Case: Peking

Perjantai-aamuna 8 saavuin Pekingiin. Yritin vaihtaa pehmeän penkkini kovaan sänkyyn, mutta asioinnista ei tullut taas mitään. Tyydyin pehmeään penkkiin ja matka meni nukkuessa kahdella penkillä lusikka-asennossa. Sää Pekingissä yllätti. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, eikä tietoa Pekingin kuuluisista saasteista. Koko viikonloppu oli yhtä hellettä, yöt viileähköjä. Lieneekö pilvettömän sään tulokset olympialaisten ansiota. Otin hostellini rautatieaseman vierestä, joka osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi kaupungissa liikkumisen kannalta. Menin dormiini ja tapasin siellä yhden saksalaisen ja yhden slovakialaisen jätkän. Jutustelimme pari tuntia ja päätimme lähteä yhdessä keisarin kesäpaikkaan lounarin ohjeiden mukaan. Paikka oli melkoinen kesäpalttuu ja näkemistä riitti, mutta parin tunnin tarpomisen jälkeen alkoivat loputtomat temppelit, puut ja kiinalaiset kyllästyttämään. Kuvittelimme, että jokilaivan ottaminen olisi nopeuttanut pääsyä kaupunkiin, mutta väärin. Meitä vietiin kolmen eri veneen voimin eteenpäin, pelastusliivit jaettiin vain kiinalaisille.

Iltapäivästä näin Mt. Huangshanilla tapaamani tsekkiläisen opiskelijan. Menimme Taivaan temppeliä kohti, mutta paikka oli jo suljettu. Lähdimme etsimään ötökkämarkkinoita, jossa maiskuttelin heinäsirkkoja. Shanghaissa tarkoitus on kokeilla jotain muuta. Katteet noissa ötököissä on kuitenkin kohdallaan. Löydät kadulta ötökän ja pistät tikun päähän ja tuot turistien syötäväksi. Hostellilla otimme pari hassua dormikaverien kaa ja joukkoomme liittyi maailmanympärysmatkaaja jenkeistä. Tämä yli 20 maata nähnyt nuori nainen koki ensimmäistä kertaa todellista kulttuurisokkia. Tervetuloa Kiinaan! Purkautumisen jälkeen hän kertoi oluen voimin uskomattomia tarinoita eri maista. Matkakuume vaan kasvoi...

Launtai-aamuna lähdin lounarin ohjeiden mukaan etsimään bussipysäkkiä Kiinan muuria kohti. Hostellilta järjestettiin myös reissuja muurille, mutta reissun aikana jouduit pysähtymään useille eri jademyymälöille ja muille krääsämarkkinoille. Päästyäni oikealle metroasemalle ei ollut hajuakaan missä oikea bussiasema oli. Lounarista näytin Kiinan muurin merkkejä ja eräs joukko lähti meikäläistä viemään bussiasemalle. Päästyäni sinne olin ällikällä lyöty, paikassa oli useita jonoja busseihin numero 919. Menin yhteen ja hetken päästä tuli eräs takana ollut kysymään mitä eroa jonoilla on. Koska en tiennyt, menin itsekin kysymään ja sain kuulla, että jonot olivat eri paikkoihin muurille vaikka kyltit olivat Beijing-Badaling. Päätin näyttää kiinalaisille mallia hustlaamisesta. Menin oikeaan jonoon, joka oli 500m pitkä, jonon kärjille. Kiinalaiset katsoivat vihaisesti, mutta aikaa ei ollut jonottamiselle. Pian paikan päälle tuli myös poliiseja valvomaan jonottamista, meikäläisen myhäillessä. Reilun 1,5h bussimatkan jälkeen päädyin varsinaiseen turistirysään. Autoja ja busseja oli kuin sieniä sateella ja kuskimme jätti kilometrin päähän muurista. Päästyäni muurille oli käveleminen työn ja tuskan takana, kun kiinalaiset täyttivät käytävät. Badaling on muurista eniten korjattu ja suosituin turistikohde, joten en suosittele sitä. Muurilta näkymät olivat kuitenkin huikeat!

Muurilta päästyäni lähdin katsomaan Olympialaisten kisanäyttämöä, linnunpesää ja uimahallia. Kuten arvata saattoikin vilisivät kadut kiinalaisista turisteista.Tarkoituksemme oli la. illalla lähteä parille hassulla dormikaverien kaa, mutta herrojen treffit kiinalaisten kanssa venähtivät, joten ihmettelin hetken huoneessani. Oveen kuitenkin koputti tämä jenkkityttö, joka oli myös seuraa vaivaa. Päätimme lähteä etsimään lähistöltä hot pot -ravintolaa. Viimein sen löydettyä otimme kunnon mätöt. Ravintolassa ruokaillut hongkongilainen mies halusi antaa meille maistettavaksi omia aterioitaan ja suu pistettiin makeaksi pakastetulla sian sorkalla ja muusta en tiedäkään. Viereinen pöytä halusi myös osallistua ruokansa jakamiseen, joten heiltä saimme jälkiruoat.

Sunnuntaipäivä meni tsekkiläisen kanssa Tiananmenin "ihmeisiin" tutustuen. Punaista näkyi enemmän kuin J. Urpilaisella. Siitä tarpeeksi saatuamme jatkoimme kiellettyyn kaupunkiin, joka oli uskomattoman suuri. Tietysti punainen. Isommat aukiot vilisivät, taas, kiinalaisista mutta pienempiin paikkoihin mennessä oli tyystin hiljaista. Kiinalaisille kun kaikki pitää olla suurta. Lähdimme myös katsomaan hutongeja, jotka ovat kiinalaista vanhanajan asumista, jonka valtio haluisi poistaa uusien kerrostalojen tieltä. Omatoimisesti pääsimme näkemään varsin alkeellista hutong -asumista. Hutongit nähtyämme lähdimme vielä Taivaan temppeliä katsastamaan, jonka pihapiirissä oli jos jonkinmoista karkeloa pystyssä. Kaikkiin nähtävyyksiin pääsi kiinalaisella opiskelijakortilla törkeän halvalla, lukuunottamatta muuria.

Sunnuntai-iltana tarkoitukseni oli varata lentolippu maanantai-aamulle takaisin Shanghaihin. Varaaminen netissä toimi moitteettomasti, kunnes sain tunnin päästä tästä välitysfirmasta. Alkuun ymmärsin, että he varmistivat minulle lentolipun. He halusivat, että faksaisin heille passikopion ja kopiot luottokortissa ja allekirjoitusnäytteen. Samalla langan toisessa päässä nainen totesi minulle, etten välttämättä saakaan tuota lentoa. Olen, että miten niin johan minä sen maksoin. Nainen totesi, että olet vasta varannut paikan, mutta joku toinen voi sen saada. Jäi epäselväksi miten tämä oli mahdollista. Nainen oli jo kovaa buukkaamassa toiselle lennolle, kalliimmalla hinnalla tietty. Johon en suostunut. Kaikki jäi epäselväksi, mutta suostuin lähettää hänelle tarvittavat kopiot, jonka jälkeen hän lupasi soittaa. Soittoa ei kuulunut tuntiin ja aloin jo hermostua, kun yritän tavoittaa naista. Sain kuitenkin heidän englanninkielisen palvelunnumeron, josta kysyin tilannetta. Nainen totesi, että käytännössä olet menettänyt paikkasi. Samassa huomasin, että hostellin nettihuoneessa myös pari muuta suomalaista yritti hoitaa lentoaan Australiaan kyseisen palvelun kautta. Myös heillä ilmeni ongelmia. Hostellin baaritiskillä törmäsin myös suomalaiseen pariskuntaan, joka oli juuri tullut Suomesta junalla Pekingiin ja olivat jatkamassa junamatkaansa Pekingistä Hanoihin. Pekingin juna-asemalla kukaan ei kuitenkaan heitä ollut osannut auttaa, joten he olivat ottaneet liput Shanghaihin. Lupasin auttaa heitä ja käyttää kiinalaisia kavereita apunani...

Maanantai-päivänä yritin järjestää lentoa hostellin neuvonnasta. Turhaan. Lähdin juna-asemalle, jossa minulle alkuun myytiin eioota. Tarpeeksi sanaavaihdettuani lähti virkailija takahuoneeseen ja pian hän tuli junalipun kanssa, joka oikeutti kovaan istuinpaikkaan. Koska vaihtoehdot olivat vähissä otin 13h yöjunan, kovalla penkillä. Törmäsin hostellissa vielä suomalaiseen pariskuntaan ja päätimme lähteä kuluttamaan aikaa Olympiastadionille, jossa kiinalaiset halusivat kuvauttaa meitä rinnallaan. Hostellissa törmäsin vielä ennen lähdettyä jenkkityttöön, joka oli yrittänyt saada junalippuja Pekingistä paikkaan X ja sieltä taas Shanghaihin. Ainoa lippu minkä hän oli saanut oli keskiviikon Shanghain yöjuna. Kiinalainen turismi on...mitä on... Et voi varata junalippua vasta kuin 5 päivää ennen lähtöä. Jos olet Pekingissä, voit varata junalipun vain Pekingistä lähteviin juniin, ei muihin. Se on tätä kiinalaista tehokkuutta.

Olosuhteisiin nähden 13h junamatka kovalla penkillä meni ok. Penkki ei ollut säädettävissä, mutta siinä oli kuitenkin pehmustetta. Tilaa ei ollut ja istuimme vieri vieressä kanssamatkustajien kanssa. Osa istui lattialla, osa seisoi koko matkan. Länkkäreillä harvoin myydään lippua koville paikoille, kovaan sänkyyn voit saada lipun. Kaikki tuijottivat, mutta vieressäni ollut mongolian läheltä kotoisin oleva mies uskalsi vaihtaa pari sanaa. Hän varmasti olisi halunnut jutella koko matkan mutta sanastoa ei ollut. Näytin hänelle kuvia paikoista, joissa kävin Pekingissä ja pian kuvia katseli muutama muukin silmäpari ja kaikki kuuntelivat ymmärsivät tai eivät. Uneen pääsin kun laitoin mp3-soittimen korville ja pyyhkeen pääni ympäri, koska vaunu olivalaistu. Pään pistin pöydälle ja herättyäni aamuyöstä pöydällä oli oman pääni lisäksi kolme muuta päätä.

Viikonloppu oli törkeen hauska ja oli mukava tutustua muihin kansalaisuuksiin ja backpackereihin. Ehottomasti odotan, kun pääsen vajaan kuukauden päästä reissaamaan Aasiaa yksin, koska jo pakostakin tutustut muihin ihmiseen, jollet halua tuppisuuna matkustaa. Kiinassa matkustelu ei kuitenkaan ole kaikista helpointa kielimuurin takia, mutta tällä reissulla tuli taas opittua, että ennakointi on hyvästä.