Wandering in Angor Wat

Perjantaina aamuyolla kahden aikaan matka alkoi kohti Kampotsaa. Ensin neljan tunnin bussimatka Mui Nesta Saigoniin, parin tunnin odottelut ja siita seitseman tunnin matka Phnom Pehniin. Rajanylitys tapahtui melko kivuttomasti. Mita kun bussi-isantamme halusi kaikkien matkalaisten passit ja teki kaiken puolestamme, mita nyt veloitti siita viis dollaria. Vietnamin rajalla tullivirkailija vaha kettuili, kun en loytanyt maahantulokorttiani. Matka taittui muuten aika leppoisasti, kun vieressa istui kampotsalainen nuorimies, joka opiskeli Vietnamissa hammaslaakariksi. Han kertoi lyhyesti Kampotsan historian ja elamaa taalla.

Valitsin hostellini lounarin ja Maijan suosittelujen perusteella ja paikka tosiaan oli taynna reppumatkaajia. Sain sangyn dormista kahdella dollarilla yo. Mita nyt dormi oli eteinen, joka yhdisti viisi huonetta vessaan ja suihkuun, joten aamulla kaytava oli melkoinen valtavayla. Mut oli sikarento olla dormissa, jossa oli hyva porukka. Siina perjantaina lahdin sitten kavelemaan pitkin Kampotsan paakaupungin katuja. Ei mitaan nahtavaa. Turisteja paikat taynna! Kaveleskelin pimeassa, kun kaksi tyttoa pelaytti meikalaisen toden teolla. Samaiset australialaiset tytot olivat olleet samalla Halong Bay reissulla Vietnamissa. Lahdimme porukalla etsimaan ruokapaikkaa ja loysimme yhden, jossa GT:t olivat kaks dollaria. Siina ensimmainen ilta sitten vierahtikin...

Lauantaipaivana kavin katsomassa Kiling Fieldsin, jossa sijaitsee useita Pol Potin aikaisia joukkohautoja. Alue oli aika pysayttava. Siita jatkoin Tuol Sleng museoon, missa vietin varmaan kolmisen tuntia lueskellen tarinoita ja katsellen kuvia, mita tuossa entisessa koulussa, joka oli muutettu kidutusvankilaksi Pol Potin aikaan, oli tapahtunut. Siita kaveskelin keskustaan ja kavin katsomassa jonkun palatsin, jonka nimea en muista. Palatsi oli ookoo, mutta kehtasivat pyytaa yli kuus dollaria sisaanpaasysta, kun useat alueet sisalla olivat paasy kieletty. Ei aikaakaan kun taas tormasin australialaiset tassa samaisessa ravintolassa. Kavin vain hostellissa taydentamassa lompakon dollareista ja otin joukkooni puolalaisen dormikaverini. Vietimme illan tassa Happy Herbs pizzeriassa, syoden, juoden samalla saimme useita kavereita ravintolan tarjoilijoista, kirjakaupustelijoista ja tuktuk-kuskeista, jotka liittyivat seuraamme vahan valia. Oli helkkarin hauskaa...

Sunnuntaipaivana menin vierailemaan yhdessa Phnom Pehnin orpokodeista. Kavimme motokuskin kanssa ostamassa sakillisen riisia, jonka vein orpokotiin. Paikka sijaitse jossain Phnom Pehnin slummeista ja kun sisaan paasin, ei mennyt kuin minuutti niin lapset kaahivat syliini. Talossa oli 26 orpoa, ehka kaksi tyontekijaa ja 10 lankkaria vierailemassa. Ilmeisesti orpokodissa kaynti on asia, jota tehdaan kun tullaan Kampotsaan... Paiva vierahti siella. Sain parhaan kaverin talon kiusantekijasta, joka oli koko ajan harnaamassa muita. Hauska salli! Sita oli koko ajan lasten riepoteltavina ja halattavina. Lapset olivat myos erittain tottuneita poseerajia kameralle ja kaiken huipuksi osasivat kayttaa kameroita itse. Lapset myos puhuivat hyvaa englantia, toisin kuin tyontekijat.

Sunnuntai-illalla tapasin dormissa saksalaisen jatkan ja menimme englantilaisten tyttojen kanssa syomaan. Jostain kumman syysta he halusivat jaada tahan Herbsin pitseriaan ja jostain kumman syysta kaikki alueen tuktuk-kuskit, kirjakauppiaat ja tyontekijat olivat parhaita kavereitani. Seuraavana paivana oli edessa kuuden tunnin bussimatka Siem Reapiin. Taalla sitten otin yhden lounarin hostelleista, ja tottakai australialaistytot olivat samassa hostellissa. Kavaisin illalla katsomassa Siem Reapin keskustaa. Otin mm. tuktukin, joka naytti minulle tata lankkarialuetta ja baarikatua, vaikka pyysin nahda kaupungin keskustaa. Illalla tytot veivat mut pitsalle, kun olivat edellisena iltana loytaneet paikan meikalaiselle. Oli se fiili vetaa pitsa, jossa oli kanaa ja homejuustoa! Siita ilta jatkui viela viereiseen baariin.

Tanaan tiistaina vierailin Angor Watissa. Syy, jonka takia halusin Kampotsaan. Temppelialue oli kylla mielettoman mahtava! Aika uskomaton mesta! Vietin kuus tuntia vieraillen eri temppeleissa, joihin oma tuktuk-kuskini meikalaista vei. Ihmettelen etta tama maailman suurin temppeli ei kuulu maailman ihmeisiin. Muuten Kampotsa on ollut ehka pienoinen pettymys. Taalla ei ole oikein mitaan muuta nahtavaa kuin Angor Wat. Maan paakaupunki oli aika tylsa paikka. Eika Siem Reapissakaan turhan kauaa tarvi olla. Toiseksi, nama kaupungit ovat taynna turisteja. Aivan taynna! Ja hinnat ovat sen mukaiset! Vietnam oli huomattavasti halvempi maa syoda ja juoda. Olen myos ehka taalla kuluttanutkin enemman rahaa kuin Vietnamissa, koska matkakassani oli aika terveella pohjalla Vietnamista lahdettyani. Kampotsasta varmasti loytyisi nahtavaa, kuten Rattanakiri, mutta matkustaminen taalla kestaa ja on erittain epamukavaa.

Huomenaamulla on lahto Bangkokiin. Tama bussimatka saattaa kestaa 10-14 tuntia. Olen myos kuullut ja lukenut, etta tie ei ole parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Syyna korruptio. Kuulemma eras lentoyhtio rahoittaa erasta puoluetta taalla.