7 päivää ja 7 tuntia

Pari viikkoa sitten saavuin Balille ja paivitin viimeksi blogiani. Odotukset Balia kohtaan olivat melkoiset: puhtaita palmurantoja ja okyresortteja. Kaveri Suomesta oli tullut jo muutama paiva ennemmin ja Shanghain kamppikset Jenni ja Tommi seurasivat myohemmin perasta. Asetuimme maineikkaalle Kuta Beachille, koska tarkoitus oli alkuun ottaa surffikurssi. Kuta tietysti kuhisi turisteista ja oli matkani suurin turistirysa. Koska veronpalautukset olivat paukkuneet tilille, eika tassa markkinatilanteessa parempaakaan tekemista rahalle keksinyt ja oli kuitenkin kyseessa se viimeinen loma ennen Suomea ja tyoelamaa, paatin kayttaa rahani tuottoisasti. Takana oli kuitenkin unettomia oita lentokentilla, kovia sankyja, olemattomia tyynyja, dormeja jne. jne. Ensimmaiset yot vietettiin neljan tahden hotellissa aivan Kuta Beahin lahella. OKYmesta.

Kavelymatkan paassa hotellistamme oli myos surffikoulu, jonka aloitimme jo seuraavana paivana. Kurssin hinta taisi olla 30usd ja koulua oli yleisesti kehuttu. Aloitimme taman 'ykskakskolme" surffilaudalta nousu aallonharjalla hotellin uima-altaassa. Parin harjoitus kerran jalkeen suoraan Kutan aalloille harjoittelemaan. Ranta tietysti on maailman paskaisin ranta, jossa kelluu ilmeisesti kaikki paikan roskat. Vedesta loytyi ihan kaikkea. Itse surffaaminen oli torkeen hauskaa. Muutaman ylosnousun ja roskien keskelle tippumisen jalkeen loysin sen oikean asenteen ja pystyssa pysyminen ei tuottanut enaa ongelmaa. Tietysti kunnon surffarit treenaavat laudalla ilman paitaa, joten mekin jatimme ne rannalle. Lopputuloksena maha ruvella, mutta kylla sen kesti kun naki ne taituroinnit valokuvina rannalla. Seuraava paiva kului myos surffausta omatoimisesti harjoitellen, mutta talla kertaa aallot olivat olemattomat, eli surffaus oli lahinna laudan ulkoiluttamista.

Seuraavana paivana lahdimme kaverin kanssa pikaveneella kohti Gili-saaria. Saa Kutalla oli ollut pilvista, mutta jo reilu parin tunnin venematka saarelle oli pelkkaa pilvetonta taivasta. Saavuttuamme Gili Trawanganille, kolmesta saaresta isoimmalle, tulivat nama saaren vahemman mainittavammat kuuluisuudet vastaan. Paikalliset koijjarit olivat tarjoamassa saaren paikallista sieniherkkua. Saarellahan ei poliisia ole vaan riidat ja asiat ratkotaan heimopaallikon luona. Olimme kuitenkin varanneet saaren parhaimman hotellin, jossa oli sukellukset tarjolla, eika naista koijjareista tarvinnut valittaa. Hotelli oli varsinainen okyresortti taynna rikkaita lankkareita ja me.

Seuraavana paivana otimme ensimmaiset aamusukellukset paikasta, jossa saattoi nahda kilppareita, haita ja rauskoja, jos oli onnekas. Sukellusta edeltavana yona tietysti nain tuskanhikisia oita tappajaihaista ja aamulla korvissani soi se elokuvatunnari. Kysyimme lainalle sukelluskoulun johtajan kameraa, jonka han lupasi lainata. Sukelluksen hinta oli 35usd ja hinnat olivat samat jokaikisessa mestassa. Saaren monet muutkin hinnat oli ennalta paatetty tarjoajien kesken. Veteen oli taas mukava paasta, mutta sukelluksen alussa olin hermostunut, koska odottelin missa se eka sharkki piileksii. Happea kului! Saavuimme kohtaan, missa veden lampotila muuttui 29 asteesta pari astetta alemmaksi. Pian divemasteri naytti hain merkin ja meikalaisen adrenaliini kohosi. Reilu kymmenisen metria etaampana tama sharkki kollotteli, tekematta mitaan. Se oli tahan asti sukelluksen hienoin hetki, se tunne. Pian hai katosi ja jostain ilmestyi tama eka hai tai sit toinen, joka uiskenteli meita lahemmaksi. Mahtavaa! Lahdimme jatkamaan matkaa ja matkan varrella naimme rauskun ja kilppareita. Sukelluksen jalkeen oli fiilis, etta pakko nahda lisaa ja enemman haita. Otimme saarella yhteensa kolme sukellusta, josta toinen oli pettymys. Ei mitaan nahtavaa kuin pikkufisuja. Viimeisella sukelluksella naimme viela isomman hain ja uskomattoman isoja ja kauniita kilpikonnia, jotka uiskentelivat edellamme ja vierellamme tai makasivat pohjassa kalat paallaan. Sukelluksista teki viela hauskempaa, etta sai suorittaa ne kahdestaan divemasterin kanssa ja kamera messissa. Laskua maksaessamme he olivat kuitenkin lisanneet kamerasta laskun, vaikka sanoivat lainaavansa sita meille.

Muuten aika saarella kului rattoisasti. Eihan siella muutama tekemista ollut kuin sukellella tai lohota. Resortin allasosasto ja saaren kesajuomat tulivat melko tutuksi, kun kavely tai pyorailymatkat paattyivat pariin hassuun. Saarella tuli myos syotya hyvin. Pihveja ja fisuja. Yhtena paivana kuitenkin olo oli lounaalla melko heikohko. Pakki oli ollut jo jonkin verrain sekaisin aamulla, mutta viimeistaan iltapaivalla voin pahoin. Paastessani vihdoin bungalowiini nukkumaan, herasin tunnin paasta kovassa kuumeessa. Ilmeisesti ruokamyrkytys. Seuraavana paivana olo oli jo parempi, kun vedin tuplana antibiootteja koko edellisillan. Se oli reissuni ensimmainen vastoinkayminen.

Saarelta lahdimme paattamaan kesalla tehdyn golf-vedon kaverini kanssa. Etukateen oli paatetty siirtya hotelliin, jossa oli oma golf -kentta ja kierros luvattiin puoleen hintaan hotellin asukkaille. Hotelli oli viiden tahden hotelli vuodelta 1964, jossa ei oltu tehty peruskorjauksia. Varsinainen betonimaamerkki satoine huoneineen. Varmaan jaa viimeiseksi kerraksi, kun viiden tahden hotellissa talsii pelkat Billabongit jalassa. Respa ei tahtonut antaa meille haluamaamme hintaa, joten menimme hotellin nettipaatteelle varaamaan hotellihuoneen netista hintaan 25e/yo/hlo. Hotellihuoneet olivat kuin motellihuoneita maanteiden varrella, vuodelta 60. Seuraavana paivana kavimme pelaamassa uskomattoman hienon kierroksen golfia. Oli caddy, joka neuvoi puteissa ja pituuksissa ja antoi oikeaa mailaa. Hieno peli, hieno peli!

Tata teksia kirjoittamaan alkaessani Suomen lentoni lahtoon on enaa 7 päivää ja 7 tuntia. Taalta Balilta matka jatkuu sunnuntaiaamuna Kuala Lumpuriin viettamaan uutta vuotta.