Pari viikkoa sitten saavuin Balille ja paivitin viimeksi blogiani. Odotukset Balia kohtaan olivat melkoiset: puhtaita palmurantoja ja okyresortteja. Kaveri Suomesta oli tullut jo muutama paiva ennemmin ja Shanghain kamppikset Jenni ja Tommi seurasivat myohemmin perasta. Asetuimme maineikkaalle Kuta Beachille, koska tarkoitus oli alkuun ottaa surffikurssi. Kuta tietysti kuhisi turisteista ja oli matkani suurin turistirysa. Koska veronpalautukset olivat paukkuneet tilille, eika tassa markkinatilanteessa parempaakaan tekemista rahalle keksinyt ja oli kuitenkin kyseessa se viimeinen loma ennen Suomea ja tyoelamaa, paatin kayttaa rahani tuottoisasti. Takana oli kuitenkin unettomia oita lentokentilla, kovia sankyja, olemattomia tyynyja, dormeja jne. jne. Ensimmaiset yot vietettiin neljan tahden hotellissa aivan Kuta Beahin lahella. OKYmesta.
Kavelymatkan paassa hotellistamme oli myos surffikoulu, jonka aloitimme jo seuraavana paivana. Kurssin hinta taisi olla 30usd ja koulua oli yleisesti kehuttu. Aloitimme taman 'ykskakskolme" surffilaudalta nousu aallonharjalla hotellin uima-altaassa. Parin harjoitus kerran jalkeen suoraan Kutan aalloille harjoittelemaan. Ranta tietysti on maailman paskaisin ranta, jossa kelluu ilmeisesti kaikki paikan roskat. Vedesta loytyi ihan kaikkea. Itse surffaaminen oli torkeen hauskaa. Muutaman ylosnousun ja roskien keskelle tippumisen jalkeen loysin sen oikean asenteen ja pystyssa pysyminen ei tuottanut enaa ongelmaa. Tietysti kunnon surffarit treenaavat laudalla ilman paitaa, joten mekin jatimme ne rannalle. Lopputuloksena maha ruvella, mutta kylla sen kesti kun naki ne taituroinnit valokuvina rannalla. Seuraava paiva kului myos surffausta omatoimisesti harjoitellen, mutta talla kertaa aallot olivat olemattomat, eli surffaus oli lahinna laudan ulkoiluttamista.
Seuraavana paivana lahdimme kaverin kanssa pikaveneella kohti Gili-saaria. Saa Kutalla oli ollut pilvista, mutta jo reilu parin tunnin venematka saarelle oli pelkkaa pilvetonta taivasta. Saavuttuamme Gili Trawanganille, kolmesta saaresta isoimmalle, tulivat nama saaren vahemman mainittavammat kuuluisuudet vastaan. Paikalliset koijjarit olivat tarjoamassa saaren paikallista sieniherkkua. Saarellahan ei poliisia ole vaan riidat ja asiat ratkotaan heimopaallikon luona. Olimme kuitenkin varanneet saaren parhaimman hotellin, jossa oli sukellukset tarjolla, eika naista koijjareista tarvinnut valittaa. Hotelli oli varsinainen okyresortti taynna rikkaita lankkareita ja me.
Seuraavana paivana otimme ensimmaiset aamusukellukset paikasta, jossa saattoi nahda kilppareita, haita ja rauskoja, jos oli onnekas. Sukellusta edeltavana yona tietysti nain tuskanhikisia oita tappajaihaista ja aamulla korvissani soi se elokuvatunnari. Kysyimme lainalle sukelluskoulun johtajan kameraa, jonka han lupasi lainata. Sukelluksen hinta oli 35usd ja hinnat olivat samat jokaikisessa mestassa. Saaren monet muutkin hinnat oli ennalta paatetty tarjoajien kesken. Veteen oli taas mukava paasta, mutta sukelluksen alussa olin hermostunut, koska odottelin missa se eka sharkki piileksii. Happea kului! Saavuimme kohtaan, missa veden lampotila muuttui 29 asteesta pari astetta alemmaksi. Pian divemasteri naytti hain merkin ja meikalaisen adrenaliini kohosi. Reilu kymmenisen metria etaampana tama sharkki kollotteli, tekematta mitaan. Se oli tahan asti sukelluksen hienoin hetki, se tunne. Pian hai katosi ja jostain ilmestyi tama eka hai tai sit toinen, joka uiskenteli meita lahemmaksi. Mahtavaa! Lahdimme jatkamaan matkaa ja matkan varrella naimme rauskun ja kilppareita. Sukelluksen jalkeen oli fiilis, etta pakko nahda lisaa ja enemman haita. Otimme saarella yhteensa kolme sukellusta, josta toinen oli pettymys. Ei mitaan nahtavaa kuin pikkufisuja. Viimeisella sukelluksella naimme viela isomman hain ja uskomattoman isoja ja kauniita kilpikonnia, jotka uiskentelivat edellamme ja vierellamme tai makasivat pohjassa kalat paallaan. Sukelluksista teki viela hauskempaa, etta sai suorittaa ne kahdestaan divemasterin kanssa ja kamera messissa. Laskua maksaessamme he olivat kuitenkin lisanneet kamerasta laskun, vaikka sanoivat lainaavansa sita meille.
Muuten aika saarella kului rattoisasti. Eihan siella muutama tekemista ollut kuin sukellella tai lohota. Resortin allasosasto ja saaren kesajuomat tulivat melko tutuksi, kun kavely tai pyorailymatkat paattyivat pariin hassuun. Saarella tuli myos syotya hyvin. Pihveja ja fisuja. Yhtena paivana kuitenkin olo oli lounaalla melko heikohko. Pakki oli ollut jo jonkin verrain sekaisin aamulla, mutta viimeistaan iltapaivalla voin pahoin. Paastessani vihdoin bungalowiini nukkumaan, herasin tunnin paasta kovassa kuumeessa. Ilmeisesti ruokamyrkytys. Seuraavana paivana olo oli jo parempi, kun vedin tuplana antibiootteja koko edellisillan. Se oli reissuni ensimmainen vastoinkayminen.
Saarelta lahdimme paattamaan kesalla tehdyn golf-vedon kaverini kanssa. Etukateen oli paatetty siirtya hotelliin, jossa oli oma golf -kentta ja kierros luvattiin puoleen hintaan hotellin asukkaille. Hotelli oli viiden tahden hotelli vuodelta 1964, jossa ei oltu tehty peruskorjauksia. Varsinainen betonimaamerkki satoine huoneineen. Varmaan jaa viimeiseksi kerraksi, kun viiden tahden hotellissa talsii pelkat Billabongit jalassa. Respa ei tahtonut antaa meille haluamaamme hintaa, joten menimme hotellin nettipaatteelle varaamaan hotellihuoneen netista hintaan 25e/yo/hlo. Hotellihuoneet olivat kuin motellihuoneita maanteiden varrella, vuodelta 60. Seuraavana paivana kavimme pelaamassa uskomattoman hienon kierroksen golfia. Oli caddy, joka neuvoi puteissa ja pituuksissa ja antoi oikeaa mailaa. Hieno peli, hieno peli!
Tata teksia kirjoittamaan alkaessani Suomen lentoni lahtoon on enaa 7 päivää ja 7 tuntia. Taalta Balilta matka jatkuu sunnuntaiaamuna Kuala Lumpuriin viettamaan uutta vuotta.
perjantai 26. joulukuuta 2008
perjantai 12. joulukuuta 2008
Climbing vacation in Borneo
Tiistaiaamuna lahdin skotlantilaisen tyton ja irlantilaisen pojan kanssa etsimaan kyyditysta Mt. Kinabalulle. Tarkoituksena oli ottaa bussi, mutta hostellin viereisella bussiasemalla saksalainen jatka huuteli, etta taksilla paasisi neljalla eurolla vuorille. Otimme kimppataksin ja kyyti oli yhta rallia. Kuski vaan naytteli peukkua meille ja teki typeria ohituksia. Vuoren juurella jouduimme odottelemaan hetken, koska talla pariskunnalla ei ollut majoitusta ja kiipeilylupaa heille ei voitu myontaa. Vuoren huipulla on 146 sankya ja samainen maara paasee paivittain kiipeamaan vuorelle. Odottelimme tunnin ja pariskunta sai peruutuspaikan ja neljan hengen ryhmamme sai uuden jasenen, kun hollantilainen mies halusi lyottaytya joukkoomme. Otimme oppaan ja lahdimme toiselle naista Mt. Kinabalun aloituspisteista, Mesilaun kansallispuistoon. Matka tehtiin lapi viidakon ja oli muutaman kilometrin pidempi kuin tama toinen reitti.
Matka meni hyvassa hengessa ja juttua riitti. Mita nyt naitten "englantilaisten" kanssa oli valilla kommunikaatio-ongelmia, kun heidan aksenttinsa osoittautui turhan vaikeaksi meille muille:D Matkan aikana naki jos jonkinmoista kasvillisuutta ja ilma sen kun oheni, ja sita tahtoi hengastya enemman. Pidimme lounastauon jossain 3000m korkeudelle. Lounaat syotyamme luulimme kuulevamme katolta aania, mutta kun katsoimme viereen, oli tama saksalainen jatka pokertynyt. Kaveri makasi otsallaan tuolilla ja hollantilainen lahti antamaan ensiapua. Kaveri oli taysin seis muutaman minuutin, ei tiennyt omaa nimeaan, silmat jumissa ja aivan valkoinen. Viidessa minuutissa kaveri saatiin kylla tolpilleen, mutta koko matka meni huolehtiassa hanen kuntoaan ja selviytyyko han majapaikalle, johon matka aloituspisteesta kesti viitisen tuntia.
En ottanut majoitusta ruokailun kanssa, joten ruoka: pahkinat, suklaat ja karkit oli tuotava itse. No kavin heittamassa kamani huoneeseeni ja liityin taman hollantilaisen seuraan ja kavin pokalla hakemassa itselleni buffet-paivallisen eika kukaan valittanyt, etta soin ilmaiseksi. Menin koisimaan siina kahdeksan maissa illalla, koska aamustartti vuoren huipulle oli 2.30. Nukuttua en saanut ohuessa ilmassa kuin parisen tuntia ja jotenkin takkusin itseni aamulla ylos. Matkaa huipulle oli vajaa kolmisen kilometria, korkeudella mitattuna vajaa 1000m. Ensimmaiset 500m oli vaikeat mulle, hengastyin jatkuvasti, pitaen minuutin breikkeja. Sen jalkeen taas tottui ilmaan ja jaksoi paremmin. Ennen vuorenhuipulle paasya taskulampusta loppui viela patterit, joten sita meni silmat kiinni koyden varassa ylos. Paasin ylos huipulle 5.30 nauttimaan auringonnoususta ja oli se sen arvoista. Mita nyt jalkani olivat kastuneet ja varpaani palelivat. Hetkessa vuori oli valoinen ja naimme reittimme alas. Uskomattomia nakymia! Mita nyt naureskelimme, etta pimeassa ylos kipuaminen naytti ja tuntui paljon vaarallisemmalta kuin paivanvalossa. Kuuden aikaan lahdimme kipuamaan alas hostellille ja kahdeksan aikoihin olin vetamassa sikeita ennen loppurytistysta. Matka hostellilta alas olikin sitten yhta trooppisessa vesisateessa talsimista. Kun illalla viiden aikaan paasin takaisin KK:hon oli melko poikki.
Seuraava paiva kiipeamisen jalkeen menikin lepaillessa. Pohkeissa tuntui jonkin verran kapuaminen. Ei kuitenkaan yhta paljon kuin Mt. Huangshanin jaljilta. Kavin ottamassa illalla KK:n ostoskeskuksessa kokovartalohieronnan. Ei valttamatta paras hierontaelamys. Kuulin hieronnan aikana vieresen musiikkiliikkeen bassojytkeen. Hierojanainen ensinnakin royhtaily jatkuvasti ja kun vieresen verhon taakse tuli toinen mies hierottavaksi, tuli heidan valillaan varsinainen royhtailyn mm-kamppailu. Ihmettelin aaneen mahtuuko minuuttiin noin monta royhtailya. Toiseksi nainen kuritti pohkeitani ja purin hammasta yhteen. Hanella ei todellakaan mennyt jakeluun, etta perkele sattuu!!! Han kaski vain rentoutua ja nauroin aaneen.
Perjantaipaiva meni edelleen palautuessa. Otin pikaveneen laheiselle saarelle, jossa makasin arskan alla lahes koko paivan. Venekyyti edestakaisin maksoi reilu parisen euroa, mutta sen lisaksi sinun tarvitsi maksaa myos kaikenlaisia palkkioita. Sama kuin Mt. Kinabalulla, jossa maksoit, jos jonkinmoista fee:ta.
Lauantaina paasin sukelluskurssin jalkeen ensimmaisille sukelluksille taalla Borneolla. Maksoin kolmesta daivista, lounaasta ja hostellikuljetuksista 55e. Sukellusoppaita oli parisen kappaletta ja lisaksi mukana oli kanssasukeltaja from Russia, Irina. Tama neitokainen oli ehka alkuun pelottava ilmestys tatuointeineen. Ehka entinen upseeri tai vakooja. Sukelluksiakin hanella oli takana 320kpl ja suosikkipaikka Sipadan. Paljon muuta hanesta ei irti saanutkaan, koska yhteista kielta ei ollut. Eka sukellus kurssin jalkeen sujui kompelosti. Tuhlasin ilmaani. Vajaan 40minsan jalkeen mittarissani oli ilmaa 10 ja divemasteri oli tyontamassa varareguaan minulle. Kylmanrauhallisesti otin sen suuhuni ja teimme normiturvapysahdyksen femmassa, mutta meikalainen ei meinannut millaan pysya paikoillani ja olin koko ajan tahattomasti menossa ylospain. Kaikki hyvin ja paatissa syljin verta pitkaan. Seuraava daivi sujui muuten hyvin ja mesta oli hieno, laaja riutta taynna pikkufisuja. Taas kulutin ilmani loppuun alle 40 minsas ja taas divemasteri oli tyontamassa varareguaan suuhuni. Turvapysahdyksessa jalleen balanssiongelmia. Viimeinen sukellus sujui kuin unelma. Loysin heti alkuun neutraalin nosteen ja kelluin tuhlaamatta ilmaani lihaksiini. 45 minuutin sukellus meni hetkessa ohi ja turvapysahdys femmassa meni putkelleen, kun olin valittomasti loytanyt nosteen. Sukellus vaatii viela harjoittelua juuri neutraalin nosteen loytamisessa, mutta helkkarin hauskaahan tama on. Ensi viikolla sitten Gili-saarilla...
Huomenna on viimeinen paiva Borneolla ja edelleen harmittelen, etta aika taalla jai liian lyhyeksi! Nahtavaa taalla riittaisi pariksi viikoksi ympari Sabahin saarta... ja Pulau Sipadan, hemmetti. Tanne on paastava toiste! Huomenillalla lennan Kuala Lumpuriin, jossa vietan yon, ilmeisesti saman mainoskyltin takana. Maanantaiaamuna lennan Indonesiaan, Balille, jossa vietan muutaman paivan surffausta harjoitellen ja kierros golfia. Balilta matka jatkuu Gili Trawanganille.
Matka meni hyvassa hengessa ja juttua riitti. Mita nyt naitten "englantilaisten" kanssa oli valilla kommunikaatio-ongelmia, kun heidan aksenttinsa osoittautui turhan vaikeaksi meille muille:D Matkan aikana naki jos jonkinmoista kasvillisuutta ja ilma sen kun oheni, ja sita tahtoi hengastya enemman. Pidimme lounastauon jossain 3000m korkeudelle. Lounaat syotyamme luulimme kuulevamme katolta aania, mutta kun katsoimme viereen, oli tama saksalainen jatka pokertynyt. Kaveri makasi otsallaan tuolilla ja hollantilainen lahti antamaan ensiapua. Kaveri oli taysin seis muutaman minuutin, ei tiennyt omaa nimeaan, silmat jumissa ja aivan valkoinen. Viidessa minuutissa kaveri saatiin kylla tolpilleen, mutta koko matka meni huolehtiassa hanen kuntoaan ja selviytyyko han majapaikalle, johon matka aloituspisteesta kesti viitisen tuntia.
En ottanut majoitusta ruokailun kanssa, joten ruoka: pahkinat, suklaat ja karkit oli tuotava itse. No kavin heittamassa kamani huoneeseeni ja liityin taman hollantilaisen seuraan ja kavin pokalla hakemassa itselleni buffet-paivallisen eika kukaan valittanyt, etta soin ilmaiseksi. Menin koisimaan siina kahdeksan maissa illalla, koska aamustartti vuoren huipulle oli 2.30. Nukuttua en saanut ohuessa ilmassa kuin parisen tuntia ja jotenkin takkusin itseni aamulla ylos. Matkaa huipulle oli vajaa kolmisen kilometria, korkeudella mitattuna vajaa 1000m. Ensimmaiset 500m oli vaikeat mulle, hengastyin jatkuvasti, pitaen minuutin breikkeja. Sen jalkeen taas tottui ilmaan ja jaksoi paremmin. Ennen vuorenhuipulle paasya taskulampusta loppui viela patterit, joten sita meni silmat kiinni koyden varassa ylos. Paasin ylos huipulle 5.30 nauttimaan auringonnoususta ja oli se sen arvoista. Mita nyt jalkani olivat kastuneet ja varpaani palelivat. Hetkessa vuori oli valoinen ja naimme reittimme alas. Uskomattomia nakymia! Mita nyt naureskelimme, etta pimeassa ylos kipuaminen naytti ja tuntui paljon vaarallisemmalta kuin paivanvalossa. Kuuden aikaan lahdimme kipuamaan alas hostellille ja kahdeksan aikoihin olin vetamassa sikeita ennen loppurytistysta. Matka hostellilta alas olikin sitten yhta trooppisessa vesisateessa talsimista. Kun illalla viiden aikaan paasin takaisin KK:hon oli melko poikki.
Seuraava paiva kiipeamisen jalkeen menikin lepaillessa. Pohkeissa tuntui jonkin verran kapuaminen. Ei kuitenkaan yhta paljon kuin Mt. Huangshanin jaljilta. Kavin ottamassa illalla KK:n ostoskeskuksessa kokovartalohieronnan. Ei valttamatta paras hierontaelamys. Kuulin hieronnan aikana vieresen musiikkiliikkeen bassojytkeen. Hierojanainen ensinnakin royhtaily jatkuvasti ja kun vieresen verhon taakse tuli toinen mies hierottavaksi, tuli heidan valillaan varsinainen royhtailyn mm-kamppailu. Ihmettelin aaneen mahtuuko minuuttiin noin monta royhtailya. Toiseksi nainen kuritti pohkeitani ja purin hammasta yhteen. Hanella ei todellakaan mennyt jakeluun, etta perkele sattuu!!! Han kaski vain rentoutua ja nauroin aaneen.
Perjantaipaiva meni edelleen palautuessa. Otin pikaveneen laheiselle saarelle, jossa makasin arskan alla lahes koko paivan. Venekyyti edestakaisin maksoi reilu parisen euroa, mutta sen lisaksi sinun tarvitsi maksaa myos kaikenlaisia palkkioita. Sama kuin Mt. Kinabalulla, jossa maksoit, jos jonkinmoista fee:ta.
Lauantaina paasin sukelluskurssin jalkeen ensimmaisille sukelluksille taalla Borneolla. Maksoin kolmesta daivista, lounaasta ja hostellikuljetuksista 55e. Sukellusoppaita oli parisen kappaletta ja lisaksi mukana oli kanssasukeltaja from Russia, Irina. Tama neitokainen oli ehka alkuun pelottava ilmestys tatuointeineen. Ehka entinen upseeri tai vakooja. Sukelluksiakin hanella oli takana 320kpl ja suosikkipaikka Sipadan. Paljon muuta hanesta ei irti saanutkaan, koska yhteista kielta ei ollut. Eka sukellus kurssin jalkeen sujui kompelosti. Tuhlasin ilmaani. Vajaan 40minsan jalkeen mittarissani oli ilmaa 10 ja divemasteri oli tyontamassa varareguaan minulle. Kylmanrauhallisesti otin sen suuhuni ja teimme normiturvapysahdyksen femmassa, mutta meikalainen ei meinannut millaan pysya paikoillani ja olin koko ajan tahattomasti menossa ylospain. Kaikki hyvin ja paatissa syljin verta pitkaan. Seuraava daivi sujui muuten hyvin ja mesta oli hieno, laaja riutta taynna pikkufisuja. Taas kulutin ilmani loppuun alle 40 minsas ja taas divemasteri oli tyontamassa varareguaan suuhuni. Turvapysahdyksessa jalleen balanssiongelmia. Viimeinen sukellus sujui kuin unelma. Loysin heti alkuun neutraalin nosteen ja kelluin tuhlaamatta ilmaani lihaksiini. 45 minuutin sukellus meni hetkessa ohi ja turvapysahdys femmassa meni putkelleen, kun olin valittomasti loytanyt nosteen. Sukellus vaatii viela harjoittelua juuri neutraalin nosteen loytamisessa, mutta helkkarin hauskaahan tama on. Ensi viikolla sitten Gili-saarilla...
Huomenna on viimeinen paiva Borneolla ja edelleen harmittelen, etta aika taalla jai liian lyhyeksi! Nahtavaa taalla riittaisi pariksi viikoksi ympari Sabahin saarta... ja Pulau Sipadan, hemmetti. Tanne on paastava toiste! Huomenillalla lennan Kuala Lumpuriin, jossa vietan yon, ilmeisesti saman mainoskyltin takana. Maanantaiaamuna lennan Indonesiaan, Balille, jossa vietan muutaman paivan surffausta harjoitellen ja kierros golfia. Balilta matka jatkuu Gili Trawanganille.
maanantai 8. joulukuuta 2008
After full crowded Thailand to Borneo
Eilen otin bussin hyvissa ajoin Krabilta Phuketin lentoasemalla. Matka kesti kuitenkin puolet ilmoitetusta, joten odottelin ensin Phuket-KL lentoa kuutisen viitisen tuntia lentoasemalla. Sain kuitenkin hoidettua rahat takaisin peruuntuneesta Bangkok -lennosta. Yritin saada vaihdettua myos ensi sunnuntain KK-KL-Bali lennot paivasaikaan, mutta AirAsialla on melkoiset kiskurihinnat lentojen vaihtoon, joten paatin, etta vietan toisenkin yon KL:n lentoasemalla. Lentoasemahan oli tupaten taynna suomalaisia ja ruotsalaisia turisteja, jotka harmittelivat huonoita saita Phuketissa. Harmittelin myos silla Krabi oli ensimmainen paikka, jossa karsin sateesta paivan...
Saavuttuani puolelta oin KL:n lahdin etsimaan lentoasemalta paikkaa, jossa ottaa tirsat. Petyin pahasti, silla Check-in odotusaulassa oli pari penkkia raskaanaoleville. Rupattelin tovin vartijoiden kanssa kysellen parasta mahdollista nukkumispaikkaa. Paatin sitten levittaa itseni AirAsia kylttien taakse ja heitin paalleni pussilakanan. Nukuin ehka parisen tuntia... Ensi sunnuntaina sama stoori. Saavuttuani Borneoon, etsin lentoasemalta busseja keskustaan. Minibussikuskit eivat olleet puheliaalla tuulella ja tormasin lennolla olleisiin kolmeen lankkariin, joille oli kyyditys hostellinsa puolesta. Nousin tahan bussiin ja tulin keskustaan ja pakenin valittomasti paikalta. Loysin siita takapihalta Lucyn hostellin. Liisa-mamma pitaa omana kotonaan hostelliaan, josta loytyy dormi ja pari huonetta ja tarjoaa viela aamupalan, dormi hintaan 3,6e. Kaikenlisaksi Liisa osoittautui hyvaksi turisti-infoksi ja mukavaksi mammaksi.
Lahdin tulitikut silmilla etsimaan toimistoa, joka jarjestaa majoitukset Mt. Kinabalulla. Majoitus onnistui, mita nyt aluksi hinta oli moninkertainen, koska siihen olisi kuulunut kaikki ateriat. Poistin ateriat ja majoituksen hinnaksi tuli 12e vuorella. No kuljetukset, sisaanpaasy, vakuutukset ja muut palkkiot tulevat lisaaman reissun hintaa, en tia paljolla. Tarkoitus on siis lahtea tiistaiaamuna vuorelle. Kiiveta lahes huipulle aurinlaskun ajaksi. Herata aamuyosta ja kiiveta huipulle katsomaan auringonnousu ja sitten alas. Saatan myos jaada toiseksi yoksi alas ja torstaipaivana kayda Borneon sademetsassa ja kuumilla lahteilla ennen paluuta KK:hon...
Loppuviikolle yritin jarjestaa sukellusta, mutta nayttaa heikolta... Minimiosallistujamaara matkatoimistojen sukellusreissuille on kaksi henkiloa, ja talla hetkella sen suhteen on kuulemma hiljaista. Jos lahtisin yksin, veloittaisivat he minulta tuplahinnan. Kyselin myos muita retkia lahialueelle, vaikka apinoita katsomaan, mutta sama juttu, jos osallistujia ei ole, on se tuplahinta yksinmatkustajalta. Toisaalta olen enemman kuin helpottunut, koska Borneo ei ole turistirysa, kuten Thaimaa oli. Harmittelen kovasti, etta aika on rajallinen, silla saaren toisella puolella olisi yksi maailman parhaimmista sukellusmestoista Pulau Sipadan... Matkan varrella olisi myos joku orankipuisto ja muuta nakemisen arvoista, mutta aikaa siihen ei ole. KK:sta alaspain olisi myos Pulau Tiga, Survivor 2000 Island, johon olisin lahtenyt sukeltamaan, mutta Liisan mukaan siella ei ole paras mahdollinen saa siihen. Onneksi tasta KK:n lahelta loytyy muutamia saaria, joihin voi lahtea sukeltamaan(jos riittavasti porukkaa), snorklaamaan ja arskaa ottamaan, joten loppuviikko kiipeamisen jalkeen menee varmasti noilla saarilla...
Saavuttuani puolelta oin KL:n lahdin etsimaan lentoasemalta paikkaa, jossa ottaa tirsat. Petyin pahasti, silla Check-in odotusaulassa oli pari penkkia raskaanaoleville. Rupattelin tovin vartijoiden kanssa kysellen parasta mahdollista nukkumispaikkaa. Paatin sitten levittaa itseni AirAsia kylttien taakse ja heitin paalleni pussilakanan. Nukuin ehka parisen tuntia... Ensi sunnuntaina sama stoori. Saavuttuani Borneoon, etsin lentoasemalta busseja keskustaan. Minibussikuskit eivat olleet puheliaalla tuulella ja tormasin lennolla olleisiin kolmeen lankkariin, joille oli kyyditys hostellinsa puolesta. Nousin tahan bussiin ja tulin keskustaan ja pakenin valittomasti paikalta. Loysin siita takapihalta Lucyn hostellin. Liisa-mamma pitaa omana kotonaan hostelliaan, josta loytyy dormi ja pari huonetta ja tarjoaa viela aamupalan, dormi hintaan 3,6e. Kaikenlisaksi Liisa osoittautui hyvaksi turisti-infoksi ja mukavaksi mammaksi.
Lahdin tulitikut silmilla etsimaan toimistoa, joka jarjestaa majoitukset Mt. Kinabalulla. Majoitus onnistui, mita nyt aluksi hinta oli moninkertainen, koska siihen olisi kuulunut kaikki ateriat. Poistin ateriat ja majoituksen hinnaksi tuli 12e vuorella. No kuljetukset, sisaanpaasy, vakuutukset ja muut palkkiot tulevat lisaaman reissun hintaa, en tia paljolla. Tarkoitus on siis lahtea tiistaiaamuna vuorelle. Kiiveta lahes huipulle aurinlaskun ajaksi. Herata aamuyosta ja kiiveta huipulle katsomaan auringonnousu ja sitten alas. Saatan myos jaada toiseksi yoksi alas ja torstaipaivana kayda Borneon sademetsassa ja kuumilla lahteilla ennen paluuta KK:hon...
Loppuviikolle yritin jarjestaa sukellusta, mutta nayttaa heikolta... Minimiosallistujamaara matkatoimistojen sukellusreissuille on kaksi henkiloa, ja talla hetkella sen suhteen on kuulemma hiljaista. Jos lahtisin yksin, veloittaisivat he minulta tuplahinnan. Kyselin myos muita retkia lahialueelle, vaikka apinoita katsomaan, mutta sama juttu, jos osallistujia ei ole, on se tuplahinta yksinmatkustajalta. Toisaalta olen enemman kuin helpottunut, koska Borneo ei ole turistirysa, kuten Thaimaa oli. Harmittelen kovasti, etta aika on rajallinen, silla saaren toisella puolella olisi yksi maailman parhaimmista sukellusmestoista Pulau Sipadan... Matkan varrella olisi myos joku orankipuisto ja muuta nakemisen arvoista, mutta aikaa siihen ei ole. KK:sta alaspain olisi myos Pulau Tiga, Survivor 2000 Island, johon olisin lahtenyt sukeltamaan, mutta Liisan mukaan siella ei ole paras mahdollinen saa siihen. Onneksi tasta KK:n lahelta loytyy muutamia saaria, joihin voi lahtea sukeltamaan(jos riittavasti porukkaa), snorklaamaan ja arskaa ottamaan, joten loppuviikko kiipeamisen jalkeen menee varmasti noilla saarilla...
lauantai 6. joulukuuta 2008
Scuba Diving in Koh Tao
Talla hetkella rentoudun Krabilla ja juon ties monettako fruit shakea... Otin torstai-illalla joint-ticketin Koh Taolta tanne Krabille. Lahdin yolla rahtilaivalla Chumphoniin ja satamasta minibussilla kohti Krabia. Eilinen meni taysin biitsilla lohoten. Tama paiva meni myoskin biitsilla, kunnes Aasiareissun ensimmainen sade paasi yllattamaan. Viimein ymmarran, miksi Thaimaa on suosituin Pohjoismaiden suosituin lomakohde. Taalla on varmaan tuplaten ruotsalaisia paikallisiin verrattuna ja eika suomalaisetkaan ole kaukana listan karkipaasta...
Viime lauantaina saavuin Koh Taolle. Reissu Bangkokista meni hyvin lukuunottamatta laivamatkaa. Katamaraanin astuessamme jakoi henkilokunta jokaiselle matkustajalle pussit ja paperit. Ei mennyt kauaa kun ensimmaisille matkustajille se oli tarpeen. Laivamatka oli uskomatonta taistelua meren herruudesta, silla katamaraani oli valilla poikittain ja ajelehti kovissa tyrkyissa, eika saarta nakynyt sitten missaan... Loppumatkasta pussit olivat kaikille matkustajille tarpeen, myos meikalaiselle. Saarella kuulin, etta myrsky merelle oli jatkunut jo viikon. Myos seuraavalla viikolla kaikki laivat olivat peruutettu muutamiksi paiviksi kovan merenkaynnin takia, eika saari saanut dieselia saati ruokaa. Muutamana iltana saarella paukkuikin sahkot.
Satamaan paastessamme olin melko rikki. Lahdin talsimaan Koh Tao Diversin shopille kysymalla vastaantulijoilta reittia. Matka meni kinttupolkuja tallatessa ja valilla vetta oli polvia myoten, koska sadevedet vuorilta laskivat alaspain. Vihdoin saavuin toimistolle ja siella nainkin Pekingin tuttuni. Ilmottauiduin seuraavalle sukelluskurssille ja lahdin etsimaan lahistolta majapaikkaa, silla en jaksanut kiiveta ylos, missa oli tama suomalaisten suosima resortti. Ensimmaisena iltana oli tietenkin jonkun laksiaiset, jossa olivatkin lahes kaikki saaren suomalaiset. Ilta jatkui rantabileisiin Mooviin.
Maanantai-iltapaivalla alkoi sitten kurssi. Katselimme parin muun kurssikaverin kanssa videoita ja opiskelimme teoriaa. Sama jatkui tiistaiaamuna, mutta jo puolelta paivin puimme sukelluskamat niskaan ja menimme rantaveteen. No merenkaynti oli tietysti niin kovaa, etta yrittaessamme pysya pohjalla joten kuten balanssissa, hakkasivat korallit ja kivet polvemme auki. Mutta eka kerta veden alla regulaattori suussa oli melkoinen kokemus:) Siella harjoittelimme ekoja skillseja, kuten regua pois suusta, maskia pois naamalta, ja kylla se tuli todettua etta ei se vesi paase kurkkuun asti. Keskiviikkoaamuna oli viimeiset teoriat ja puolelta paivin lahdimme laivalla sukeltelemaan lahialueen koralleille. Taas ihan uskomaton fiilis, kun paasi sinne kahdeksaan metriin sukeltelemaan. Alkuun tietysti harjoiteltiin skillseja ja loppuaika sukelleltiin. Toiselle divelle vaihdettiin mestaa, mutta siella nakyvyys ei ollut kummoinen. Se oli lahinna nosteen harjoittelua, joka on viela melkoista saatamista. Torstaina-aamuna oli vuorossa koe ja kokeen jalkeen (jonka lapaisin) lahdettiin laivalla uusille koralliriutoille. Siella kerrattiin ja harjoiteltiin loput skillsit 16 metrissa. Viimeinen dive oli lahinna sukeltua ja tuli nahtya jos jonkinmoista fisua, kuten trikkeri ja myos merikaarmes, jonka myrkky on 10 kertaa myrkyllisempi maanpaallisiin verrattuna. Kurssi kustansi kirjoineen n. 230e, mutta oli joka euron arvoinen. Sukellus on uskomaton kokemus! Talla hetkella ei malta odottaa seuraavaa divea! Saa Koh Taolla oli lahinna pilvista ja saaren 40 sukellusfirmaa odottivat highseosoniaan, jonka oli maara alkaa joulukuussa. Bangkokin tilanne ja myrsky merella verottivat kuitenkin ensimmaisen viikon kavijoita. Olo saarella olikin melko leppoista, eika tarvinnut karsia massaturismista, kuten Krabilla. Kurssin paatteeksi lahdimme aina Suomi-porukalla syomaan ja juomaan ne parit hassut.
Huomenna on tarkoitus omatoimisesti matkustaa Krabilta Phukettiin, koska matkatoimistojen bussit eivat kulje jarkeviin aikoihin. Phuketista on iltalento Kuala Lumpuriin. Yo lentokentalla ja aamun ensimmaisella lennolla matka jatkuu Kota Kinabalulle, jossa tarkoitus kiiveta vuori ja jos mahdollista, kayda sukeltemassa.
Viime lauantaina saavuin Koh Taolle. Reissu Bangkokista meni hyvin lukuunottamatta laivamatkaa. Katamaraanin astuessamme jakoi henkilokunta jokaiselle matkustajalle pussit ja paperit. Ei mennyt kauaa kun ensimmaisille matkustajille se oli tarpeen. Laivamatka oli uskomatonta taistelua meren herruudesta, silla katamaraani oli valilla poikittain ja ajelehti kovissa tyrkyissa, eika saarta nakynyt sitten missaan... Loppumatkasta pussit olivat kaikille matkustajille tarpeen, myos meikalaiselle. Saarella kuulin, etta myrsky merelle oli jatkunut jo viikon. Myos seuraavalla viikolla kaikki laivat olivat peruutettu muutamiksi paiviksi kovan merenkaynnin takia, eika saari saanut dieselia saati ruokaa. Muutamana iltana saarella paukkuikin sahkot.
Satamaan paastessamme olin melko rikki. Lahdin talsimaan Koh Tao Diversin shopille kysymalla vastaantulijoilta reittia. Matka meni kinttupolkuja tallatessa ja valilla vetta oli polvia myoten, koska sadevedet vuorilta laskivat alaspain. Vihdoin saavuin toimistolle ja siella nainkin Pekingin tuttuni. Ilmottauiduin seuraavalle sukelluskurssille ja lahdin etsimaan lahistolta majapaikkaa, silla en jaksanut kiiveta ylos, missa oli tama suomalaisten suosima resortti. Ensimmaisena iltana oli tietenkin jonkun laksiaiset, jossa olivatkin lahes kaikki saaren suomalaiset. Ilta jatkui rantabileisiin Mooviin.
Maanantai-iltapaivalla alkoi sitten kurssi. Katselimme parin muun kurssikaverin kanssa videoita ja opiskelimme teoriaa. Sama jatkui tiistaiaamuna, mutta jo puolelta paivin puimme sukelluskamat niskaan ja menimme rantaveteen. No merenkaynti oli tietysti niin kovaa, etta yrittaessamme pysya pohjalla joten kuten balanssissa, hakkasivat korallit ja kivet polvemme auki. Mutta eka kerta veden alla regulaattori suussa oli melkoinen kokemus:) Siella harjoittelimme ekoja skillseja, kuten regua pois suusta, maskia pois naamalta, ja kylla se tuli todettua etta ei se vesi paase kurkkuun asti. Keskiviikkoaamuna oli viimeiset teoriat ja puolelta paivin lahdimme laivalla sukeltelemaan lahialueen koralleille. Taas ihan uskomaton fiilis, kun paasi sinne kahdeksaan metriin sukeltelemaan. Alkuun tietysti harjoiteltiin skillseja ja loppuaika sukelleltiin. Toiselle divelle vaihdettiin mestaa, mutta siella nakyvyys ei ollut kummoinen. Se oli lahinna nosteen harjoittelua, joka on viela melkoista saatamista. Torstaina-aamuna oli vuorossa koe ja kokeen jalkeen (jonka lapaisin) lahdettiin laivalla uusille koralliriutoille. Siella kerrattiin ja harjoiteltiin loput skillsit 16 metrissa. Viimeinen dive oli lahinna sukeltua ja tuli nahtya jos jonkinmoista fisua, kuten trikkeri ja myos merikaarmes, jonka myrkky on 10 kertaa myrkyllisempi maanpaallisiin verrattuna. Kurssi kustansi kirjoineen n. 230e, mutta oli joka euron arvoinen. Sukellus on uskomaton kokemus! Talla hetkella ei malta odottaa seuraavaa divea! Saa Koh Taolla oli lahinna pilvista ja saaren 40 sukellusfirmaa odottivat highseosoniaan, jonka oli maara alkaa joulukuussa. Bangkokin tilanne ja myrsky merella verottivat kuitenkin ensimmaisen viikon kavijoita. Olo saarella olikin melko leppoista, eika tarvinnut karsia massaturismista, kuten Krabilla. Kurssin paatteeksi lahdimme aina Suomi-porukalla syomaan ja juomaan ne parit hassut.
Huomenna on tarkoitus omatoimisesti matkustaa Krabilta Phukettiin, koska matkatoimistojen bussit eivat kulje jarkeviin aikoihin. Phuketista on iltalento Kuala Lumpuriin. Yo lentokentalla ja aamun ensimmaisella lennolla matka jatkuu Kota Kinabalulle, jossa tarkoitus kiiveta vuori ja jos mahdollista, kayda sukeltemassa.
torstai 27. marraskuuta 2008
Bangkok News
Keskiviikkoillalla (oliko se tosiaan keskiviikko!?) saavuin Bangkokiin, lahelle Khao San Roadia ja lahdin etsimaan yopaikkaa itelle. Oli melkoinen tomahdys Bangkokin turistighettoon! Yritin etsia itelleni halpaa mestaa yopya, mutta ei tahtonut loytya tarpeeksi hyvaa hinta/laatusuhteeltaan. Tormasin ensimmaisiin suomalaisiin ja kyselin heilta. He neuvoivat hyvan, rauhallisen kadun ja jo ensimmaisesta mestasta sain huoneen kolmella eurolla. No se huone muistuttaa lahinna vankilasellia! Kaiken huipuksi sielta loytyi MeNaiset- lehti, vai oliko se Eeva... Bussimatkan jalkeen sita oli niin poikki, etten jaksanut muutakuin kavaista syomassa kahdet kanasetit katukeittiossa vajaalla eurolla.
Torstaipaivana oli luvassa kulttuuripaiva, tai paremminkin sanottuna temppelipaiva. Lahdin talsimaan hostellilta kohti turistikohteita. Saavuin ensiksi johonkin toriaukiolle, joka oli taynna ihmisia. Vissiin joku prinsessa oli just kuollut taalla ja sen muistoksi oli jarjestetty jonkinmoiset torikokoontumiset. Juomapullon takia mua ei paastetty alueelle. Siita jatkoin sit Grand Palaceen, jossa vartijat maarasivat mut heittamaan sortsien paalle pitkat housut. Hikosin kuin pieni elain! Siina talsin naissa USEISSA eri temppeleissa ja ties missa parisen tuntia. Reissun jalkeen menin laheiseen kahvilaan sufeelle, jossa kyselin tarjoilijoilta hyvia turistikohteita Bangkokissa. Kaveri tuli kartan kanssa ja siina me ympyroitiin naita temppeleita, mihin menna. Kyselin hanelta lentokentan tilanteesta, mutta eihan taalla kukaan siita mitaan tieda. Pian poytaani tuli joku armeijan heppu valittelemaan tilannetta. Vaihdoimme pari sanaa tilanteesta, korrektisti toivoin pikaista ratkaisua asiaan, koska oma kaks kuukautta sitten buukatun lennon oli tarkoitus lahtea lauantaiaamupaivasta. Han totesi tilanteen olevan ohi siihen mennessa.
Kahvilasta jatkoin matkaa ensin johonkin temppeliin, jossa oli tama makaava buddha. Siita jatkoin matkaani Chintatowniin lievittamaan ikavaani Kiinaa kohtaan, tai... Siella pyoriskelin kojuissa ja markkinoilla tovin, jonka jalkeen paatin lahtea etsimaan jotain korkeata huippua Bangkokin keskustasta. Jossa oli myos temppeli. Sielta paastyani olin kaveleskellyt naissa temppeleissa ja Bangkokin kaduilla lahes yhdeksan tuntia. Paatin kuitenkin kavaista viela AirAsian toimistolla kyselemassa lentoni peraan, mutta niinkuin kaikille muillekin, myos minulle todettiin: emme tieda koska lentokentta avautuu. Koska tilanne oli niin epavarma, ja on edelleenkin, oli pakko ruveta miettimaan muita vaihtoehtoja paastakseni Koh Taolle. Sukelluskortti on pakko saada! Hostellilla tarjottiin kymmenelle eurolla bussi/lauttayhteytta Koh Taolle. Lahto olisi illalla kuudelta ja itse saarella olisi seuraavana paivana yhdeksan aikaan aamulla.
Aamun ensimmainen heratys tapahtui 02am, kun aivan hostellini, ja taman turistialueen lahettyvilla kuului kaksi-kolme rajahdysta ja taman jalkeen valitonta ampumista. Koko kerroksemme herasi ja siina parvekkeella ihmettelimme, etta kuuluipas ne lahelta. Kuitenkaan mitaan sireenin aania tai kirkumista ei kuulunut. Joten saattoi olla, etta tama oli jonkinlainen feikki tai pelottelua. Aamulla kyselin hostellin henkilokunnalta, joka yllattaen ei tiennyt asiasta mitaan. He menivat paikan paalle kyselemaan, mita taalla on tapahtunut. Heille ei kerrottu mitaan, mutta useat laukaukset ja rajahdykset seinassa kertoivat, etta rajahdykset olivat sattuneet kyseisessa rakennuksessa, joka on noin 400m paassa hostellistamme, ja tasta turistialueesta. Hallituksen joukot, armeija, olivat ampuneet kovilla tata opposition paamajaa, joka ilmeisesti oli radioasema.Taalla ei tilanteesta tosiaan puhuta, ainakaan ulkomaalaisille. Tietoa ei saa mistaan, eika englanninkielella ilmestyvat paikalliset sanomalehdet aiheesta pahemmin kirjoita...
Nyt alkaa meikalaisella olla olo, etta liika on liika. Ei enaa yhtaan temppeleita tai muita turistinahtavyyksia. Pakko saada jotain aktiviteetteja. Siita syysta menin aamuseiskan aikoihin Vorapinin thaiboxing -kurssille. Valita sai yhdesta kerrasta, usemman kertaan ja kuukauden kursseja. Otin kertakurssin kymmenella eurolla. Samantien housut jalkaan ja hyppimaan narua. Kun Vorapin oli tyytyvainen, kadet teipattiin ja siita alkoi treeni. Olin ihan fiilareissa! Uskomaton maara adrenaliinia virtasi (ja hikea) ja herra Vorapin joutui valilla kaskemaan pitamaan taukoa ja juomaan vetta. Aamun kunnon reenin paatteeksi Vorapin tuli kyselemaan, jaisinko pidemmaksikin aikaa reenaamaan. En kiella, etteiko ajatus kaynyt mielessa. No iltapaivalla menin uudestaan tunnille, koska oletin etta maksamani kertamaksu oli paivamaksu. No mulle ilmoitettiin, etta ei, taalla maksetaan kerroista. Rahaa ei ollut mukana, joten paatin jattaa iltapaivan tunnin valiin ja lahdin hostellilta hakemaan rahaa ja kyselemaan, josko alueella olisi kuntosalia. Turistipisteessa neuvottiin yhteen hotelliin ja siella vietin iltapaivana. Ihan helkkarin hyva fiilis, kun ei ole pian neljaan kuukauteen reenannut ja kilot karisseet. Salin jalkeen otin ensimmaisen saunakokemukseni pitkasta aikaa. Viime kerta on tapahtunut joskus elokuussa Suomessa... Lisaksi palkitsin itseni viela subilla...
Koska tilanne on epaselva, eika infoa saa mistaan, paatin ottaa taman bussi/lauttayhteyden talle illalle. Lentokentat ovat mita todennakoisemmin myos huomenna kiinni,ehka koko viikonlopun tai kuten salilla eras thaimaalainen totesi, pahimmassa tapauksessa viikon tai kaksi. Taalla edetaan melkoisessa epatietoisuudessa. Itsellani olisi huomisaamulle lento AirAsialla... Tapaamani suomalaiset olivat saaneet yhden tekstarin finskilta: lentonne on peruutettu. Mutta kuitenkin lahden puolen tunnin paasta kohti Koh Taota. Ensin yobussilla sellaset 9h Chumboniin ja siita pikalautta Koh Taon saarelle, jossa olen lauantai-aamusta. Siita kavelen sitten samaiseen sukellusfirmaan, jossa tuttujakin on kaynyt kesalla kurssin ja Pekingissa tapaamani suomalaiset tulevat sukellusopettajat. Opetuksen saa siis suomeksi. Tarkotus ottaa muutaman paivan sukelluskurssi, hinta kait parisensataa. Samaisessa firmassa autetaan myos loytamaan bungalowi ja kuulin jo, etta siella olisi joku Suomialue. Riippuen miten kauan kurssilla menee, saatan loppuviikosta lahtea viela bussilla Krabille ja ehka Phi Phi saarille, mutta turha se on taalla etukateen liiemmin suunnitella. Nyt riitti kuitenkin temppelit, pagodat ja museot!!!
Torstaipaivana oli luvassa kulttuuripaiva, tai paremminkin sanottuna temppelipaiva. Lahdin talsimaan hostellilta kohti turistikohteita. Saavuin ensiksi johonkin toriaukiolle, joka oli taynna ihmisia. Vissiin joku prinsessa oli just kuollut taalla ja sen muistoksi oli jarjestetty jonkinmoiset torikokoontumiset. Juomapullon takia mua ei paastetty alueelle. Siita jatkoin sit Grand Palaceen, jossa vartijat maarasivat mut heittamaan sortsien paalle pitkat housut. Hikosin kuin pieni elain! Siina talsin naissa USEISSA eri temppeleissa ja ties missa parisen tuntia. Reissun jalkeen menin laheiseen kahvilaan sufeelle, jossa kyselin tarjoilijoilta hyvia turistikohteita Bangkokissa. Kaveri tuli kartan kanssa ja siina me ympyroitiin naita temppeleita, mihin menna. Kyselin hanelta lentokentan tilanteesta, mutta eihan taalla kukaan siita mitaan tieda. Pian poytaani tuli joku armeijan heppu valittelemaan tilannetta. Vaihdoimme pari sanaa tilanteesta, korrektisti toivoin pikaista ratkaisua asiaan, koska oma kaks kuukautta sitten buukatun lennon oli tarkoitus lahtea lauantaiaamupaivasta. Han totesi tilanteen olevan ohi siihen mennessa.
Kahvilasta jatkoin matkaa ensin johonkin temppeliin, jossa oli tama makaava buddha. Siita jatkoin matkaani Chintatowniin lievittamaan ikavaani Kiinaa kohtaan, tai... Siella pyoriskelin kojuissa ja markkinoilla tovin, jonka jalkeen paatin lahtea etsimaan jotain korkeata huippua Bangkokin keskustasta. Jossa oli myos temppeli. Sielta paastyani olin kaveleskellyt naissa temppeleissa ja Bangkokin kaduilla lahes yhdeksan tuntia. Paatin kuitenkin kavaista viela AirAsian toimistolla kyselemassa lentoni peraan, mutta niinkuin kaikille muillekin, myos minulle todettiin: emme tieda koska lentokentta avautuu. Koska tilanne oli niin epavarma, ja on edelleenkin, oli pakko ruveta miettimaan muita vaihtoehtoja paastakseni Koh Taolle. Sukelluskortti on pakko saada! Hostellilla tarjottiin kymmenelle eurolla bussi/lauttayhteytta Koh Taolle. Lahto olisi illalla kuudelta ja itse saarella olisi seuraavana paivana yhdeksan aikaan aamulla.
Aamun ensimmainen heratys tapahtui 02am, kun aivan hostellini, ja taman turistialueen lahettyvilla kuului kaksi-kolme rajahdysta ja taman jalkeen valitonta ampumista. Koko kerroksemme herasi ja siina parvekkeella ihmettelimme, etta kuuluipas ne lahelta. Kuitenkaan mitaan sireenin aania tai kirkumista ei kuulunut. Joten saattoi olla, etta tama oli jonkinlainen feikki tai pelottelua. Aamulla kyselin hostellin henkilokunnalta, joka yllattaen ei tiennyt asiasta mitaan. He menivat paikan paalle kyselemaan, mita taalla on tapahtunut. Heille ei kerrottu mitaan, mutta useat laukaukset ja rajahdykset seinassa kertoivat, etta rajahdykset olivat sattuneet kyseisessa rakennuksessa, joka on noin 400m paassa hostellistamme, ja tasta turistialueesta. Hallituksen joukot, armeija, olivat ampuneet kovilla tata opposition paamajaa, joka ilmeisesti oli radioasema.Taalla ei tilanteesta tosiaan puhuta, ainakaan ulkomaalaisille. Tietoa ei saa mistaan, eika englanninkielella ilmestyvat paikalliset sanomalehdet aiheesta pahemmin kirjoita...
Nyt alkaa meikalaisella olla olo, etta liika on liika. Ei enaa yhtaan temppeleita tai muita turistinahtavyyksia. Pakko saada jotain aktiviteetteja. Siita syysta menin aamuseiskan aikoihin Vorapinin thaiboxing -kurssille. Valita sai yhdesta kerrasta, usemman kertaan ja kuukauden kursseja. Otin kertakurssin kymmenella eurolla. Samantien housut jalkaan ja hyppimaan narua. Kun Vorapin oli tyytyvainen, kadet teipattiin ja siita alkoi treeni. Olin ihan fiilareissa! Uskomaton maara adrenaliinia virtasi (ja hikea) ja herra Vorapin joutui valilla kaskemaan pitamaan taukoa ja juomaan vetta. Aamun kunnon reenin paatteeksi Vorapin tuli kyselemaan, jaisinko pidemmaksikin aikaa reenaamaan. En kiella, etteiko ajatus kaynyt mielessa. No iltapaivalla menin uudestaan tunnille, koska oletin etta maksamani kertamaksu oli paivamaksu. No mulle ilmoitettiin, etta ei, taalla maksetaan kerroista. Rahaa ei ollut mukana, joten paatin jattaa iltapaivan tunnin valiin ja lahdin hostellilta hakemaan rahaa ja kyselemaan, josko alueella olisi kuntosalia. Turistipisteessa neuvottiin yhteen hotelliin ja siella vietin iltapaivana. Ihan helkkarin hyva fiilis, kun ei ole pian neljaan kuukauteen reenannut ja kilot karisseet. Salin jalkeen otin ensimmaisen saunakokemukseni pitkasta aikaa. Viime kerta on tapahtunut joskus elokuussa Suomessa... Lisaksi palkitsin itseni viela subilla...
Koska tilanne on epaselva, eika infoa saa mistaan, paatin ottaa taman bussi/lauttayhteyden talle illalle. Lentokentat ovat mita todennakoisemmin myos huomenna kiinni,ehka koko viikonlopun tai kuten salilla eras thaimaalainen totesi, pahimmassa tapauksessa viikon tai kaksi. Taalla edetaan melkoisessa epatietoisuudessa. Itsellani olisi huomisaamulle lento AirAsialla... Tapaamani suomalaiset olivat saaneet yhden tekstarin finskilta: lentonne on peruutettu. Mutta kuitenkin lahden puolen tunnin paasta kohti Koh Taota. Ensin yobussilla sellaset 9h Chumboniin ja siita pikalautta Koh Taon saarelle, jossa olen lauantai-aamusta. Siita kavelen sitten samaiseen sukellusfirmaan, jossa tuttujakin on kaynyt kesalla kurssin ja Pekingissa tapaamani suomalaiset tulevat sukellusopettajat. Opetuksen saa siis suomeksi. Tarkotus ottaa muutaman paivan sukelluskurssi, hinta kait parisensataa. Samaisessa firmassa autetaan myos loytamaan bungalowi ja kuulin jo, etta siella olisi joku Suomialue. Riippuen miten kauan kurssilla menee, saatan loppuviikosta lahtea viela bussilla Krabille ja ehka Phi Phi saarille, mutta turha se on taalla etukateen liiemmin suunnitella. Nyt riitti kuitenkin temppelit, pagodat ja museot!!!
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Totally BAD!
Tama kirjoitus on omistettu tielle, jonka numeroa en tieda, mutta joka kulkee Siem Reapista Bangkokiin. Matka oli melekonen kokemus! Alkuun naytti silta, etta tie olisikin korjattu ja kaiken lisaksi vanhan asfaltin paalle laitetttiin uutta asfalttia. Mutta pian naky edessamme olikin lohduton ja me lankkarit vain katselimme toisiamme. Tie oli alkuun osittain asfalttia, tai ainakin naytti silta, mutta ei se silta tuntunut. Pian sita ajettiinkin jo hiekkatiella, jossa monttuja ja isoja kivia ei saastelty. Oli lihakset melko hellina, kun ensimmainen tauko oli kolmen tunnin matkan jalkeen. Matkan aikana naki kuitenkin hyvin koyhaa Kampotsan maaseutua. Kaikki tehtiin kasin ja porsaita, eli joulukinkkuja kuljetettiin mopolla useita kylki kyljessa. Viiden tunin hiekkatien jalkeen saavuimme rajalle. Rajanylitys tehtiin kavellen. Siina juttelin kampotsalaisen oppaamme kanssa tien huonosta kunnosta. Hanen mukaansa ei ole salaisuus, etta Thai Airlines maksaa Kampotsan hallitukselle tien huonosta kunnosta. Kiitos siis tasta kokemuksesta menee ko. lentoyhtiolle. Oppaan mukaan kuitenkin tieta ollaan parantamassa, jopa asfaltoitaisiin, ja tie olisi siedettava vuonna 2010. Epailen kuitenkin suuresti, koska matkan aikana oli kymmenia keskeneraisia siltahankkeita, eika paikan paalla nakynyt tyontekijoita.
Tie Thaimaa puolella oli kuitenkin loistava, ja meidat lankkarit lahdattiin minibussiin. Matka kesti vajaa nelisen tuntia. Matkan aikana aiti lahetteli kotisuomesta huolestuneita viesteja Bangkokin tilanteesta. Itse olin kuullut lahinna, etta parit pikkumellakat tassa viikon aikana taalla olisi ollut. En muuta. No tanne tullessa tilanne oli kuitenkin kai saatu haltuun, koska mitaan jalkia mellakoista ei nakynyt. Tosiaan tassa reissun aikana ei paljoakaan tieda finanssikriisista, yleensa ei tieda edes mita kello on, mika paiva on tai muuta perin tarkeaa. Reissukarttani kuitenkin sanoo, etta Bangkokissa pitaisi pari paivaa viettaa ennen lauantain lentoa Surat Thaniin, josta lautta Koh Taolle.
Tie Thaimaa puolella oli kuitenkin loistava, ja meidat lankkarit lahdattiin minibussiin. Matka kesti vajaa nelisen tuntia. Matkan aikana aiti lahetteli kotisuomesta huolestuneita viesteja Bangkokin tilanteesta. Itse olin kuullut lahinna, etta parit pikkumellakat tassa viikon aikana taalla olisi ollut. En muuta. No tanne tullessa tilanne oli kuitenkin kai saatu haltuun, koska mitaan jalkia mellakoista ei nakynyt. Tosiaan tassa reissun aikana ei paljoakaan tieda finanssikriisista, yleensa ei tieda edes mita kello on, mika paiva on tai muuta perin tarkeaa. Reissukarttani kuitenkin sanoo, etta Bangkokissa pitaisi pari paivaa viettaa ennen lauantain lentoa Surat Thaniin, josta lautta Koh Taolle.
tiistai 25. marraskuuta 2008
Wandering in Angor Wat
Perjantaina aamuyolla kahden aikaan matka alkoi kohti Kampotsaa. Ensin neljan tunnin bussimatka Mui Nesta Saigoniin, parin tunnin odottelut ja siita seitseman tunnin matka Phnom Pehniin. Rajanylitys tapahtui melko kivuttomasti. Mita kun bussi-isantamme halusi kaikkien matkalaisten passit ja teki kaiken puolestamme, mita nyt veloitti siita viis dollaria. Vietnamin rajalla tullivirkailija vaha kettuili, kun en loytanyt maahantulokorttiani. Matka taittui muuten aika leppoisasti, kun vieressa istui kampotsalainen nuorimies, joka opiskeli Vietnamissa hammaslaakariksi. Han kertoi lyhyesti Kampotsan historian ja elamaa taalla.
Valitsin hostellini lounarin ja Maijan suosittelujen perusteella ja paikka tosiaan oli taynna reppumatkaajia. Sain sangyn dormista kahdella dollarilla yo. Mita nyt dormi oli eteinen, joka yhdisti viisi huonetta vessaan ja suihkuun, joten aamulla kaytava oli melkoinen valtavayla. Mut oli sikarento olla dormissa, jossa oli hyva porukka. Siina perjantaina lahdin sitten kavelemaan pitkin Kampotsan paakaupungin katuja. Ei mitaan nahtavaa. Turisteja paikat taynna! Kaveleskelin pimeassa, kun kaksi tyttoa pelaytti meikalaisen toden teolla. Samaiset australialaiset tytot olivat olleet samalla Halong Bay reissulla Vietnamissa. Lahdimme porukalla etsimaan ruokapaikkaa ja loysimme yhden, jossa GT:t olivat kaks dollaria. Siina ensimmainen ilta sitten vierahtikin...
Lauantaipaivana kavin katsomassa Kiling Fieldsin, jossa sijaitsee useita Pol Potin aikaisia joukkohautoja. Alue oli aika pysayttava. Siita jatkoin Tuol Sleng museoon, missa vietin varmaan kolmisen tuntia lueskellen tarinoita ja katsellen kuvia, mita tuossa entisessa koulussa, joka oli muutettu kidutusvankilaksi Pol Potin aikaan, oli tapahtunut. Siita kaveskelin keskustaan ja kavin katsomassa jonkun palatsin, jonka nimea en muista. Palatsi oli ookoo, mutta kehtasivat pyytaa yli kuus dollaria sisaanpaasysta, kun useat alueet sisalla olivat paasy kieletty. Ei aikaakaan kun taas tormasin australialaiset tassa samaisessa ravintolassa. Kavin vain hostellissa taydentamassa lompakon dollareista ja otin joukkooni puolalaisen dormikaverini. Vietimme illan tassa Happy Herbs pizzeriassa, syoden, juoden samalla saimme useita kavereita ravintolan tarjoilijoista, kirjakaupustelijoista ja tuktuk-kuskeista, jotka liittyivat seuraamme vahan valia. Oli helkkarin hauskaa...
Sunnuntaipaivana menin vierailemaan yhdessa Phnom Pehnin orpokodeista. Kavimme motokuskin kanssa ostamassa sakillisen riisia, jonka vein orpokotiin. Paikka sijaitse jossain Phnom Pehnin slummeista ja kun sisaan paasin, ei mennyt kuin minuutti niin lapset kaahivat syliini. Talossa oli 26 orpoa, ehka kaksi tyontekijaa ja 10 lankkaria vierailemassa. Ilmeisesti orpokodissa kaynti on asia, jota tehdaan kun tullaan Kampotsaan... Paiva vierahti siella. Sain parhaan kaverin talon kiusantekijasta, joka oli koko ajan harnaamassa muita. Hauska salli! Sita oli koko ajan lasten riepoteltavina ja halattavina. Lapset olivat myos erittain tottuneita poseerajia kameralle ja kaiken huipuksi osasivat kayttaa kameroita itse. Lapset myos puhuivat hyvaa englantia, toisin kuin tyontekijat.
Sunnuntai-illalla tapasin dormissa saksalaisen jatkan ja menimme englantilaisten tyttojen kanssa syomaan. Jostain kumman syysta he halusivat jaada tahan Herbsin pitseriaan ja jostain kumman syysta kaikki alueen tuktuk-kuskit, kirjakauppiaat ja tyontekijat olivat parhaita kavereitani. Seuraavana paivana oli edessa kuuden tunnin bussimatka Siem Reapiin. Taalla sitten otin yhden lounarin hostelleista, ja tottakai australialaistytot olivat samassa hostellissa. Kavaisin illalla katsomassa Siem Reapin keskustaa. Otin mm. tuktukin, joka naytti minulle tata lankkarialuetta ja baarikatua, vaikka pyysin nahda kaupungin keskustaa. Illalla tytot veivat mut pitsalle, kun olivat edellisena iltana loytaneet paikan meikalaiselle. Oli se fiili vetaa pitsa, jossa oli kanaa ja homejuustoa! Siita ilta jatkui viela viereiseen baariin.
Tanaan tiistaina vierailin Angor Watissa. Syy, jonka takia halusin Kampotsaan. Temppelialue oli kylla mielettoman mahtava! Aika uskomaton mesta! Vietin kuus tuntia vieraillen eri temppeleissa, joihin oma tuktuk-kuskini meikalaista vei. Ihmettelen etta tama maailman suurin temppeli ei kuulu maailman ihmeisiin. Muuten Kampotsa on ollut ehka pienoinen pettymys. Taalla ei ole oikein mitaan muuta nahtavaa kuin Angor Wat. Maan paakaupunki oli aika tylsa paikka. Eika Siem Reapissakaan turhan kauaa tarvi olla. Toiseksi, nama kaupungit ovat taynna turisteja. Aivan taynna! Ja hinnat ovat sen mukaiset! Vietnam oli huomattavasti halvempi maa syoda ja juoda. Olen myos ehka taalla kuluttanutkin enemman rahaa kuin Vietnamissa, koska matkakassani oli aika terveella pohjalla Vietnamista lahdettyani. Kampotsasta varmasti loytyisi nahtavaa, kuten Rattanakiri, mutta matkustaminen taalla kestaa ja on erittain epamukavaa.
Huomenaamulla on lahto Bangkokiin. Tama bussimatka saattaa kestaa 10-14 tuntia. Olen myos kuullut ja lukenut, etta tie ei ole parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Syyna korruptio. Kuulemma eras lentoyhtio rahoittaa erasta puoluetta taalla.
Valitsin hostellini lounarin ja Maijan suosittelujen perusteella ja paikka tosiaan oli taynna reppumatkaajia. Sain sangyn dormista kahdella dollarilla yo. Mita nyt dormi oli eteinen, joka yhdisti viisi huonetta vessaan ja suihkuun, joten aamulla kaytava oli melkoinen valtavayla. Mut oli sikarento olla dormissa, jossa oli hyva porukka. Siina perjantaina lahdin sitten kavelemaan pitkin Kampotsan paakaupungin katuja. Ei mitaan nahtavaa. Turisteja paikat taynna! Kaveleskelin pimeassa, kun kaksi tyttoa pelaytti meikalaisen toden teolla. Samaiset australialaiset tytot olivat olleet samalla Halong Bay reissulla Vietnamissa. Lahdimme porukalla etsimaan ruokapaikkaa ja loysimme yhden, jossa GT:t olivat kaks dollaria. Siina ensimmainen ilta sitten vierahtikin...
Lauantaipaivana kavin katsomassa Kiling Fieldsin, jossa sijaitsee useita Pol Potin aikaisia joukkohautoja. Alue oli aika pysayttava. Siita jatkoin Tuol Sleng museoon, missa vietin varmaan kolmisen tuntia lueskellen tarinoita ja katsellen kuvia, mita tuossa entisessa koulussa, joka oli muutettu kidutusvankilaksi Pol Potin aikaan, oli tapahtunut. Siita kaveskelin keskustaan ja kavin katsomassa jonkun palatsin, jonka nimea en muista. Palatsi oli ookoo, mutta kehtasivat pyytaa yli kuus dollaria sisaanpaasysta, kun useat alueet sisalla olivat paasy kieletty. Ei aikaakaan kun taas tormasin australialaiset tassa samaisessa ravintolassa. Kavin vain hostellissa taydentamassa lompakon dollareista ja otin joukkooni puolalaisen dormikaverini. Vietimme illan tassa Happy Herbs pizzeriassa, syoden, juoden samalla saimme useita kavereita ravintolan tarjoilijoista, kirjakaupustelijoista ja tuktuk-kuskeista, jotka liittyivat seuraamme vahan valia. Oli helkkarin hauskaa...
Sunnuntaipaivana menin vierailemaan yhdessa Phnom Pehnin orpokodeista. Kavimme motokuskin kanssa ostamassa sakillisen riisia, jonka vein orpokotiin. Paikka sijaitse jossain Phnom Pehnin slummeista ja kun sisaan paasin, ei mennyt kuin minuutti niin lapset kaahivat syliini. Talossa oli 26 orpoa, ehka kaksi tyontekijaa ja 10 lankkaria vierailemassa. Ilmeisesti orpokodissa kaynti on asia, jota tehdaan kun tullaan Kampotsaan... Paiva vierahti siella. Sain parhaan kaverin talon kiusantekijasta, joka oli koko ajan harnaamassa muita. Hauska salli! Sita oli koko ajan lasten riepoteltavina ja halattavina. Lapset olivat myos erittain tottuneita poseerajia kameralle ja kaiken huipuksi osasivat kayttaa kameroita itse. Lapset myos puhuivat hyvaa englantia, toisin kuin tyontekijat.
Sunnuntai-illalla tapasin dormissa saksalaisen jatkan ja menimme englantilaisten tyttojen kanssa syomaan. Jostain kumman syysta he halusivat jaada tahan Herbsin pitseriaan ja jostain kumman syysta kaikki alueen tuktuk-kuskit, kirjakauppiaat ja tyontekijat olivat parhaita kavereitani. Seuraavana paivana oli edessa kuuden tunnin bussimatka Siem Reapiin. Taalla sitten otin yhden lounarin hostelleista, ja tottakai australialaistytot olivat samassa hostellissa. Kavaisin illalla katsomassa Siem Reapin keskustaa. Otin mm. tuktukin, joka naytti minulle tata lankkarialuetta ja baarikatua, vaikka pyysin nahda kaupungin keskustaa. Illalla tytot veivat mut pitsalle, kun olivat edellisena iltana loytaneet paikan meikalaiselle. Oli se fiili vetaa pitsa, jossa oli kanaa ja homejuustoa! Siita ilta jatkui viela viereiseen baariin.
Tanaan tiistaina vierailin Angor Watissa. Syy, jonka takia halusin Kampotsaan. Temppelialue oli kylla mielettoman mahtava! Aika uskomaton mesta! Vietin kuus tuntia vieraillen eri temppeleissa, joihin oma tuktuk-kuskini meikalaista vei. Ihmettelen etta tama maailman suurin temppeli ei kuulu maailman ihmeisiin. Muuten Kampotsa on ollut ehka pienoinen pettymys. Taalla ei ole oikein mitaan muuta nahtavaa kuin Angor Wat. Maan paakaupunki oli aika tylsa paikka. Eika Siem Reapissakaan turhan kauaa tarvi olla. Toiseksi, nama kaupungit ovat taynna turisteja. Aivan taynna! Ja hinnat ovat sen mukaiset! Vietnam oli huomattavasti halvempi maa syoda ja juoda. Olen myos ehka taalla kuluttanutkin enemman rahaa kuin Vietnamissa, koska matkakassani oli aika terveella pohjalla Vietnamista lahdettyani. Kampotsasta varmasti loytyisi nahtavaa, kuten Rattanakiri, mutta matkustaminen taalla kestaa ja on erittain epamukavaa.
Huomenaamulla on lahto Bangkokiin. Tama bussimatka saattaa kestaa 10-14 tuntia. Olen myos kuullut ja lukenut, etta tie ei ole parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Syyna korruptio. Kuulemma eras lentoyhtio rahoittaa erasta puoluetta taalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
