Pari viikkoa sitten saavuin Balille ja paivitin viimeksi blogiani. Odotukset Balia kohtaan olivat melkoiset: puhtaita palmurantoja ja okyresortteja. Kaveri Suomesta oli tullut jo muutama paiva ennemmin ja Shanghain kamppikset Jenni ja Tommi seurasivat myohemmin perasta. Asetuimme maineikkaalle Kuta Beachille, koska tarkoitus oli alkuun ottaa surffikurssi. Kuta tietysti kuhisi turisteista ja oli matkani suurin turistirysa. Koska veronpalautukset olivat paukkuneet tilille, eika tassa markkinatilanteessa parempaakaan tekemista rahalle keksinyt ja oli kuitenkin kyseessa se viimeinen loma ennen Suomea ja tyoelamaa, paatin kayttaa rahani tuottoisasti. Takana oli kuitenkin unettomia oita lentokentilla, kovia sankyja, olemattomia tyynyja, dormeja jne. jne. Ensimmaiset yot vietettiin neljan tahden hotellissa aivan Kuta Beahin lahella. OKYmesta.
Kavelymatkan paassa hotellistamme oli myos surffikoulu, jonka aloitimme jo seuraavana paivana. Kurssin hinta taisi olla 30usd ja koulua oli yleisesti kehuttu. Aloitimme taman 'ykskakskolme" surffilaudalta nousu aallonharjalla hotellin uima-altaassa. Parin harjoitus kerran jalkeen suoraan Kutan aalloille harjoittelemaan. Ranta tietysti on maailman paskaisin ranta, jossa kelluu ilmeisesti kaikki paikan roskat. Vedesta loytyi ihan kaikkea. Itse surffaaminen oli torkeen hauskaa. Muutaman ylosnousun ja roskien keskelle tippumisen jalkeen loysin sen oikean asenteen ja pystyssa pysyminen ei tuottanut enaa ongelmaa. Tietysti kunnon surffarit treenaavat laudalla ilman paitaa, joten mekin jatimme ne rannalle. Lopputuloksena maha ruvella, mutta kylla sen kesti kun naki ne taituroinnit valokuvina rannalla. Seuraava paiva kului myos surffausta omatoimisesti harjoitellen, mutta talla kertaa aallot olivat olemattomat, eli surffaus oli lahinna laudan ulkoiluttamista.
Seuraavana paivana lahdimme kaverin kanssa pikaveneella kohti Gili-saaria. Saa Kutalla oli ollut pilvista, mutta jo reilu parin tunnin venematka saarelle oli pelkkaa pilvetonta taivasta. Saavuttuamme Gili Trawanganille, kolmesta saaresta isoimmalle, tulivat nama saaren vahemman mainittavammat kuuluisuudet vastaan. Paikalliset koijjarit olivat tarjoamassa saaren paikallista sieniherkkua. Saarellahan ei poliisia ole vaan riidat ja asiat ratkotaan heimopaallikon luona. Olimme kuitenkin varanneet saaren parhaimman hotellin, jossa oli sukellukset tarjolla, eika naista koijjareista tarvinnut valittaa. Hotelli oli varsinainen okyresortti taynna rikkaita lankkareita ja me.
Seuraavana paivana otimme ensimmaiset aamusukellukset paikasta, jossa saattoi nahda kilppareita, haita ja rauskoja, jos oli onnekas. Sukellusta edeltavana yona tietysti nain tuskanhikisia oita tappajaihaista ja aamulla korvissani soi se elokuvatunnari. Kysyimme lainalle sukelluskoulun johtajan kameraa, jonka han lupasi lainata. Sukelluksen hinta oli 35usd ja hinnat olivat samat jokaikisessa mestassa. Saaren monet muutkin hinnat oli ennalta paatetty tarjoajien kesken. Veteen oli taas mukava paasta, mutta sukelluksen alussa olin hermostunut, koska odottelin missa se eka sharkki piileksii. Happea kului! Saavuimme kohtaan, missa veden lampotila muuttui 29 asteesta pari astetta alemmaksi. Pian divemasteri naytti hain merkin ja meikalaisen adrenaliini kohosi. Reilu kymmenisen metria etaampana tama sharkki kollotteli, tekematta mitaan. Se oli tahan asti sukelluksen hienoin hetki, se tunne. Pian hai katosi ja jostain ilmestyi tama eka hai tai sit toinen, joka uiskenteli meita lahemmaksi. Mahtavaa! Lahdimme jatkamaan matkaa ja matkan varrella naimme rauskun ja kilppareita. Sukelluksen jalkeen oli fiilis, etta pakko nahda lisaa ja enemman haita. Otimme saarella yhteensa kolme sukellusta, josta toinen oli pettymys. Ei mitaan nahtavaa kuin pikkufisuja. Viimeisella sukelluksella naimme viela isomman hain ja uskomattoman isoja ja kauniita kilpikonnia, jotka uiskentelivat edellamme ja vierellamme tai makasivat pohjassa kalat paallaan. Sukelluksista teki viela hauskempaa, etta sai suorittaa ne kahdestaan divemasterin kanssa ja kamera messissa. Laskua maksaessamme he olivat kuitenkin lisanneet kamerasta laskun, vaikka sanoivat lainaavansa sita meille.
Muuten aika saarella kului rattoisasti. Eihan siella muutama tekemista ollut kuin sukellella tai lohota. Resortin allasosasto ja saaren kesajuomat tulivat melko tutuksi, kun kavely tai pyorailymatkat paattyivat pariin hassuun. Saarella tuli myos syotya hyvin. Pihveja ja fisuja. Yhtena paivana kuitenkin olo oli lounaalla melko heikohko. Pakki oli ollut jo jonkin verrain sekaisin aamulla, mutta viimeistaan iltapaivalla voin pahoin. Paastessani vihdoin bungalowiini nukkumaan, herasin tunnin paasta kovassa kuumeessa. Ilmeisesti ruokamyrkytys. Seuraavana paivana olo oli jo parempi, kun vedin tuplana antibiootteja koko edellisillan. Se oli reissuni ensimmainen vastoinkayminen.
Saarelta lahdimme paattamaan kesalla tehdyn golf-vedon kaverini kanssa. Etukateen oli paatetty siirtya hotelliin, jossa oli oma golf -kentta ja kierros luvattiin puoleen hintaan hotellin asukkaille. Hotelli oli viiden tahden hotelli vuodelta 1964, jossa ei oltu tehty peruskorjauksia. Varsinainen betonimaamerkki satoine huoneineen. Varmaan jaa viimeiseksi kerraksi, kun viiden tahden hotellissa talsii pelkat Billabongit jalassa. Respa ei tahtonut antaa meille haluamaamme hintaa, joten menimme hotellin nettipaatteelle varaamaan hotellihuoneen netista hintaan 25e/yo/hlo. Hotellihuoneet olivat kuin motellihuoneita maanteiden varrella, vuodelta 60. Seuraavana paivana kavimme pelaamassa uskomattoman hienon kierroksen golfia. Oli caddy, joka neuvoi puteissa ja pituuksissa ja antoi oikeaa mailaa. Hieno peli, hieno peli!
Tata teksia kirjoittamaan alkaessani Suomen lentoni lahtoon on enaa 7 päivää ja 7 tuntia. Taalta Balilta matka jatkuu sunnuntaiaamuna Kuala Lumpuriin viettamaan uutta vuotta.
perjantai 26. joulukuuta 2008
perjantai 12. joulukuuta 2008
Climbing vacation in Borneo
Tiistaiaamuna lahdin skotlantilaisen tyton ja irlantilaisen pojan kanssa etsimaan kyyditysta Mt. Kinabalulle. Tarkoituksena oli ottaa bussi, mutta hostellin viereisella bussiasemalla saksalainen jatka huuteli, etta taksilla paasisi neljalla eurolla vuorille. Otimme kimppataksin ja kyyti oli yhta rallia. Kuski vaan naytteli peukkua meille ja teki typeria ohituksia. Vuoren juurella jouduimme odottelemaan hetken, koska talla pariskunnalla ei ollut majoitusta ja kiipeilylupaa heille ei voitu myontaa. Vuoren huipulla on 146 sankya ja samainen maara paasee paivittain kiipeamaan vuorelle. Odottelimme tunnin ja pariskunta sai peruutuspaikan ja neljan hengen ryhmamme sai uuden jasenen, kun hollantilainen mies halusi lyottaytya joukkoomme. Otimme oppaan ja lahdimme toiselle naista Mt. Kinabalun aloituspisteista, Mesilaun kansallispuistoon. Matka tehtiin lapi viidakon ja oli muutaman kilometrin pidempi kuin tama toinen reitti.
Matka meni hyvassa hengessa ja juttua riitti. Mita nyt naitten "englantilaisten" kanssa oli valilla kommunikaatio-ongelmia, kun heidan aksenttinsa osoittautui turhan vaikeaksi meille muille:D Matkan aikana naki jos jonkinmoista kasvillisuutta ja ilma sen kun oheni, ja sita tahtoi hengastya enemman. Pidimme lounastauon jossain 3000m korkeudelle. Lounaat syotyamme luulimme kuulevamme katolta aania, mutta kun katsoimme viereen, oli tama saksalainen jatka pokertynyt. Kaveri makasi otsallaan tuolilla ja hollantilainen lahti antamaan ensiapua. Kaveri oli taysin seis muutaman minuutin, ei tiennyt omaa nimeaan, silmat jumissa ja aivan valkoinen. Viidessa minuutissa kaveri saatiin kylla tolpilleen, mutta koko matka meni huolehtiassa hanen kuntoaan ja selviytyyko han majapaikalle, johon matka aloituspisteesta kesti viitisen tuntia.
En ottanut majoitusta ruokailun kanssa, joten ruoka: pahkinat, suklaat ja karkit oli tuotava itse. No kavin heittamassa kamani huoneeseeni ja liityin taman hollantilaisen seuraan ja kavin pokalla hakemassa itselleni buffet-paivallisen eika kukaan valittanyt, etta soin ilmaiseksi. Menin koisimaan siina kahdeksan maissa illalla, koska aamustartti vuoren huipulle oli 2.30. Nukuttua en saanut ohuessa ilmassa kuin parisen tuntia ja jotenkin takkusin itseni aamulla ylos. Matkaa huipulle oli vajaa kolmisen kilometria, korkeudella mitattuna vajaa 1000m. Ensimmaiset 500m oli vaikeat mulle, hengastyin jatkuvasti, pitaen minuutin breikkeja. Sen jalkeen taas tottui ilmaan ja jaksoi paremmin. Ennen vuorenhuipulle paasya taskulampusta loppui viela patterit, joten sita meni silmat kiinni koyden varassa ylos. Paasin ylos huipulle 5.30 nauttimaan auringonnoususta ja oli se sen arvoista. Mita nyt jalkani olivat kastuneet ja varpaani palelivat. Hetkessa vuori oli valoinen ja naimme reittimme alas. Uskomattomia nakymia! Mita nyt naureskelimme, etta pimeassa ylos kipuaminen naytti ja tuntui paljon vaarallisemmalta kuin paivanvalossa. Kuuden aikaan lahdimme kipuamaan alas hostellille ja kahdeksan aikoihin olin vetamassa sikeita ennen loppurytistysta. Matka hostellilta alas olikin sitten yhta trooppisessa vesisateessa talsimista. Kun illalla viiden aikaan paasin takaisin KK:hon oli melko poikki.
Seuraava paiva kiipeamisen jalkeen menikin lepaillessa. Pohkeissa tuntui jonkin verran kapuaminen. Ei kuitenkaan yhta paljon kuin Mt. Huangshanin jaljilta. Kavin ottamassa illalla KK:n ostoskeskuksessa kokovartalohieronnan. Ei valttamatta paras hierontaelamys. Kuulin hieronnan aikana vieresen musiikkiliikkeen bassojytkeen. Hierojanainen ensinnakin royhtaily jatkuvasti ja kun vieresen verhon taakse tuli toinen mies hierottavaksi, tuli heidan valillaan varsinainen royhtailyn mm-kamppailu. Ihmettelin aaneen mahtuuko minuuttiin noin monta royhtailya. Toiseksi nainen kuritti pohkeitani ja purin hammasta yhteen. Hanella ei todellakaan mennyt jakeluun, etta perkele sattuu!!! Han kaski vain rentoutua ja nauroin aaneen.
Perjantaipaiva meni edelleen palautuessa. Otin pikaveneen laheiselle saarelle, jossa makasin arskan alla lahes koko paivan. Venekyyti edestakaisin maksoi reilu parisen euroa, mutta sen lisaksi sinun tarvitsi maksaa myos kaikenlaisia palkkioita. Sama kuin Mt. Kinabalulla, jossa maksoit, jos jonkinmoista fee:ta.
Lauantaina paasin sukelluskurssin jalkeen ensimmaisille sukelluksille taalla Borneolla. Maksoin kolmesta daivista, lounaasta ja hostellikuljetuksista 55e. Sukellusoppaita oli parisen kappaletta ja lisaksi mukana oli kanssasukeltaja from Russia, Irina. Tama neitokainen oli ehka alkuun pelottava ilmestys tatuointeineen. Ehka entinen upseeri tai vakooja. Sukelluksiakin hanella oli takana 320kpl ja suosikkipaikka Sipadan. Paljon muuta hanesta ei irti saanutkaan, koska yhteista kielta ei ollut. Eka sukellus kurssin jalkeen sujui kompelosti. Tuhlasin ilmaani. Vajaan 40minsan jalkeen mittarissani oli ilmaa 10 ja divemasteri oli tyontamassa varareguaan minulle. Kylmanrauhallisesti otin sen suuhuni ja teimme normiturvapysahdyksen femmassa, mutta meikalainen ei meinannut millaan pysya paikoillani ja olin koko ajan tahattomasti menossa ylospain. Kaikki hyvin ja paatissa syljin verta pitkaan. Seuraava daivi sujui muuten hyvin ja mesta oli hieno, laaja riutta taynna pikkufisuja. Taas kulutin ilmani loppuun alle 40 minsas ja taas divemasteri oli tyontamassa varareguaan suuhuni. Turvapysahdyksessa jalleen balanssiongelmia. Viimeinen sukellus sujui kuin unelma. Loysin heti alkuun neutraalin nosteen ja kelluin tuhlaamatta ilmaani lihaksiini. 45 minuutin sukellus meni hetkessa ohi ja turvapysahdys femmassa meni putkelleen, kun olin valittomasti loytanyt nosteen. Sukellus vaatii viela harjoittelua juuri neutraalin nosteen loytamisessa, mutta helkkarin hauskaahan tama on. Ensi viikolla sitten Gili-saarilla...
Huomenna on viimeinen paiva Borneolla ja edelleen harmittelen, etta aika taalla jai liian lyhyeksi! Nahtavaa taalla riittaisi pariksi viikoksi ympari Sabahin saarta... ja Pulau Sipadan, hemmetti. Tanne on paastava toiste! Huomenillalla lennan Kuala Lumpuriin, jossa vietan yon, ilmeisesti saman mainoskyltin takana. Maanantaiaamuna lennan Indonesiaan, Balille, jossa vietan muutaman paivan surffausta harjoitellen ja kierros golfia. Balilta matka jatkuu Gili Trawanganille.
Matka meni hyvassa hengessa ja juttua riitti. Mita nyt naitten "englantilaisten" kanssa oli valilla kommunikaatio-ongelmia, kun heidan aksenttinsa osoittautui turhan vaikeaksi meille muille:D Matkan aikana naki jos jonkinmoista kasvillisuutta ja ilma sen kun oheni, ja sita tahtoi hengastya enemman. Pidimme lounastauon jossain 3000m korkeudelle. Lounaat syotyamme luulimme kuulevamme katolta aania, mutta kun katsoimme viereen, oli tama saksalainen jatka pokertynyt. Kaveri makasi otsallaan tuolilla ja hollantilainen lahti antamaan ensiapua. Kaveri oli taysin seis muutaman minuutin, ei tiennyt omaa nimeaan, silmat jumissa ja aivan valkoinen. Viidessa minuutissa kaveri saatiin kylla tolpilleen, mutta koko matka meni huolehtiassa hanen kuntoaan ja selviytyyko han majapaikalle, johon matka aloituspisteesta kesti viitisen tuntia.
En ottanut majoitusta ruokailun kanssa, joten ruoka: pahkinat, suklaat ja karkit oli tuotava itse. No kavin heittamassa kamani huoneeseeni ja liityin taman hollantilaisen seuraan ja kavin pokalla hakemassa itselleni buffet-paivallisen eika kukaan valittanyt, etta soin ilmaiseksi. Menin koisimaan siina kahdeksan maissa illalla, koska aamustartti vuoren huipulle oli 2.30. Nukuttua en saanut ohuessa ilmassa kuin parisen tuntia ja jotenkin takkusin itseni aamulla ylos. Matkaa huipulle oli vajaa kolmisen kilometria, korkeudella mitattuna vajaa 1000m. Ensimmaiset 500m oli vaikeat mulle, hengastyin jatkuvasti, pitaen minuutin breikkeja. Sen jalkeen taas tottui ilmaan ja jaksoi paremmin. Ennen vuorenhuipulle paasya taskulampusta loppui viela patterit, joten sita meni silmat kiinni koyden varassa ylos. Paasin ylos huipulle 5.30 nauttimaan auringonnoususta ja oli se sen arvoista. Mita nyt jalkani olivat kastuneet ja varpaani palelivat. Hetkessa vuori oli valoinen ja naimme reittimme alas. Uskomattomia nakymia! Mita nyt naureskelimme, etta pimeassa ylos kipuaminen naytti ja tuntui paljon vaarallisemmalta kuin paivanvalossa. Kuuden aikaan lahdimme kipuamaan alas hostellille ja kahdeksan aikoihin olin vetamassa sikeita ennen loppurytistysta. Matka hostellilta alas olikin sitten yhta trooppisessa vesisateessa talsimista. Kun illalla viiden aikaan paasin takaisin KK:hon oli melko poikki.
Seuraava paiva kiipeamisen jalkeen menikin lepaillessa. Pohkeissa tuntui jonkin verran kapuaminen. Ei kuitenkaan yhta paljon kuin Mt. Huangshanin jaljilta. Kavin ottamassa illalla KK:n ostoskeskuksessa kokovartalohieronnan. Ei valttamatta paras hierontaelamys. Kuulin hieronnan aikana vieresen musiikkiliikkeen bassojytkeen. Hierojanainen ensinnakin royhtaily jatkuvasti ja kun vieresen verhon taakse tuli toinen mies hierottavaksi, tuli heidan valillaan varsinainen royhtailyn mm-kamppailu. Ihmettelin aaneen mahtuuko minuuttiin noin monta royhtailya. Toiseksi nainen kuritti pohkeitani ja purin hammasta yhteen. Hanella ei todellakaan mennyt jakeluun, etta perkele sattuu!!! Han kaski vain rentoutua ja nauroin aaneen.
Perjantaipaiva meni edelleen palautuessa. Otin pikaveneen laheiselle saarelle, jossa makasin arskan alla lahes koko paivan. Venekyyti edestakaisin maksoi reilu parisen euroa, mutta sen lisaksi sinun tarvitsi maksaa myos kaikenlaisia palkkioita. Sama kuin Mt. Kinabalulla, jossa maksoit, jos jonkinmoista fee:ta.
Lauantaina paasin sukelluskurssin jalkeen ensimmaisille sukelluksille taalla Borneolla. Maksoin kolmesta daivista, lounaasta ja hostellikuljetuksista 55e. Sukellusoppaita oli parisen kappaletta ja lisaksi mukana oli kanssasukeltaja from Russia, Irina. Tama neitokainen oli ehka alkuun pelottava ilmestys tatuointeineen. Ehka entinen upseeri tai vakooja. Sukelluksiakin hanella oli takana 320kpl ja suosikkipaikka Sipadan. Paljon muuta hanesta ei irti saanutkaan, koska yhteista kielta ei ollut. Eka sukellus kurssin jalkeen sujui kompelosti. Tuhlasin ilmaani. Vajaan 40minsan jalkeen mittarissani oli ilmaa 10 ja divemasteri oli tyontamassa varareguaan minulle. Kylmanrauhallisesti otin sen suuhuni ja teimme normiturvapysahdyksen femmassa, mutta meikalainen ei meinannut millaan pysya paikoillani ja olin koko ajan tahattomasti menossa ylospain. Kaikki hyvin ja paatissa syljin verta pitkaan. Seuraava daivi sujui muuten hyvin ja mesta oli hieno, laaja riutta taynna pikkufisuja. Taas kulutin ilmani loppuun alle 40 minsas ja taas divemasteri oli tyontamassa varareguaan suuhuni. Turvapysahdyksessa jalleen balanssiongelmia. Viimeinen sukellus sujui kuin unelma. Loysin heti alkuun neutraalin nosteen ja kelluin tuhlaamatta ilmaani lihaksiini. 45 minuutin sukellus meni hetkessa ohi ja turvapysahdys femmassa meni putkelleen, kun olin valittomasti loytanyt nosteen. Sukellus vaatii viela harjoittelua juuri neutraalin nosteen loytamisessa, mutta helkkarin hauskaahan tama on. Ensi viikolla sitten Gili-saarilla...
Huomenna on viimeinen paiva Borneolla ja edelleen harmittelen, etta aika taalla jai liian lyhyeksi! Nahtavaa taalla riittaisi pariksi viikoksi ympari Sabahin saarta... ja Pulau Sipadan, hemmetti. Tanne on paastava toiste! Huomenillalla lennan Kuala Lumpuriin, jossa vietan yon, ilmeisesti saman mainoskyltin takana. Maanantaiaamuna lennan Indonesiaan, Balille, jossa vietan muutaman paivan surffausta harjoitellen ja kierros golfia. Balilta matka jatkuu Gili Trawanganille.
maanantai 8. joulukuuta 2008
After full crowded Thailand to Borneo
Eilen otin bussin hyvissa ajoin Krabilta Phuketin lentoasemalla. Matka kesti kuitenkin puolet ilmoitetusta, joten odottelin ensin Phuket-KL lentoa kuutisen viitisen tuntia lentoasemalla. Sain kuitenkin hoidettua rahat takaisin peruuntuneesta Bangkok -lennosta. Yritin saada vaihdettua myos ensi sunnuntain KK-KL-Bali lennot paivasaikaan, mutta AirAsialla on melkoiset kiskurihinnat lentojen vaihtoon, joten paatin, etta vietan toisenkin yon KL:n lentoasemalla. Lentoasemahan oli tupaten taynna suomalaisia ja ruotsalaisia turisteja, jotka harmittelivat huonoita saita Phuketissa. Harmittelin myos silla Krabi oli ensimmainen paikka, jossa karsin sateesta paivan...
Saavuttuani puolelta oin KL:n lahdin etsimaan lentoasemalta paikkaa, jossa ottaa tirsat. Petyin pahasti, silla Check-in odotusaulassa oli pari penkkia raskaanaoleville. Rupattelin tovin vartijoiden kanssa kysellen parasta mahdollista nukkumispaikkaa. Paatin sitten levittaa itseni AirAsia kylttien taakse ja heitin paalleni pussilakanan. Nukuin ehka parisen tuntia... Ensi sunnuntaina sama stoori. Saavuttuani Borneoon, etsin lentoasemalta busseja keskustaan. Minibussikuskit eivat olleet puheliaalla tuulella ja tormasin lennolla olleisiin kolmeen lankkariin, joille oli kyyditys hostellinsa puolesta. Nousin tahan bussiin ja tulin keskustaan ja pakenin valittomasti paikalta. Loysin siita takapihalta Lucyn hostellin. Liisa-mamma pitaa omana kotonaan hostelliaan, josta loytyy dormi ja pari huonetta ja tarjoaa viela aamupalan, dormi hintaan 3,6e. Kaikenlisaksi Liisa osoittautui hyvaksi turisti-infoksi ja mukavaksi mammaksi.
Lahdin tulitikut silmilla etsimaan toimistoa, joka jarjestaa majoitukset Mt. Kinabalulla. Majoitus onnistui, mita nyt aluksi hinta oli moninkertainen, koska siihen olisi kuulunut kaikki ateriat. Poistin ateriat ja majoituksen hinnaksi tuli 12e vuorella. No kuljetukset, sisaanpaasy, vakuutukset ja muut palkkiot tulevat lisaaman reissun hintaa, en tia paljolla. Tarkoitus on siis lahtea tiistaiaamuna vuorelle. Kiiveta lahes huipulle aurinlaskun ajaksi. Herata aamuyosta ja kiiveta huipulle katsomaan auringonnousu ja sitten alas. Saatan myos jaada toiseksi yoksi alas ja torstaipaivana kayda Borneon sademetsassa ja kuumilla lahteilla ennen paluuta KK:hon...
Loppuviikolle yritin jarjestaa sukellusta, mutta nayttaa heikolta... Minimiosallistujamaara matkatoimistojen sukellusreissuille on kaksi henkiloa, ja talla hetkella sen suhteen on kuulemma hiljaista. Jos lahtisin yksin, veloittaisivat he minulta tuplahinnan. Kyselin myos muita retkia lahialueelle, vaikka apinoita katsomaan, mutta sama juttu, jos osallistujia ei ole, on se tuplahinta yksinmatkustajalta. Toisaalta olen enemman kuin helpottunut, koska Borneo ei ole turistirysa, kuten Thaimaa oli. Harmittelen kovasti, etta aika on rajallinen, silla saaren toisella puolella olisi yksi maailman parhaimmista sukellusmestoista Pulau Sipadan... Matkan varrella olisi myos joku orankipuisto ja muuta nakemisen arvoista, mutta aikaa siihen ei ole. KK:sta alaspain olisi myos Pulau Tiga, Survivor 2000 Island, johon olisin lahtenyt sukeltamaan, mutta Liisan mukaan siella ei ole paras mahdollinen saa siihen. Onneksi tasta KK:n lahelta loytyy muutamia saaria, joihin voi lahtea sukeltamaan(jos riittavasti porukkaa), snorklaamaan ja arskaa ottamaan, joten loppuviikko kiipeamisen jalkeen menee varmasti noilla saarilla...
Saavuttuani puolelta oin KL:n lahdin etsimaan lentoasemalta paikkaa, jossa ottaa tirsat. Petyin pahasti, silla Check-in odotusaulassa oli pari penkkia raskaanaoleville. Rupattelin tovin vartijoiden kanssa kysellen parasta mahdollista nukkumispaikkaa. Paatin sitten levittaa itseni AirAsia kylttien taakse ja heitin paalleni pussilakanan. Nukuin ehka parisen tuntia... Ensi sunnuntaina sama stoori. Saavuttuani Borneoon, etsin lentoasemalta busseja keskustaan. Minibussikuskit eivat olleet puheliaalla tuulella ja tormasin lennolla olleisiin kolmeen lankkariin, joille oli kyyditys hostellinsa puolesta. Nousin tahan bussiin ja tulin keskustaan ja pakenin valittomasti paikalta. Loysin siita takapihalta Lucyn hostellin. Liisa-mamma pitaa omana kotonaan hostelliaan, josta loytyy dormi ja pari huonetta ja tarjoaa viela aamupalan, dormi hintaan 3,6e. Kaikenlisaksi Liisa osoittautui hyvaksi turisti-infoksi ja mukavaksi mammaksi.
Lahdin tulitikut silmilla etsimaan toimistoa, joka jarjestaa majoitukset Mt. Kinabalulla. Majoitus onnistui, mita nyt aluksi hinta oli moninkertainen, koska siihen olisi kuulunut kaikki ateriat. Poistin ateriat ja majoituksen hinnaksi tuli 12e vuorella. No kuljetukset, sisaanpaasy, vakuutukset ja muut palkkiot tulevat lisaaman reissun hintaa, en tia paljolla. Tarkoitus on siis lahtea tiistaiaamuna vuorelle. Kiiveta lahes huipulle aurinlaskun ajaksi. Herata aamuyosta ja kiiveta huipulle katsomaan auringonnousu ja sitten alas. Saatan myos jaada toiseksi yoksi alas ja torstaipaivana kayda Borneon sademetsassa ja kuumilla lahteilla ennen paluuta KK:hon...
Loppuviikolle yritin jarjestaa sukellusta, mutta nayttaa heikolta... Minimiosallistujamaara matkatoimistojen sukellusreissuille on kaksi henkiloa, ja talla hetkella sen suhteen on kuulemma hiljaista. Jos lahtisin yksin, veloittaisivat he minulta tuplahinnan. Kyselin myos muita retkia lahialueelle, vaikka apinoita katsomaan, mutta sama juttu, jos osallistujia ei ole, on se tuplahinta yksinmatkustajalta. Toisaalta olen enemman kuin helpottunut, koska Borneo ei ole turistirysa, kuten Thaimaa oli. Harmittelen kovasti, etta aika on rajallinen, silla saaren toisella puolella olisi yksi maailman parhaimmista sukellusmestoista Pulau Sipadan... Matkan varrella olisi myos joku orankipuisto ja muuta nakemisen arvoista, mutta aikaa siihen ei ole. KK:sta alaspain olisi myos Pulau Tiga, Survivor 2000 Island, johon olisin lahtenyt sukeltamaan, mutta Liisan mukaan siella ei ole paras mahdollinen saa siihen. Onneksi tasta KK:n lahelta loytyy muutamia saaria, joihin voi lahtea sukeltamaan(jos riittavasti porukkaa), snorklaamaan ja arskaa ottamaan, joten loppuviikko kiipeamisen jalkeen menee varmasti noilla saarilla...
lauantai 6. joulukuuta 2008
Scuba Diving in Koh Tao
Talla hetkella rentoudun Krabilla ja juon ties monettako fruit shakea... Otin torstai-illalla joint-ticketin Koh Taolta tanne Krabille. Lahdin yolla rahtilaivalla Chumphoniin ja satamasta minibussilla kohti Krabia. Eilinen meni taysin biitsilla lohoten. Tama paiva meni myoskin biitsilla, kunnes Aasiareissun ensimmainen sade paasi yllattamaan. Viimein ymmarran, miksi Thaimaa on suosituin Pohjoismaiden suosituin lomakohde. Taalla on varmaan tuplaten ruotsalaisia paikallisiin verrattuna ja eika suomalaisetkaan ole kaukana listan karkipaasta...
Viime lauantaina saavuin Koh Taolle. Reissu Bangkokista meni hyvin lukuunottamatta laivamatkaa. Katamaraanin astuessamme jakoi henkilokunta jokaiselle matkustajalle pussit ja paperit. Ei mennyt kauaa kun ensimmaisille matkustajille se oli tarpeen. Laivamatka oli uskomatonta taistelua meren herruudesta, silla katamaraani oli valilla poikittain ja ajelehti kovissa tyrkyissa, eika saarta nakynyt sitten missaan... Loppumatkasta pussit olivat kaikille matkustajille tarpeen, myos meikalaiselle. Saarella kuulin, etta myrsky merelle oli jatkunut jo viikon. Myos seuraavalla viikolla kaikki laivat olivat peruutettu muutamiksi paiviksi kovan merenkaynnin takia, eika saari saanut dieselia saati ruokaa. Muutamana iltana saarella paukkuikin sahkot.
Satamaan paastessamme olin melko rikki. Lahdin talsimaan Koh Tao Diversin shopille kysymalla vastaantulijoilta reittia. Matka meni kinttupolkuja tallatessa ja valilla vetta oli polvia myoten, koska sadevedet vuorilta laskivat alaspain. Vihdoin saavuin toimistolle ja siella nainkin Pekingin tuttuni. Ilmottauiduin seuraavalle sukelluskurssille ja lahdin etsimaan lahistolta majapaikkaa, silla en jaksanut kiiveta ylos, missa oli tama suomalaisten suosima resortti. Ensimmaisena iltana oli tietenkin jonkun laksiaiset, jossa olivatkin lahes kaikki saaren suomalaiset. Ilta jatkui rantabileisiin Mooviin.
Maanantai-iltapaivalla alkoi sitten kurssi. Katselimme parin muun kurssikaverin kanssa videoita ja opiskelimme teoriaa. Sama jatkui tiistaiaamuna, mutta jo puolelta paivin puimme sukelluskamat niskaan ja menimme rantaveteen. No merenkaynti oli tietysti niin kovaa, etta yrittaessamme pysya pohjalla joten kuten balanssissa, hakkasivat korallit ja kivet polvemme auki. Mutta eka kerta veden alla regulaattori suussa oli melkoinen kokemus:) Siella harjoittelimme ekoja skillseja, kuten regua pois suusta, maskia pois naamalta, ja kylla se tuli todettua etta ei se vesi paase kurkkuun asti. Keskiviikkoaamuna oli viimeiset teoriat ja puolelta paivin lahdimme laivalla sukeltelemaan lahialueen koralleille. Taas ihan uskomaton fiilis, kun paasi sinne kahdeksaan metriin sukeltelemaan. Alkuun tietysti harjoiteltiin skillseja ja loppuaika sukelleltiin. Toiselle divelle vaihdettiin mestaa, mutta siella nakyvyys ei ollut kummoinen. Se oli lahinna nosteen harjoittelua, joka on viela melkoista saatamista. Torstaina-aamuna oli vuorossa koe ja kokeen jalkeen (jonka lapaisin) lahdettiin laivalla uusille koralliriutoille. Siella kerrattiin ja harjoiteltiin loput skillsit 16 metrissa. Viimeinen dive oli lahinna sukeltua ja tuli nahtya jos jonkinmoista fisua, kuten trikkeri ja myos merikaarmes, jonka myrkky on 10 kertaa myrkyllisempi maanpaallisiin verrattuna. Kurssi kustansi kirjoineen n. 230e, mutta oli joka euron arvoinen. Sukellus on uskomaton kokemus! Talla hetkella ei malta odottaa seuraavaa divea! Saa Koh Taolla oli lahinna pilvista ja saaren 40 sukellusfirmaa odottivat highseosoniaan, jonka oli maara alkaa joulukuussa. Bangkokin tilanne ja myrsky merella verottivat kuitenkin ensimmaisen viikon kavijoita. Olo saarella olikin melko leppoista, eika tarvinnut karsia massaturismista, kuten Krabilla. Kurssin paatteeksi lahdimme aina Suomi-porukalla syomaan ja juomaan ne parit hassut.
Huomenna on tarkoitus omatoimisesti matkustaa Krabilta Phukettiin, koska matkatoimistojen bussit eivat kulje jarkeviin aikoihin. Phuketista on iltalento Kuala Lumpuriin. Yo lentokentalla ja aamun ensimmaisella lennolla matka jatkuu Kota Kinabalulle, jossa tarkoitus kiiveta vuori ja jos mahdollista, kayda sukeltemassa.
Viime lauantaina saavuin Koh Taolle. Reissu Bangkokista meni hyvin lukuunottamatta laivamatkaa. Katamaraanin astuessamme jakoi henkilokunta jokaiselle matkustajalle pussit ja paperit. Ei mennyt kauaa kun ensimmaisille matkustajille se oli tarpeen. Laivamatka oli uskomatonta taistelua meren herruudesta, silla katamaraani oli valilla poikittain ja ajelehti kovissa tyrkyissa, eika saarta nakynyt sitten missaan... Loppumatkasta pussit olivat kaikille matkustajille tarpeen, myos meikalaiselle. Saarella kuulin, etta myrsky merelle oli jatkunut jo viikon. Myos seuraavalla viikolla kaikki laivat olivat peruutettu muutamiksi paiviksi kovan merenkaynnin takia, eika saari saanut dieselia saati ruokaa. Muutamana iltana saarella paukkuikin sahkot.
Satamaan paastessamme olin melko rikki. Lahdin talsimaan Koh Tao Diversin shopille kysymalla vastaantulijoilta reittia. Matka meni kinttupolkuja tallatessa ja valilla vetta oli polvia myoten, koska sadevedet vuorilta laskivat alaspain. Vihdoin saavuin toimistolle ja siella nainkin Pekingin tuttuni. Ilmottauiduin seuraavalle sukelluskurssille ja lahdin etsimaan lahistolta majapaikkaa, silla en jaksanut kiiveta ylos, missa oli tama suomalaisten suosima resortti. Ensimmaisena iltana oli tietenkin jonkun laksiaiset, jossa olivatkin lahes kaikki saaren suomalaiset. Ilta jatkui rantabileisiin Mooviin.
Maanantai-iltapaivalla alkoi sitten kurssi. Katselimme parin muun kurssikaverin kanssa videoita ja opiskelimme teoriaa. Sama jatkui tiistaiaamuna, mutta jo puolelta paivin puimme sukelluskamat niskaan ja menimme rantaveteen. No merenkaynti oli tietysti niin kovaa, etta yrittaessamme pysya pohjalla joten kuten balanssissa, hakkasivat korallit ja kivet polvemme auki. Mutta eka kerta veden alla regulaattori suussa oli melkoinen kokemus:) Siella harjoittelimme ekoja skillseja, kuten regua pois suusta, maskia pois naamalta, ja kylla se tuli todettua etta ei se vesi paase kurkkuun asti. Keskiviikkoaamuna oli viimeiset teoriat ja puolelta paivin lahdimme laivalla sukeltelemaan lahialueen koralleille. Taas ihan uskomaton fiilis, kun paasi sinne kahdeksaan metriin sukeltelemaan. Alkuun tietysti harjoiteltiin skillseja ja loppuaika sukelleltiin. Toiselle divelle vaihdettiin mestaa, mutta siella nakyvyys ei ollut kummoinen. Se oli lahinna nosteen harjoittelua, joka on viela melkoista saatamista. Torstaina-aamuna oli vuorossa koe ja kokeen jalkeen (jonka lapaisin) lahdettiin laivalla uusille koralliriutoille. Siella kerrattiin ja harjoiteltiin loput skillsit 16 metrissa. Viimeinen dive oli lahinna sukeltua ja tuli nahtya jos jonkinmoista fisua, kuten trikkeri ja myos merikaarmes, jonka myrkky on 10 kertaa myrkyllisempi maanpaallisiin verrattuna. Kurssi kustansi kirjoineen n. 230e, mutta oli joka euron arvoinen. Sukellus on uskomaton kokemus! Talla hetkella ei malta odottaa seuraavaa divea! Saa Koh Taolla oli lahinna pilvista ja saaren 40 sukellusfirmaa odottivat highseosoniaan, jonka oli maara alkaa joulukuussa. Bangkokin tilanne ja myrsky merella verottivat kuitenkin ensimmaisen viikon kavijoita. Olo saarella olikin melko leppoista, eika tarvinnut karsia massaturismista, kuten Krabilla. Kurssin paatteeksi lahdimme aina Suomi-porukalla syomaan ja juomaan ne parit hassut.
Huomenna on tarkoitus omatoimisesti matkustaa Krabilta Phukettiin, koska matkatoimistojen bussit eivat kulje jarkeviin aikoihin. Phuketista on iltalento Kuala Lumpuriin. Yo lentokentalla ja aamun ensimmaisella lennolla matka jatkuu Kota Kinabalulle, jossa tarkoitus kiiveta vuori ja jos mahdollista, kayda sukeltemassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
