Totally BAD!

Tama kirjoitus on omistettu tielle, jonka numeroa en tieda, mutta joka kulkee Siem Reapista Bangkokiin. Matka oli melekonen kokemus! Alkuun naytti silta, etta tie olisikin korjattu ja kaiken lisaksi vanhan asfaltin paalle laitetttiin uutta asfalttia. Mutta pian naky edessamme olikin lohduton ja me lankkarit vain katselimme toisiamme. Tie oli alkuun osittain asfalttia, tai ainakin naytti silta, mutta ei se silta tuntunut. Pian sita ajettiinkin jo hiekkatiella, jossa monttuja ja isoja kivia ei saastelty. Oli lihakset melko hellina, kun ensimmainen tauko oli kolmen tunnin matkan jalkeen. Matkan aikana naki kuitenkin hyvin koyhaa Kampotsan maaseutua. Kaikki tehtiin kasin ja porsaita, eli joulukinkkuja kuljetettiin mopolla useita kylki kyljessa. Viiden tunin hiekkatien jalkeen saavuimme rajalle. Rajanylitys tehtiin kavellen. Siina juttelin kampotsalaisen oppaamme kanssa tien huonosta kunnosta. Hanen mukaansa ei ole salaisuus, etta Thai Airlines maksaa Kampotsan hallitukselle tien huonosta kunnosta. Kiitos siis tasta kokemuksesta menee ko. lentoyhtiolle. Oppaan mukaan kuitenkin tieta ollaan parantamassa, jopa asfaltoitaisiin, ja tie olisi siedettava vuonna 2010. Epailen kuitenkin suuresti, koska matkan aikana oli kymmenia keskeneraisia siltahankkeita, eika paikan paalla nakynyt tyontekijoita.

Tie Thaimaa puolella oli kuitenkin loistava, ja meidat lankkarit lahdattiin minibussiin. Matka kesti vajaa nelisen tuntia. Matkan aikana aiti lahetteli kotisuomesta huolestuneita viesteja Bangkokin tilanteesta. Itse olin kuullut lahinna, etta parit pikkumellakat tassa viikon aikana taalla olisi ollut. En muuta. No tanne tullessa tilanne oli kuitenkin kai saatu haltuun, koska mitaan jalkia mellakoista ei nakynyt. Tosiaan tassa reissun aikana ei paljoakaan tieda finanssikriisista, yleensa ei tieda edes mita kello on, mika paiva on tai muuta perin tarkeaa. Reissukarttani kuitenkin sanoo, etta Bangkokissa pitaisi pari paivaa viettaa ennen lauantain lentoa Surat Thaniin, josta lautta Koh Taolle.