Hanoi takana, Halong Bay edessa

Paiva Hanoissa alkaa olla takanapain. Mita nyt kello on vasta 7 illalla ja koko kropassa tuntuu, ettei edeltavina kahtena yona ole nukkunut kuin muutamia tunteja matkustamisen takia. Juna Nanningista lahti eilen ajallaan ja puolet matkustajista oli lankkareita, puolet aasialaisia. Palvelu juna-asemalla oli kuitenkin hyvaa. Virkailijat opastivat lahes kadesta pitaen meita oikeaan paikkaan. Paadyin samalle vuodeosastolle, jossa oli kanadalainen 50-60 vuotias mies, jolla oli kolumbialainen meikalaista nuorempi tyttoystava. Ihan hyvin sita kaverin kanssa juttuun tuli kuitenkin... Nukahdin varmaan juuri ennen kuin tulimme rajapisteelle. Oveemme koputtivat kiinan tulliviranomaiset ja kello oli varmaan jotain yhta yolla. Veivat passit puoleksi tunniksi johonkin. Saimme passit ja jatkoimme matkaa varmaan tunnin ja olin koko ajan nukahtamaisillani. Junan nopeus ei varmaan missaan valissa noussut VR:n tasolle. Korottely tuntui, kun juna pomppi rauteilla ja mina sangyssani. Seuraavaksi meidat pyydettiin nousemaan junasta. Reput selassa katoimme muiden kanadalaisten kanssa mihin viidakkoon sita joudumme. No itse tullirakennus oli kuitenkin ok. Taytin maahantulokortin ja annoin passin virkailijalle. Siina se etti viisumia ja kerroin, etta Suomella on sopimus joka mahdollistaa meidat matkustamaan Vietnamissa alle 15vkr. En tieda ymmarsiko, koska meidan kaikkien matkustajien passit vietiin takahuoneeseen. Mies, joka auttoi minua ostamaan junalippua Nanningissa oli hataa karsimassa maahantulokorttinsa kanssa. Oli ensimmaista kertaa menossa ulkomaille. Muutamaan kertaan he olivat kysyneet muilta lankkareilta neuvoa, mutta kenellakaan ei tuntunut olevan aikaa heille. Menin kyselemaan mika oli hatana ja lupasin auttaan. Lopuksi kavi niin, etta sain kirjoittaa kaikkien kolmen ekaa kertaa ulkomaille matkaavien miesten maahantulokortit. Ei varmaan tarvi sanoa, kuinka kiitollisia herrat olivat, kun paasivat Vietnamiin tekemaan rekka-autobisnestaan. Lopulta kaikki saimme passit tunnin odottelun paatteeksi ja matka jatkui taas.

Herasin aamulla parin tunnin younien jalkeen junan pomppimiseen raiteilla. Edessa nakyi Hanoin esikaupunkialuetta, joka oli paaasiassa tulvan peitossa. Kaikki tiet ja pellot olivat veden peitossa ja useita asuntoja oli jaanyt veden saartamiksi ja viljelyksia oli mennyt piloille. Taallahan viime viikolla yllattaen satoi ennatysmaarat vetta. Itse kaupungissa sita ei nahnyt. Otin keskustasta taksin alle ja lahdin Old Quarteriin, joka on taynna hostelleja. Olin valinnut yhden lounarin avulla, mutta hinta ei tyydyttanyt, joten kavelin viereiseen, josta sain oman huoneen reilulla viidella eurolla yo.

Samantien lahdin kapyttelemaan pitkin Hanoin katuja etsimaan matkatoimistoa, joka tekisi reissuja Halong Bay:lle. Maija vinkkasi (kuten monet netissakin suosittelevat) Ocean Toursin matkatoimistoa. Hinta oli kuitenkin paatahuimaava ja lisaksi minulta perittiin viela yksinmatkaajan lisaa, jolloin kokonaiskustannukset nousivat 120 dollariin. Eika tinkiminen auttanut. Paadyin viereiseen toimistoon, jossa oli kanadalainen pariskunta tekemassa kauppaa. He suosittelivat toimistoa, joten paadyin ottamaan reissun sielta. Kahden paivan reissun sijasta suostuin kolmen paivan Halong Bay reissuun, johon kuuluu kaikki. Tulevat huomen aamulla kasin aikaan koputtelemaan ovelleni ja siita bussilla nelisen tuntia kohti Halong Bayta. Siella botskilla ajelua, kaydaan josain luolissa ja uimista ja arskaa ja yo botskilla. Seuraavana paivana vaellusta kansallispuistossa, kajakkimatkailua lisaa arskaa ja uimista ja yo saarella hotellissa. Perjantaina takaisin Hanoihin. Otin tietysti periaatteesta halvimman mahdollisen retken, ilman ilmastointia yms. lankkariherkkuja ja hintaa kertyi vaivaiset 43 dollaria. Reissuun kuuluu kaikki aina syomisesta lahtien. Noh, seuraavan kolmen paivan aikana nahdaan onko reissu 43 dollarin arvoinen...

Muuten paiva meni Hanoin kaupunkiin tutustuen. Ensin omatoimisesti kavellen, sitten otin riksan alle. Riksakuski oli nuori opiskelijapoika, joka osasi jonkin verran englantia ja innokkaasti puhelikin. Naytti kylla kaikki Hanoin pakollisuudet, joten yksi paiva riittaa varsin hyvin talle kaupungille. Lopuksi tuli vaan epaselvyytta ajasta ja hinnasta. Olimme kuulemma ajaneet kaksi tuntia, mika saattoi pitaa paikkansakin, mutta lupauduin maksamaan sen mita aluksi olimmekin sopineet.