…jos honkkaria voisi yhdellä sanalla kuvata!
Viime viikon torstaina oli lähtö sateisesta Shanghaista kohti Shenzeniä, joka sijaitsee Kiinan rajojen sisäpuolella ja johon on edulliset lennot, jos haluaa viereisellä saarella sijaitsevaan Hong Kongiin. Vaikka honkkari on osa Kiinaa, niin ei se lentolippujen hinnoissa näy. Mainittakoon, että edestakainen reissu Shenzeniin maksoi n. 150e, suoraa honkkarilennon hintaa en edes muista. Kiinalaiseen tapaan sekä meno (että paluu) lento olivat myöhässä reilu puoli tuntia. Syy ei selvinnyt. Shenzenistä pääsimme melko vaivattomasti bussilla jatkamaan matkaa eteenpäin. Matkan aikana pysähdymme pariin kertaan rajapisteille leimaamaan passejamme. Matka lentokentältä honkkariin kesti parisen tuntia ja maksoi sen 10e, melko vaivatonta koska koko ajan oli jonkun kiinalaisen käsi osoittamassa mihin suuntaan mennä.
Torstaina siinä puolen päivän jälkeen honkkarissa ihmettelimme, mihin se bussi meidät jätti ja mistä saada massia. Olimme kuitenkin päässeet bussilla saman tien Hong Kong Islandille. Siitä tallustimme metrolle ja lähdimme lounari kourassa metsästämään kyseiseltä saarelta hostellia. Tiesimme jo etukäteen, että mesta on kallis ja olisimme päässeet halvemmalla, jos olisimme menneet esim. Kowloonin saarelle, mut kerrankos sitä honkkarissa. Käväistiin kysymässä parin hostellin hintoja, ennen lounarin suosittelemia hostelleja. Samalla joku soitti jonkun mamman meille esittelemään omia asuntojaan mukamas ”hostellina” meille. No käväisimme katsomassa mamman maallista omaisuutta, mutta päädyimme kuitenkin Hong Kong hostelliin. Meille näytettiin huoneet ja olimme tyytyväisiä, paitsi hintaan 17e/per yö/per lärvi. Okei, hostellin omistaja yritti tehä perushonkkarikikkaa et ensin näyttää huoneen ja sit siinä rahaa annettaessa sanoo, et teille ois tarjolla ehkä vielä isompi huone toisesta rakennuksesta. Emme uskoneet, älkööt tekään.
Tavarat huoneeseen ja saman tien tallustelemaan honkkarin rantakatuja. Lämpöä oli se perus 30 ja hiki valui… Olin fiilareis. Katuja tallustaessa olo oli kuin olisi palannut sivistyksen pariin. Pystyit lukemaan tienviittoja, kylttejä ja mainoksia englanniksi ja kadut olivat siistejä. Kaiken lisäksi lähes joka toinen vastaantulija oli länkkäri tai omisti veressään edes hitusen sitä. Keneltä tahansa kysyi mitä tahansa sai vastauksen englanniksi. Pitkästä aikaa oli helpottunut kun kanssakäyminen oli yksinkertaista. Toiseksi, honkkarissa ei ole niitä huonoja tapoja mitä saaren vastarannalla, Kiinan maaperällä on. En tiedä olivatko hyvät tavat perua siitä, että liukuportaissa erittäin selvästi annettiin ymmärtää, että mene tälle reunalle jos pysyt paikallas ja tälle reunalle jos haluat edetä nopeammin. Metroon sisälle mentäessä kovaäänisesti kuului, päästäkää matkustajat ensin ulos ja menkää sitten vasta sisään. Niin yksinkertaisena kun näitä asioita Suomessa pitää, täällä ne ovat jotain muuta. Mut siihen on jo melko tottunut tai turtunut. Torstai-illalla käytiin kattomassa vielä honkkarin pilvenpiirtäjien valoshow maineikkaasta Star Ferry botskista.
Perjantai meni Viktoria’s Peakille matkatessa. Honkkarin ilma oli kuitenkin koko reissun ajan niin sumuinen tai saasteinen, ettei vastarannalle nähnyt kunnolla. Muuten perjantai meni Hong Kongin eri saariin tutustuessa, kuten Lamma -saareen, jossa ei ole autoja. Saaret ovat varsin pieniä ja vuoristoisia, joten ydintoiminnot ovat varsin pienellä alueella. Illalla käväisimme myös Honkkarin baarikadulla, jossa pienelle alueelle oli sijoittuneet kaikki alueen baarit ja kadut olivat täynnä ihmisiä, pääasiassa länkkäreitä. Juomien hinnat olivat paljolti Suomen tasoa, joten tällä kertaa se jäi todellakin siihen pariin hassuun.
Lauantaina lähdimme lautalla Macaun saarelle, matka kesti reilun tunnin ja molempien saarten terminaaleissa täyteltiin lappuja ja leimailtiin passeja. Yhteen suuntaan hinta oli sen 15e. Macaulla käveleskelimme ensin saarta ympäri, mutta totesimme, että siellä ei muuta nähtävää ole kuin kasinot, joten lähdimme kasinoalueelle. Kasinot olivat kuitenkin täynnä pelkästään kiinalaisia, enkä tavannut kuin pari länkkäriä. Pelipöydissä pelattiin lähinnä Baccarat peliä. Kasinot olivat kuitenkin uskomattomia ja lisää edelleenkin rakennetaan. Sunnuntaipäivänä lähdimme rannalle löhöämään. Taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi n. 30 asteessa. Puolessa tunnissa olimme Stanley Beachilla, Hong Kong Islandin toisella puolella. Brunaa sai sen verran, ettei aivan kalkkilaivan kapteenina tarvitse 1,5 viikon päästä reissuun lähteä. Tarkoitus oli vielä käväistä Disneylandissa, mutta olimme katsoneet aikataulut väärin ja meidät käännytettiin ovella. Kiinassa paljon käyttämäni hustlaus-mentaliteetti ei tepsinyt myöskään huvipuiston työntekijöihin. Maanantai-päivä meni lähinnä ostoskeskuksissa pyöriessä ja niitähän siellä riitti. Menet vain toisesta ulos ja toisesta sisään.
Hong Kong oli tosiaan mesta meikäläisen makuun. Se oli sekoitus itää ja länttä. Kaupunki oli siisti, pilvenpiirtäjät olivat toinen toistaan komeampia ja autot olivat uusimpia malleja. Ja ihmiset tuoksuivat muulle kuin mausteille ja rasvalle ja näyttivät hyvälle:) Länsimainen materialistinen ekonomi varmasti viihtyy Hong Kongissa, koska pieneltä saarelta löytyy kaikki. Ja ne loput tuodaan sinne laivalla. Opiskelijabudjetilla kaupunki oli kuitenkin varsin kallis, asuminen, eläminen ja ruokailu olivat lähes Suomen hinnoissa. Ostokset tietysti olivat halpoja.
Shanghain lentoasemalla tiistai-illalla oli taas paluu karuun kiinalaiseen arkeen ja huonoihin tapoihin. Ihmiset tungeksivat liukuportaisiin. Joku ajoi kävellessäni asemalla suoraan jaloilleni ja huusin muutaman suomalaisen totuuden. Taksijonossa ihmiset etuilivat toisiaan. Normaalia arkea täällä. Toivon, että Kiina säilyttää tulevaisuudessa tämän ”yksi maa, kaksi järjestelmää” –systeeminsä… tai luopuu siitä toisesta…!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti