yritän tavoittaa naista. Sain kuitenkin heidän englanninkielisen palvelunnumeron, josta kysyin tilannetta. Nainen totesi, että käytännössä olet menettänyt paikkasi. Samassa huomasin, että hostellin nettihuoneessa myös pari muuta suomalaista yritti hoitaa lentoaan Australiaan kyseisen palvelun kautta. Myös heillä ilmeni ongelmia. Hostellin baaritiskillä törmäsin myös suomalaiseen pariskuntaan, joka oli juuri tullut Suomesta junalla Pekingiin ja olivat jatkamassa junamatkaansa Pekingistä Hanoihin. Pekingin juna-asemalla kukaan ei kuitenkaan heitä ollut osannut auttaa, joten he olivat ottaneet liput Shanghaihin. Lupasin auttaa heitä ja käyttää kiinalaisia kavereita apunani...

Maanantai-päivänä yritin järjestää lentoa hostellin neuvonnasta. Turhaan. Lähdin juna-asemalle, jossa minulle alkuun myytiin eioota. Tarpeeksi sanaavaihdettuani lähti virkailija takahuoneeseen ja pian hän tuli junalipun kanssa, joka oikeutti kovaan istuinpaikkaan. Koska vaihtoehdot olivat vähissä otin 13h yöjunan, kovalla penkillä. Törmäsin hostellissa vielä suomalaiseen pariskuntaan ja päätimme lähteä kuluttamaan aikaa Olympiastadionille, jossa kiinalaiset halusivat kuvauttaa meitä rinnallaan. Hostellissa törmäsin vielä ennen lähdettyä jenkkityttöön, joka oli yrittänyt saada junalippuja Pekingistä paikkaan X ja sieltä taas Shanghaihin. Ainoa lippu minkä hän oli saanut oli keskiviikon Shanghain yöjuna. Kiinalainen turismi on...mitä on... Et voi varata junalippua vasta kuin 5 päivää ennen lähtöä. Jos olet Pekingissä, voit varata junalipun vain Pekingistä lähteviin juniin, ei muihin. Se on tätä kiinalaista tehokkuutta.

Olosuhteisiin nähden 13h junamatka kovalla penkillä meni ok. Penkki ei ollut säädettävissä, mutta siinä oli kuitenkin pehmustetta. Tilaa ei ollut ja istuimme vieri vieressä kanssamatkustajien kanssa. Osa istui lattialla, osa seisoi koko matkan. Länkkäreillä harvoin myydään lippua koville paikoille, kovaan sänkyyn voit saada lipun. Kaikki tuijottivat, mutta vieressäni ollut mongolian läheltä kotoisin oleva mies uskalsi vaihtaa pari sanaa. Hän varmasti olisi halunnut jutella koko matkan mutta sanastoa ei ollut. Näytin hänelle kuvia paikoista, joissa kävin Pekingissä ja pian kuvia katseli muutama muukin silmäpari ja kaikki kuuntelivat ymmärsivät tai eivät. Uneen pääsin kun laitoin mp3-soittimen korville ja pyyhkeen pääni ympäri, koska vaunu olivalaistu. Pään pistin pöydälle ja herättyäni aamuyöstä pöydällä oli oman pääni lisäksi kolme muuta päätä.

Viikonloppu oli törkeen hauska ja oli mukava tutustua muihin kansalaisuuksiin ja backpackereihin. Ehottomasti odotan, kun pääsen vajaan kuukauden päästä reissaamaan Aasiaa yksin, koska jo pakostakin tutustut muihin ihmiseen, jollet halua tuppisuuna matkustaa. Kiinassa matkustelu ei kuitenkaan ole kaikista helpointa kielimuurin takia, mutta tällä reissulla tuli taas opittua, että ennakointi on hyvästä.

Palautetta opettajalta

Luokkamme on saanut palautetta opettajalta. Olemme epäkunnioittavia häntä kohtaan. Luokassamme ei saa puhua sanaakaan. Tervetuloa opiskelemaan kiinaa. Maanantaina meikäläisellä oli perusmaanantaiharmitus, ei napannut yhtään. Juttelin vierustoverien kanssa niitä näitä ja aina kiinni jäätyäni, opettaja käski minun lausua kiinan tekstiä. Tiistaiaamuna ennen tunnin alkua opettaja tuli viereeni istumaan ja yritti motivoida minua; Chinese is very hard, you need to study hard,hard,hard and you are good. Samassa kysyin opettajalta, onko ok että olen perjantaina Pekingissä. Hän halusi antaa numeronsa, jos joutuisin pulaan. Koko edellinen keskustelu kiinan opiskelusta oli siis unohdettu. Sama puheensorina jatkui koko tiistaipäivän luokassamme. Tahti on niin kova, että välillä on pakko kysyä, missä mennään tai heittää läppää. Opettaja ei suvaitse tätä. Tunnin lopuksi opettaja piti saarnan koko luokallemme, tunnilla ei saa puhua. Hän otti myös saksalaisen opiskelijan puhutteluun tuntimme jälkeen. Koulun päätyttyä opettaja oli soittanut luokkamme tukioppilaalle, ja valitellut että häntä kohtaan ollaane epäkunnioittavia, kun tunnilla puhutaan. Hänen mukaansa olemme ala-asteopiskelijan tasolla, emme ole kuulemma yliopisto-opiskelijoita ollenkaan. Emme osaa käyttäytyä kuten Kiinassa käyttäydytään. Opettaja pyysi tukioppilasta puhumaan asiasta luokalle. Tukioppilas nakitti homman jenkille ja tänään kuulimme jenkkiopiskelijalta sepustuksen hiljaisuudesta ja epäkunnioittavuudesta. Samasta aiheesta jenkkiopiskelijat olivat viime viikolla valitelleet taloutemme naisväelle. Heidän mukaansa tunnilla ei saa puhua sanaakaan. Tervetuloa ala-asteelle!

Maanantaina kävimme luokkamme kanssa laulamassa karaokea KTV:ssä, joka on erittäin suosittu vapaa-ajanviettotapa Kiinassa, ja varmasti Japanissakin. Paikka oli muuta kuin suomalainen räkälä, jossa käydään vetämässä parin hassun jälkeen Aikuinen nainen. KTV:ssä vuokrataan omat loossit, johon mennään lurittelemaan. Paikan päälle saa myös juotavaa ja syötävää, mutta suosittelen omia eväitä. Pakon sanelemana jouduin vetäsemään biisin, ilman niitä paria hassua...

Tiistai-iltana kävimme Shanghain sirkuksessa, jonka tuotantoon oli käytetty miljoonia. Oli melkoinen elämys verrattuna Suomen pelle/klovni -sirkukseen. Shanghain sirkus oli täynnä visuaalista ilmettä, akrobatiaa, musiikkia ja onnistuneita temppuja. Tiedättehän kiinalaiset voimistelijat. Parin tunnin settiin mahtui kaikenlaista ja puolentoista tunnin setti päättyi siihen, että pallon sisällä moottoripyörillä ajoi kahdeksan kiinalaista. Lystin hinta 8e, ja fiksuna länkkäri ostit halvemman lipun ja valojen sammuessa siirryit paremmille paikoille.

Maanantaina kävin ostamassa myös junalipun Pekingiin. Menin "English Speaking Counteriin" ja halusin kovan sänkypaikan, että saan nukuttua tuona 12h junamatkalla. Lipunmyyjä totesi " No hard bed, only soft sits". Useaan kertaan pyysin saada kovaa sänkyä ja selitystä, miksen saa. En saanut kuitenkaan vastausta ja jouduin ottamaan pehmeän istumapaikan, tiketin hinta 28e. Katotaan mitä matkasta tulee... Ulos päästyäni näin melko vastenmielisen tapahtuman suoraan Shanghain rautatieaseman pääovella. Täällä on nimittäin normaalia, että lapsilla ei ole vaippoja vaan halkio haarojen välissä. Jo eläintarhassa näimme kuinka vanhemmat pissittivät lapsiaan eteemme kävelyalueella. Tällä kertaa näin kuitenkin sen toisen tapahtuman. Normaalia täällä, mutta... Kuitenkin perjantai-aamuna olen 7 aamulla Pekingissä, metsästän itelleni hostellin ja puolenpäivän aikaan näen Yellow Mountanilla tapaamani tsekkiläisen opiskelijan, joka on luvannut näyttää kaupunkia. Paluulippua ei vielä ole, koska olen yrittänyt metsästää halpoja lentoja. Saattaa kuitenkin olla, että lähden sunnuntaina junalla takaisin.

Tänään kävimme myös uudestaan räätälimarkkinoilla. Se on paikka, mistä meikäläinen tykkää. Tällä kertaa tilaukseen jäi 11 kauluspaitaa ja sitäkin useampi kravatti. Katselin samalla myös talvitakkeja, mutta jääköön ne ens viikon hommaksi, samalla kun käyn noutamassa/katsomassa tähän astiset tilaukseni. Tinkaamisesta tykkään ja olen kova siinä, kiinalaiset ovat löytäneet vastuksensa ja olen saanut kehuja heiltä siinä. Noudatan periaatetta, että eurollakaan en nosta tarjoustani, jolloin joko tuote jää hyllylle tai saan sen vihaiselta kiinalaismyyjältä, joka mutisee kiinaksi jotain ja sanoo, että olit liian kova ja liian halavalla lähti.

Ens viikolla meikäläisen jorinoita Pekingin reissulta. Tässä ollaan porukalla suunniteltu tulevaa Hong Kongin reissua, joka tapahtuu parin viikon päästä. Tuli maanantaina ostettua myös ne Balin liput, johon päättyy meikäläisen ensi kuussa alkava Aasian reissu...

Lomaviikon tilinpäätös

Tämä joutenolo, josta valtio maksaa, maistuu meikäläiselle. Huomenna jatkuu taas koulu ja ilmeisesti jotain läksyjäkin ja sanakokeet olisi, mutta ei maistu tuo kiinan kielen opiskelu. Motivaatiota ei löydy riittävästi opiskeluun.

Jotain tilinpäätöstä kuluneesta viikosta. Tiistaina kävimme tosiaan ökyspamestassa Pudongilla. Fasiliteetit olivat enemmän kuin kohdillaan ja saimme valita kolmen ja viiden tähden hieronnan välillä, ja koska hintaero oli 3e, valitsin kolmen tähden hieronnan. Tommi otti kuppauksen ja sen näkee hänen selästään edelleen. Hieroja sai todella tehdä selkäni kanssa töitä ja hieronnan jälkeen tunsin selässäni lihaksia, joita ennemmin en ollut tuntenut.

Keskiviikkona menimme opiskelukaverimme kattoterassibileisiin, josta näkymät olivat valtaisat. Keskiviikkonahan vietettiin Kiinan kansallispäivä ja kaupunki oli täynnä ihmisiä, kaduilla oli turha liikkua väkipaljoudessa ja katukuvan täyttivät Kiinan punaiset liput. Teimme bileisiin suomalaisesta vodkasta tehtyä fisua. Väki, joka koostui pääosin jenkeistä, piti fisusta. Mutta me seuomalaiset ehkä enemmänkin... Paikan päällä oli myös Tampereen kauppiksessa opiskellut italialainen tyttönen, joka kehui puolestaan mustaa makkaraa. Bileistä jatkoimme yöelämään ja kuvamateriaalin mukaan olimme Tommin kanssa kiivenneet baaritiskille, jossa olimme näyttäneet parit lantioliikkeet yleisölle kasikytluvun musikiin tahtiin...Ja oli sillä tiskillä muitakin!

Perjantaina kävimme Shanghain eläintarhassa. Olin kuullut tarinoita kiinalaisista eläintarhoista ja että Shanghain olisi inhimillisemmästä päästä, mutta... Eläintarha herätti enemmänkin ärtymystä. Ensinnäkin loman vuoksi oli koko eläintarha täynnä ihmisiä ja ihmiset tungeksivat ja ajoivat toistensa päältään lastenrattailla. Eläinten olot olivat kurjat. Aitaukset olivat täynnä roskia, kun ihmiset paiskoivat juomapulloilla eläimiä, jotta saisivat nämä liikkeelle. Ruokaa heitettiin niille eläimille, jotka jaksoivat löntystellä aidan viereen. Aitausten vesi oli levän ja roskien peitossa. Koirat oli teljetty pieniin häkkeihin ja ihmiset ärsyttivät koiria ruokapaloilla. Osa eläimistä oli selvästi häiriintyneitä, koska aitauksissa ei ollut virikkeitä, osalta puuttui kunnon suojat ja lisäksi se, että kiinalaiset huusivat ja möykkäsivät heille. Näimme kyllä lähes kaikki mahdolliset eläimet, mutta ei se lämmittänyt mieltä, kun näki eläinten olot ja kiinalaisten käytöksen eläintarhassa.

Lauantaina kävin parturilla. Kysyin hinnan ja kahden euron hinta houkutteli minut ajamaan pääni klaniksi. Alkuun päätäni hierottiin ja pestiin 20 minuuttia, sen jälkeen korviani putsattiin 10 minuuttia, lopuksi vielä hartiani ja niskat hierottiin. Vasta näiden toimenpiteiden jälkeen otti parturi koneen esille ja antoi mennä. Loppuun vielä pääni pestiin ja hierottiin. Kyllä, kaksi euroa.

Lauantaina kävimme myös räätälimarkkinoilla. Paikka todellakin oli meikäläisen makuun! Paikan päällä oli useita loosseja, jotka olivat täynnä kankaita, erilaisia malleja, kirjoja ja lehtiä, josta valita. Paikan täyttivät myös useat länsimaalaiset ihmiset. Kierreltyäni hetken päädyin erääseen loossiin, josta pidin eniten. Sain nähdä heidän huonoimmat ja parhaimmat kankaansa. Olin päättänyt teettää parit puvut. Mutta kun hinnasta päästiin sopuun, lopputulos oli viisi uutta mittatilauspukua. Viikon päästä pääsen sovittamaan sinistä, tummanharmaata, vaaleanharmaata, mustaa liituraita ja harmaata liituraita pukua. Koko lysti kustansi minulle reilu 200e. Ens kerralla tarkoitus on teettää kauluspaitoja ja talvitakkia ja valita sopivia kravatteja.

Eilen käväisimme koulukaveriemme kanssa myös ulkona, jossain rap-clubilla. Tämä päivä mennyt enimmäkseen lepäillen ja pitsaa mutustellen. Pitäisi jostain löytää se motivaatio ensi viikkoa varten...