Bangkok News

Keskiviikkoillalla (oliko se tosiaan keskiviikko!?) saavuin Bangkokiin, lahelle Khao San Roadia ja lahdin etsimaan yopaikkaa itelle. Oli melkoinen tomahdys Bangkokin turistighettoon! Yritin etsia itelleni halpaa mestaa yopya, mutta ei tahtonut loytya tarpeeksi hyvaa hinta/laatusuhteeltaan. Tormasin ensimmaisiin suomalaisiin ja kyselin heilta. He neuvoivat hyvan, rauhallisen kadun ja jo ensimmaisesta mestasta sain huoneen kolmella eurolla. No se huone muistuttaa lahinna vankilasellia! Kaiken huipuksi sielta loytyi MeNaiset- lehti, vai oliko se Eeva... Bussimatkan jalkeen sita oli niin poikki, etten jaksanut muutakuin kavaista syomassa kahdet kanasetit katukeittiossa vajaalla eurolla.

Torstaipaivana oli luvassa kulttuuripaiva, tai paremminkin sanottuna temppelipaiva. Lahdin talsimaan hostellilta kohti turistikohteita. Saavuin ensiksi johonkin toriaukiolle, joka oli taynna ihmisia. Vissiin joku prinsessa oli just kuollut taalla ja sen muistoksi oli jarjestetty jonkinmoiset torikokoontumiset. Juomapullon takia mua ei paastetty alueelle. Siita jatkoin sit Grand Palaceen, jossa vartijat maarasivat mut heittamaan sortsien paalle pitkat housut. Hikosin kuin pieni elain! Siina talsin naissa USEISSA eri temppeleissa ja ties missa parisen tuntia. Reissun jalkeen menin laheiseen kahvilaan sufeelle, jossa kyselin tarjoilijoilta hyvia turistikohteita Bangkokissa. Kaveri tuli kartan kanssa ja siina me ympyroitiin naita temppeleita, mihin menna. Kyselin hanelta lentokentan tilanteesta, mutta eihan taalla kukaan siita mitaan tieda. Pian poytaani tuli joku armeijan heppu valittelemaan tilannetta. Vaihdoimme pari sanaa tilanteesta, korrektisti toivoin pikaista ratkaisua asiaan, koska oma kaks kuukautta sitten buukatun lennon oli tarkoitus lahtea lauantaiaamupaivasta. Han totesi tilanteen olevan ohi siihen mennessa.

Kahvilasta jatkoin matkaa ensin johonkin temppeliin, jossa oli tama makaava buddha. Siita jatkoin matkaani Chintatowniin lievittamaan ikavaani Kiinaa kohtaan, tai... Siella pyoriskelin kojuissa ja markkinoilla tovin, jonka jalkeen paatin lahtea etsimaan jotain korkeata huippua Bangkokin keskustasta. Jossa oli myos temppeli. Sielta paastyani olin kaveleskellyt naissa temppeleissa ja Bangkokin kaduilla lahes yhdeksan tuntia. Paatin kuitenkin kavaista viela AirAsian toimistolla kyselemassa lentoni peraan, mutta niinkuin kaikille muillekin, myos minulle todettiin: emme tieda koska lentokentta avautuu. Koska tilanne oli niin epavarma, ja on edelleenkin, oli pakko ruveta miettimaan muita vaihtoehtoja paastakseni Koh Taolle. Sukelluskortti on pakko saada! Hostellilla tarjottiin kymmenelle eurolla bussi/lauttayhteytta Koh Taolle. Lahto olisi illalla kuudelta ja itse saarella olisi seuraavana paivana yhdeksan aikaan aamulla.

Aamun ensimmainen heratys tapahtui 02am, kun aivan hostellini, ja taman turistialueen lahettyvilla kuului kaksi-kolme rajahdysta ja taman jalkeen valitonta ampumista. Koko kerroksemme herasi ja siina parvekkeella ihmettelimme, etta kuuluipas ne lahelta. Kuitenkaan mitaan sireenin aania tai kirkumista ei kuulunut. Joten saattoi olla, etta tama oli jonkinlainen feikki tai pelottelua. Aamulla kyselin hostellin henkilokunnalta, joka yllattaen ei tiennyt asiasta mitaan. He menivat paikan paalle kyselemaan, mita taalla on tapahtunut. Heille ei kerrottu mitaan, mutta useat laukaukset ja rajahdykset seinassa kertoivat, etta rajahdykset olivat sattuneet kyseisessa rakennuksessa, joka on noin 400m paassa hostellistamme, ja tasta turistialueesta. Hallituksen joukot, armeija, olivat ampuneet kovilla tata opposition paamajaa, joka ilmeisesti oli radioasema.Taalla ei tilanteesta tosiaan puhuta, ainakaan ulkomaalaisille. Tietoa ei saa mistaan, eika englanninkielella ilmestyvat paikalliset sanomalehdet aiheesta pahemmin kirjoita...

Nyt alkaa meikalaisella olla olo, etta liika on liika. Ei enaa yhtaan temppeleita tai muita turistinahtavyyksia. Pakko saada jotain aktiviteetteja. Siita syysta menin aamuseiskan aikoihin Vorapinin thaiboxing -kurssille. Valita sai yhdesta kerrasta, usemman kertaan ja kuukauden kursseja. Otin kertakurssin kymmenella eurolla. Samantien housut jalkaan ja hyppimaan narua. Kun Vorapin oli tyytyvainen, kadet teipattiin ja siita alkoi treeni. Olin ihan fiilareissa! Uskomaton maara adrenaliinia virtasi (ja hikea) ja herra Vorapin joutui valilla kaskemaan pitamaan taukoa ja juomaan vetta. Aamun kunnon reenin paatteeksi Vorapin tuli kyselemaan, jaisinko pidemmaksikin aikaa reenaamaan. En kiella, etteiko ajatus kaynyt mielessa. No iltapaivalla menin uudestaan tunnille, koska oletin etta maksamani kertamaksu oli paivamaksu. No mulle ilmoitettiin, etta ei, taalla maksetaan kerroista. Rahaa ei ollut mukana, joten paatin jattaa iltapaivan tunnin valiin ja lahdin hostellilta hakemaan rahaa ja kyselemaan, josko alueella olisi kuntosalia. Turistipisteessa neuvottiin yhteen hotelliin ja siella vietin iltapaivana. Ihan helkkarin hyva fiilis, kun ei ole pian neljaan kuukauteen reenannut ja kilot karisseet. Salin jalkeen otin ensimmaisen saunakokemukseni pitkasta aikaa. Viime kerta on tapahtunut joskus elokuussa Suomessa... Lisaksi palkitsin itseni viela subilla...

Koska tilanne on epaselva, eika infoa saa mistaan, paatin ottaa taman bussi/lauttayhteyden talle illalle. Lentokentat ovat mita todennakoisemmin myos huomenna kiinni,ehka koko viikonlopun tai kuten salilla eras thaimaalainen totesi, pahimmassa tapauksessa viikon tai kaksi. Taalla edetaan melkoisessa epatietoisuudessa. Itsellani olisi huomisaamulle lento AirAsialla... Tapaamani suomalaiset olivat saaneet yhden tekstarin finskilta: lentonne on peruutettu. Mutta kuitenkin lahden puolen tunnin paasta kohti Koh Taota. Ensin yobussilla sellaset 9h Chumboniin ja siita pikalautta Koh Taon saarelle, jossa olen lauantai-aamusta. Siita kavelen sitten samaiseen sukellusfirmaan, jossa tuttujakin on kaynyt kesalla kurssin ja Pekingissa tapaamani suomalaiset tulevat sukellusopettajat. Opetuksen saa siis suomeksi. Tarkotus ottaa muutaman paivan sukelluskurssi, hinta kait parisensataa. Samaisessa firmassa autetaan myos loytamaan bungalowi ja kuulin jo, etta siella olisi joku Suomialue. Riippuen miten kauan kurssilla menee, saatan loppuviikosta lahtea viela bussilla Krabille ja ehka Phi Phi saarille, mutta turha se on taalla etukateen liiemmin suunnitella. Nyt riitti kuitenkin temppelit, pagodat ja museot!!!