Climbing vacation in Borneo

Tiistaiaamuna lahdin skotlantilaisen tyton ja irlantilaisen pojan kanssa etsimaan kyyditysta Mt. Kinabalulle. Tarkoituksena oli ottaa bussi, mutta hostellin viereisella bussiasemalla saksalainen jatka huuteli, etta taksilla paasisi neljalla eurolla vuorille. Otimme kimppataksin ja kyyti oli yhta rallia. Kuski vaan naytteli peukkua meille ja teki typeria ohituksia. Vuoren juurella jouduimme odottelemaan hetken, koska talla pariskunnalla ei ollut majoitusta ja kiipeilylupaa heille ei voitu myontaa. Vuoren huipulla on 146 sankya ja samainen maara paasee paivittain kiipeamaan vuorelle. Odottelimme tunnin ja pariskunta sai peruutuspaikan ja neljan hengen ryhmamme sai uuden jasenen, kun hollantilainen mies halusi lyottaytya joukkoomme. Otimme oppaan ja lahdimme toiselle naista Mt. Kinabalun aloituspisteista, Mesilaun kansallispuistoon. Matka tehtiin lapi viidakon ja oli muutaman kilometrin pidempi kuin tama toinen reitti.

Matka meni hyvassa hengessa ja juttua riitti. Mita nyt naitten "englantilaisten" kanssa oli valilla kommunikaatio-ongelmia, kun heidan aksenttinsa osoittautui turhan vaikeaksi meille muille:D Matkan aikana naki jos jonkinmoista kasvillisuutta ja ilma sen kun oheni, ja sita tahtoi hengastya enemman. Pidimme lounastauon jossain 3000m korkeudelle. Lounaat syotyamme luulimme kuulevamme katolta aania, mutta kun katsoimme viereen, oli tama saksalainen jatka pokertynyt. Kaveri makasi otsallaan tuolilla ja hollantilainen lahti antamaan ensiapua. Kaveri oli taysin seis muutaman minuutin, ei tiennyt omaa nimeaan, silmat jumissa ja aivan valkoinen. Viidessa minuutissa kaveri saatiin kylla tolpilleen, mutta koko matka meni huolehtiassa hanen kuntoaan ja selviytyyko han majapaikalle, johon matka aloituspisteesta kesti viitisen tuntia.

En ottanut majoitusta ruokailun kanssa, joten ruoka: pahkinat, suklaat ja karkit oli tuotava itse. No kavin heittamassa kamani huoneeseeni ja liityin taman hollantilaisen seuraan ja kavin pokalla hakemassa itselleni buffet-paivallisen eika kukaan valittanyt, etta soin ilmaiseksi. Menin koisimaan siina kahdeksan maissa illalla, koska aamustartti vuoren huipulle oli 2.30. Nukuttua en saanut ohuessa ilmassa kuin parisen tuntia ja jotenkin takkusin itseni aamulla ylos. Matkaa huipulle oli vajaa kolmisen kilometria, korkeudella mitattuna vajaa 1000m. Ensimmaiset 500m oli vaikeat mulle, hengastyin jatkuvasti, pitaen minuutin breikkeja. Sen jalkeen taas tottui ilmaan ja jaksoi paremmin. Ennen vuorenhuipulle paasya taskulampusta loppui viela patterit, joten sita meni silmat kiinni koyden varassa ylos. Paasin ylos huipulle 5.30 nauttimaan auringonnoususta ja oli se sen arvoista. Mita nyt jalkani olivat kastuneet ja varpaani palelivat. Hetkessa vuori oli valoinen ja naimme reittimme alas. Uskomattomia nakymia! Mita nyt naureskelimme, etta pimeassa ylos kipuaminen naytti ja tuntui paljon vaarallisemmalta kuin paivanvalossa. Kuuden aikaan lahdimme kipuamaan alas hostellille ja kahdeksan aikoihin olin vetamassa sikeita ennen loppurytistysta. Matka hostellilta alas olikin sitten yhta trooppisessa vesisateessa talsimista. Kun illalla viiden aikaan paasin takaisin KK:hon oli melko poikki.

Seuraava paiva kiipeamisen jalkeen menikin lepaillessa. Pohkeissa tuntui jonkin verran kapuaminen. Ei kuitenkaan yhta paljon kuin Mt. Huangshanin jaljilta. Kavin ottamassa illalla KK:n ostoskeskuksessa kokovartalohieronnan. Ei valttamatta paras hierontaelamys. Kuulin hieronnan aikana vieresen musiikkiliikkeen bassojytkeen. Hierojanainen ensinnakin royhtaily jatkuvasti ja kun vieresen verhon taakse tuli toinen mies hierottavaksi, tuli heidan valillaan varsinainen royhtailyn mm-kamppailu. Ihmettelin aaneen mahtuuko minuuttiin noin monta royhtailya. Toiseksi nainen kuritti pohkeitani ja purin hammasta yhteen. Hanella ei todellakaan mennyt jakeluun, etta perkele sattuu!!! Han kaski vain rentoutua ja nauroin aaneen.

Perjantaipaiva meni edelleen palautuessa. Otin pikaveneen laheiselle saarelle, jossa makasin arskan alla lahes koko paivan. Venekyyti edestakaisin maksoi reilu parisen euroa, mutta sen lisaksi sinun tarvitsi maksaa myos kaikenlaisia palkkioita. Sama kuin Mt. Kinabalulla, jossa maksoit, jos jonkinmoista fee:ta.

Lauantaina paasin sukelluskurssin jalkeen ensimmaisille sukelluksille taalla Borneolla. Maksoin kolmesta daivista, lounaasta ja hostellikuljetuksista 55e. Sukellusoppaita oli parisen kappaletta ja lisaksi mukana oli kanssasukeltaja from Russia, Irina. Tama neitokainen oli ehka alkuun pelottava ilmestys tatuointeineen. Ehka entinen upseeri tai vakooja. Sukelluksiakin hanella oli takana 320kpl ja suosikkipaikka Sipadan. Paljon muuta hanesta ei irti saanutkaan, koska yhteista kielta ei ollut. Eka sukellus kurssin jalkeen sujui kompelosti. Tuhlasin ilmaani. Vajaan 40minsan jalkeen mittarissani oli ilmaa 10 ja divemasteri oli tyontamassa varareguaan minulle. Kylmanrauhallisesti otin sen suuhuni ja teimme normiturvapysahdyksen femmassa, mutta meikalainen ei meinannut millaan pysya paikoillani ja olin koko ajan tahattomasti menossa ylospain. Kaikki hyvin ja paatissa syljin verta pitkaan. Seuraava daivi sujui muuten hyvin ja mesta oli hieno, laaja riutta taynna pikkufisuja. Taas kulutin ilmani loppuun alle 40 minsas ja taas divemasteri oli tyontamassa varareguaan suuhuni. Turvapysahdyksessa jalleen balanssiongelmia. Viimeinen sukellus sujui kuin unelma. Loysin heti alkuun neutraalin nosteen ja kelluin tuhlaamatta ilmaani lihaksiini. 45 minuutin sukellus meni hetkessa ohi ja turvapysahdys femmassa meni putkelleen, kun olin valittomasti loytanyt nosteen. Sukellus vaatii viela harjoittelua juuri neutraalin nosteen loytamisessa, mutta helkkarin hauskaahan tama on. Ensi viikolla sitten Gili-saarilla...

Huomenna on viimeinen paiva Borneolla ja edelleen harmittelen, etta aika taalla jai liian lyhyeksi! Nahtavaa taalla riittaisi pariksi viikoksi ympari Sabahin saarta... ja Pulau Sipadan, hemmetti. Tanne on paastava toiste! Huomenillalla lennan Kuala Lumpuriin, jossa vietan yon, ilmeisesti saman mainoskyltin takana. Maanantaiaamuna lennan Indonesiaan, Balille, jossa vietan muutaman paivan surffausta harjoitellen ja kierros golfia. Balilta matka jatkuu Gili Trawanganille.