Nanningista terve

Tassa sita istun Nanningissa ja kulutan aikaani. Aamulla lensin Shanghaista tanne ja lentoasemalta otin Airbussin Nanningin keskustaan. Samantien kavelin juna-asemalle ja vartijan opastuksella loysin oikean luukun. Jonossa oli kaksi kiinalaista miesta, joista toinen puhui englantia. Kiitos hanelle, silla lipunmyyja ei taitanut tai ei halunnut puhua yhteista kielta. Kerroin miehille, mihin olin menossa ja naytin paikan viela lounarista varmuuden vuoksi. Lipunmyyja kuitenkin eparoi myyda lippua mulle, koska pasisstani ei loytynyt Vietnamin viisumia. Selitin apulaisilleni asiaa, etta valtioillamme on sopimus, jos matkani kestaa alle 15 paivaa, en tarvitse viisumia. Myyja edelleen eparoi ja katseli jotain listaa, mista Suomen valtiota ei loytynyt. Jostain takahuoneesta han kavi kysymyssa asiaa ja lopulta han suostui minulle lipun myymaan. Lippu kirjoitettiin kasin ja leimattiin useampaan kertaan. Muuta en oikein matkasta tieda, kuin etta lahto tapahtuu 21.16 ja lippu kustansi 334 rimpulaa... Edessani oli yhdeksan tuntia odottelua. Toivon, etta rajanylitys tapahtuu mahdollisimman kivuttomasti...

Viimeiset kaksi kuukautta Shanghaissa vierahtivat hetkessa. Toisaalta oli fiilis, etta siella oli jo ollut pidemmankin aikaa, toisaalta olo oli kuin olisi juuri tullut. Edessa on toiset kaksi kuukautta reppu selassa. Kiinan kielen opiskelut sujuivat ihan jees. Mita on tullut todettuakin, oli opiskelu ala-astemaista ja lasnaolovelvoitteet painoivat pahasti niskaani. Tannehan tultiin opiskelujen lisaksi lomailemaan... Vaihto on kuitenkin kokemus, jota voin suositella kaikille. Se, etta selviytyy vieraassa maassa ja kulttuurissa opettaa jo melkoisesti. Kiina ei ole kuitenkaan helppo valinta, mutta useita kokemuksia rikkaampi sita on nyt. Jos kiinaa haluaisi kunnolla opiskella, olisi vuosi ehka sopiva aika. Omalta osaltani voin sanoa, etta koe meni opiskelematta/lukematta varsin hyvin. Kirjallisesta kokeesta yli 30 prossaa pisteista ja suullisesta yli 80 prossaa... Saimme myos koulun kansliasta kivuttomasti kaikki tarvittavat paperit. Tietysti opettajamme olivat harmissamme, etta lahden pois. Kuulemma pitivat kovasti.

Perjantaina kavimme syomassa brasilialaisessa buffetissa. Lihaa tuli matattya niin paljon, kuin ne kokin pikkuapulaiset jaksoivat poytaamme kantaa. Uskomattoman hyva setti! Ruokailun paatteeksi menimme katsastamaan uusimman bondin. Taalla on ilmeisesti tapana, etta elokuvalippujen hinnat putoavat puoleen normaalisti aamun tunteita seka yhdeksan jalkeen illalla, joten piletti kustansi sen 40 rimpulaa. Lauantaina sitten vietimme Elinan ja meikalaisen laksiaisia kotonamme. Olimme kutsuneet useat luokkakaverimme, mutta oli myos monia, jotka jattivat tulematta, vaikka kovasti lupailivat. Valitettavasti en jaa kaipaamaan ranskalaisia, enka varmasti ole ainoa. Muutamien kanssa, joihin taalla on tutustunut, tulee varmasti pitamaan yhteytta jatkossakin. Oli aika hauskat kekkerit!


Eilinen paiva meni koko porukalta aika rauhallisesti. Hetkeen ei fisu maistu. Jatin myos hyvastit talomme viereiselle pitserialle seka Subille. Illalla tuli kaytya myos siina maailman kolmanneksi korkeimmassa rakennuksessa. Liputhan ylos maksavat 150 rimpulaa, mutta jos menet tuulipuku paalla kerroksessa numero 87 olevaan okyhotelliin, paaset ilmaiseksi. Missaan nimessa krapuloissa sinne ei kannata menna. Ainakin itse aloin voimaan pahoin, kun sielta fiilisteli Shanghain elamaa...

Lopuksi haluan viela kiittaa tata kiinalaista tietoyhteiskuntaa. Facebookkiin on taas ihan turha kuvitella paasevansa. Seuraavalla kerralla kuulumiset valittyvat Hanoista, joka toivottavasti ei karsi enaa tulvista tai mengue-kuumeesta. En ole varma saapumisajastani, mutta samantien kun Hanoihin paasen, lahden metsastamaan Old Quarterista hostellia ja Ocean Toursilta tikettia Halong Bay reissulle.