Case: Mt. Huangshan

Yellow Mountain on valloitettu. Lahdimme sunnuntai-aamulla 6 aikaan hostelliltamme minibussilla taydet kantamukset mukanamme kohti vuoren nyppylaa. Nukuin ensimmaisen yoni Dormissa, jossa jengia kulki edestakaisin ja nukuin ikkunan alla, joten kuulin autojen toottailyt kadulta. Aamu ei alkanut muutenkaan ihan moiteettomasti. Aamupalamme oli myohassa 20 minuuttia ja annoin respan tytolle valittoman palautteen, etten aijo hotkia American Breakfastia kymmenessa minuutissa ja juosta minibussiin, joka starttasi hostellimme edesta. Matkamme kesti tovin, koska kuski halusi bussinsa tayteen, joten ajelimme pitkin Tunxin katuja ja kuski huuteli lisaa populaa kyytiimme. Matkasimme tunnin verran kohti maaranpaatamme. Pysahdyspaikassamme ostimme toiset bussiliput lahemmaksi aloituspistetta ja 8.32 otimme ensimmaiset askeleet loputtomilla porrasaskeleilla, heti kun olimme maksaneet n.20e, etta paasisimme kiipeamaan.

Saa oli vallan mainio, n. 20 astetta. Saimme kavella suhteellisen rauhassa, koska aloituspisteelta ensimmaiselle valietapille oli vaijerihissi, jota laiskat kiinalaiset kayttivat. Alussa jalat karsastivat portaita, joita nousimme ylospain. Matkan aikana oli myos useita tankkauspisteita, mutta oma reppuni sisalsi erilaisia juomia, suolaista purtavaa ja suklaata. Kaiken muun roinan lisaksi. Paasimme valietapillemme kahdessa tunnissa. Olimme nousseet rappuja ylos n. 6,5km verran. Siita jatkoimme Tommin kanssa viela eteenpain kohti muita vuorenhuippuja ja nyppyloita. Tytot jatkoivat toista reittia ja lahemmas loppua. Matkan aikana tormasimme kiinalaisiin, jotka halusivat kuviin meidan kanssamme, suomalaiseen perheeseen ja eraaseen tsekkilaiseen opiskelijaan, joka lupasi nayttaa Pekingia, kun matkaisimme sinne. Matkan aikana duunarit myos kuskasivat raskaat kantamukse selassa, rautaa, ruokaa, petivaatteita alhaalta ylos ja toisinpain. Taytyy nostaa hattua kyseisille kavereille.

Kun olimme Tommin kanssa kayneet kuvauttamassa itsemme kaikissa pakollisissa paikoissa (mm. huipulla 1860m korkeudessa merenpinnasta), paatimme aloittaa laskeutumisen. Laskeutuminen oli kuitenkin yhta rappusia ylos ja rappusia alas. Kiinalaiset naureskelivat, kun valilla kavelimme aivan seinaman vieressa, koska kaiteita ei paikkapaikoin ollut ja siita olisi ollut syva tiputus. Katsoimme vain jalkojamme ja rappusia. Erehdyimme myos reitista sen verran, etta jouduimme paikkaan, josta vaijerihissi lahti alas 8e. Mutta koska laskeutuminen sen varassa, olisi mennyt hissin pohjalla maaten, luottaen, etta kiinalaisten hissi skulaa, valitsimme ehdottomasti mieluummin kavelyn.

En olisi uskonut, etta vuori olisi niin mahtava kuin se oli. Jos matkaatte Kiinaan, voin suositella paikkaa, ehdottomasti kokemisen arvoinen. Koko reissun Shanghaista suorittaa alle 100e. Kavelya noilla rappusilla ylos ja alas tuli varmasti 20-30km ja aikaa meni 8,5h. Olimme etsimassa jo vuorten alarinteilta hostellia, mutta kuin ihmeen kaupalla paikallinen bussijussi tuli nurkan takaa ja otti meidat kyytiinsa. Suomessa tuon auto ei olisi ollut rekisterissa vuosikymmeniin, taalla se tuksutteli eteenpain sysimustaa pakokaasua paastaen. Paadyimme samaan hostelliin, josta lahdimmekin. Kavimme vain kuljettamassa kantamuksemme vuorilla...

Tanaan lahdemme taalta kapykylasta iltapaivan aikana. Paikasta, jossa pitaisi olla n. 1,5milj asukasta. Yritamme kuluttaa aikaa, mutta pohkeissa tuntuu eilinen. Kaymme ehka syomassa kunnon ravintolassa, koska meita vietiin kuin koiraa narusta ensimmaisena iltana. Menimme paikalliseen pieneen ravintolaan, jossa ei ollut menoa, mutta naytimme sitten tiskilta mita lihaa ja rehuja haluisimme. Teurastivat keittiossa kanan, unohtivat vain rintapalat itselleen ja meidan lautaselta loytyi luita. Rehuja tuli pienella lautasella ja kaikilla oli nalka lahdettyamme. Sita ennen pyysimme laskun ja olimme kuin naulalla paahan lyotyja, koko lystin hinta 5 hengelta 25e. Moykkasimme suureen aaneen, mutta eipa siina voinut muuta kuin katsoa teeveesta suorana kiinalaisten kuuvalloitusta ja maksaa lasku. Koko lystin hinta olisi pitanyt olla 10e, mutta mites sanot sen sille naiselle, joka vaittaa etta kana on kallista...

Tanaan on siis alkanut virallisesti viikon lomamme, eika meidan ole jarkea poistua Shanghaista. Huomenna tarkoituksemme on menna okyhierontaan, Pudongin Spa:han, koko lystin hinta on n.7e. Loppuviikon aikana tarkoitukseni on etsia liput ensi kuun Hongkongin ja Pekingin matkaan. Ensi kuussa on luvassa myos formulat Shanghaissa.

Viikko lomaa

Talla hetkella olen lahes 500km Shanghaista sisamaahan, Tunxissa. Huomenaamulla matkaamme Mt. Huangshaniin eli Yellow Mountainille. (korkeus n. 1700km). Matkasimme bussikyydilla 6h tanne keskelle ei mitaan, bussikyydin hinta 13e. Yovymme taalla Tunxissa hostellissa, josta aamukuudelta matkaamme vuorille. Hostellin piti jarjestaa meille yopaikka vuorilta, mutta nyt ilmeni, etta siella on taytta. Mutta luotamme respan sanaan, etta vuorilta loytyy paljon pienia majapaikkoja, muuten kiipeamma vuorta nopeasti ylos ja alas ja tulemma takaisin tanne kapykylaan. Bussi takaisin sivistykseen lahtee ma. iltapaivalla...

Ensimmainen kouluviikko on nyt takana ja voin sanoa, etta oli melko puuduttavaa istua 20h kiinan kielen tunneilla ja 4h kulttuuria. Kaiken huipuksi meidan olisi pitanyt menna viikonlopuksi kouluun, koska kiinalaisten loma alkaa 1.10. joten opiskelijoiden olisi pitanyt korvata maanantai ja tiistai-paivat. Mutta eihan se kay painsa, koska opiskelijoilla on muuta menoa viikonloppuisin.
Mita olen oppinut kiinan kielesta: ehka pari kokonaista lausetta ja aantamista. Kiinan opiskelu on melko tyolasta. Ensin oppia aantamaan, lisaksi kirjoittaa se kirjaimin ja lopuksi kiinalaisin merkein. Mahdoton tehtava, ainakin talla hetkella. Alkuviikosta oli viela hauskaa, loppuviikosta nauru oli kaukana. Meilla oli mm. sanakokeet perjantai-aamuna, ja koska istun takarivissa oli kirja siina sylissani ja kirjoitin kirjaimia sielta. Taksimatka kun meni ohjatessa kuskia oikeaan suuntaan...

Kavimme Elinan kanssa keskiviikko-iltapaivalla Kiinan kulttuurin tunnilla. Odotin, etta opettaja alkaa kertomaan tarinaa Kiinasta ennen ajanlaskun alkua, mutta ensimmaisen tunnin aiheena oli olympialaisten avajaisseremoniat ja opettaja kertoi siita, kuinka ihmeissaan he olivat Sarkozyn ja Ranskan kaytoksesta. Toisella tunnilla kasiteltiin Shanghain talouslukuja, kuinka Shanghain BKT on kasvanut roimasta ja sita, kuin lansimaiset yhtiot tulevat tanne ja rikastuvat taalla...
Opettajan puheet olivat lahinna propagandaa ja aivopesua! Mielipiteita olisi tehnyt mieli esittaa, mutta lansimaat olivat selvana vahemmistona luokassa. Kiinassa asiat ovat hyvin... Asiat esitettiin niin kuin niiden haluttiin nakyvan ulkomaailmalle. En ole varma osallistunko kurssille enaa...

Kiinalainen byrokratia

Aamu alkoi mukavasti taalla Shanghaissa. Myohastyimme koulusta ja nimenhuudosta ja saimme heti noottia. Kolmesta myohastymisesta saa poissaolomerkinnan. Selitappa opettajalle, etta taksikuskimme kusetti meita. Kuski nimittain paatti ajeluttaa meita "tuhmia turisteja" Pudongin alueella kiertamalla ympyraa. Huomasimme sen valittomasti. Yritin kartasta nayttaa, etta sa kierratat meita ympyraa. Kuski heittaytyi tyhmaksi, yllattavaa. Normaali koulumatka kestaa 20-30min ja maksaa 30juania (3e). Tama kiertoajelu kesti 50min ja maksoi tuplaten. Kaiken lisaksi kilometrimittari rullasi juaneja muutaman sadan metrin valein. Koulun pihassa yritin nayttaa kuskille, etta sun mittari rullas. Mutta eihan se mitaan tajunnut. Paiskasin oven perassani ja juoksin tunnille. Myohastymisen johdosta saimme niin merkinnan opettajan muistiinpanoihin kuin etupenkin paikat. Taalla ei tunneta akateemista varttia.



Nelja tuntia harjoittelimme sanojen lausumista ja aanteita. Valilla opettaja kertoi kiinalaiset sanat englanniksi valilla han ei tiennyt vastinetta, jolloin jouduimme arvailemaan, opettajan esittaessa tilannetta. Sain tanaan kehut opettajalta: Jere nro 1 is veryvery good today. Opettaja seisoi lahes koko 4 tuntia edessani. Koulun jalkeen menimme ennen salireenia lounaalle koulun ymparistoon. Jenni ja Noora paattivat testata milta maistuu lehman masu. Vahingossa. Saivat nimittain kuulla vierustoverilta, mita tama maittava ateria piti sisallaan. Omassa ateriassani kayskenteli joku elukka. Paatin aterian siihen.

Koulun jalkeen lahdimme virastoon, jossa anotaan oleskelupaa ja lisaentryja maahan. Muut paattivat hakea kahta entrya, itse tarvin yhden. Taman viraston jonotus on varsinainen mysteeri. Tytot olivat menneet jo ennemmin hakemaan jonotusnumeroa joka oli 650 ja jotain. Paastyamme paikan paalle oli menossa 500. Kello neljan aikaan alkoi kiinalainen poliisi kova-aanisella huutaa numeroja, jotka voivat menna jonoon. Numeroilla ei enaa tassa vaiheessa ole mitaan merkitysta, joten menimme vain jonoon ja poliisi katsoi taman lapi sormien. Edellispaivana tytot olivat saaneet tietaa, etta tarvitsisimme opettajalta/koululta lapun, jossa he antavat meilla luvan lahtea matkalle. Luulimme, etta kaikki olisi nyt ok. Olisi riittavasti papereita ja kopioita. Paasimme virkailijalle ja kaikki oli ok, kun han katsoi papereita lapi. KUNNES minun, Tommin ja Jennin mustavalkoinen passikuvat eivat kelpaisi. Juoksimme alakerran varipassikuvauspaikkaan ja itse saatoin etuilla muutamia. Juoksimme takaisin ylakertaan ja paasimme viela omalle paikallemme. Toistaiseksi loppu hyvin kaikki hyvin ja maanantaina saamme lisaentryja lisaa.

Ensi viikkohan on lomaviikko Kiinassa kansallispaivan kunniaksi. Tytot kavivat viela juna-asemassa ottamassa selvaa olisiko paikkoja taman perjantain Pekingin junaan. Turha reissu. Matkat menneet. Toisaalta kuulimme kuitenkin, etta paikkoja ei myytaisi lankkareille jos niita olisi viela jaljella vaan kiinalaisille. Vaikka kiinalaisten lomien aikana matkustamista tulisi valttaa, ei tekisi pahitteeksi maisemanvaihdos.

Olemme taalla lahes totaalisessa uutispimennossa. Lansimaisia lehtia ei myyda. Paitsi joskus loydamme joitain kopioituja lankkari-aikakauslehtia. Paivaykset niissa vaan ovat vanhoja. Yritamme paivittain lukea Shanghai Dailya, mutta sanallakaan ei oikeastaan mainita lansimaista. Lukuunottamatta rahoituskriisista. Nettiyhteydet ovat myos varsin hitaita. Sahkoposti patkii ja facebook latautuu hitaasti. Toisinaan suomalaiset lehdet avautuvat hitaasti, toisinaan eivat ollenkaan. Televisiomme ainoa Englanti/Kiina kanava uutisoi asioista Kiinassa. Taalla todellakin on uutispimennossa. Kuulin kuitenkin tanaan ikavia uutisia Kauhajoen tapahtumista ja mita syvimmat osanottoni kotipaikkakunnalleni.

Kiinalainen koulupäivä

Viikonlopun iltamat menivät mainiosti. Tarjosimme alkuun lontoolaiselle kaverillemme Danielille synttärikakun mm. kiitokseksi siitä, että sotkimme hänen asuntonsa viimeksi. Booli tehosi ennen kaikkea illan isäntiin, ranskalaisten kärsiessä edellispäivän Wien Open Barista ja italialaisen ottaessa iisimmin. Jatkoimme iltaa Bundille yhteen maailman arvostetuimpaan baariin, Bar Rougeen. Vaikkakin hinnat olivat baarissa kohdallaan (sis.pääsy 10€ ja juomat alkaen 6€) oli paikka mahtava kokemus. Baaritiski sytytettiin illan aikana tuleen alkoholilla ja näkymät kattoterassilta olivat mahtavat, joen toiselle puolen Pudongille. Kippistelimme skumppaa norjalaisten öljytyyppien kaa ja istuimme englantilaiselle papalle varattuun pöytään ja otimme yhdessä pari hassua... Oli hauska reissu jälleen kerran ja eilinen päivä meni lähinnä makuuasennossa "makuunin" videoiden parissa.

Tänään herätys oli 6.45 ja siivojakin jo koputteli ovella. Käsin yritin näyttää mitä tehdä. Otimme taksit alaovelta ja matkasimme semiaamuruuhkissa 30 minsaa koululle. Koululla sitten etsimme oikeat luokat ja itse olen asuntomme naisväen kanssa samassa luokassa. Luokassamme oli noin 15-20 opiskelijaa. Puolet ranskalaisia, muutama hollannista, yksi saksasta ja yksi kolumbiasta. Pian saapui opettaja ja ei mennyt kuin viisiminuuttia ja jo aloimme opiskelemaan kiinan kieltä. Alkuun lähdimme yksinkertaisista ääntämisistä. Opetusmetodi oli sellainen, että opettaja lausui äännettä (äännetasoja oli 4) ja opiskelijat lausuivat yhdessä äänteitä. Tämän jälkeen jouduimme aina yksitellen lausumaan äänteitä samalla kun muut nauraa räkättivät sinulle. Toisinaan opettaja torui (nounou) tai kehui (you are very good). Omalta kohdaltani se oli lähinnä torumista, koska pokka ei meinannut pitää millään. Niin hölmöltä oma ja vierustoverin kiinan kieli kuulosti. Ensimmäiset kaksi tuntia menivät kuin siivillä ja tauoilla tutustuimme aina muihin opiskelijoihin. Toiset kaksi tuntia jatkoimme taas eri opettajan seurassa samoja äänteitä harjoitellen. Koska luokassani on toinenkin Jerry, olen toiselle maikalle Jerry number one ja toiselle Jerry senior.
Jotain läksyjäkin saimme, mutta jääköön ne huomiselle taksimatkalle.

Saimme ranskalaisilta myös kullanarvoisia vinkkejä koskien viisumiasiaa. Kiinaan tullessasi saat Suomen päässä Kiinan konsulaatista single entryn (tai double) ja voit hakea kiinalaisen lääkärintarkastuksen jälkeen oleskelulupaa maasta. Kuulimme kuitenkin, että tulee halvemmaksi hakea entryjä viisumiin lisää. Itsehän en tarvitse kuin yhden entryn lisää, jonka käytän mahdollisesti jo ensi kuun Hongkong - Macau reissuun. Tytöt kävivät ottamassa asiasta selvää. Kaiken paperibyrokratian lisäksi tarvitsemme opettajalta suostumuksen, että tämä opiskelija voi poistua maasta ja käydä esim. Hongkong:ss. Perin outoa.

Ensi viikollahan meillä on koulusta loma Kiinan kansallispäivän johdosta. Kiinalaisilla on vuodessa kaksi lomaa, jolloin kaikki kiinalaiset matkustavat esim. kotipuoleensa ja matkustaminen on silloin kalliimpaa ja ehkä hieman tukalampaa. Olemme kuitenkin miettineet, josko lähtisimme Pekingiin tai Yellow Mountainille.

Shanghai night

Shanghaita koettelee parhaillaan kova sadekuuro ja jossain päin ukostaakin. Pilvenpiirtäjien kattoja on turha nähdä, koska näkyvyys on nolla. Kävimme äsken syömässä korealaisessa, jossa listalta sai valita niitä lihoja, joita sai itse paistaa eteemme kannetun grillin/padan ääressä. Toimiva idea!

Lupasin sanoa pari sanaa kiinalaisesta liikennekulttuurista. Toisaalta siitä on melko vaikea sanoa yhtään mitään, kun sitä ei aina itsekään ymmärrä. Jossain mm. luki että Shanghain liikenteessä kuolisi päivittäin 600 ihmistä. En yhtään ihmettelisi vaikka pitäisikin paikkansa. Liikenteessä autot eivät väistele ihmisiä vaan ihmiset väistelet autoja. Jos haluat ylittää turvallisesti tien yli, kulje kiinalaisten vieressä. Vaikka valot näyttäisivät jalankulkijoille vihreätä, joudut väistämään oikealta ja vasemmalta eteesi kääntyviä autoja. Autot eivät väistele sinua, tööttäilevät korkeintaan että täältä tullaan. Taksikyyti on parasta kaupunkirallia. Kuskit eivät säästele autoja tai kadulla käveleviä ihmisiä. Nopeudet eivät korkealle nouse, mutta ainainen kiihdytys, jarrutus, kiihdytys, jarrutus nostattaa hikipisarat otsalle. Myös mutkat tehdään yleensä mahdollisimman suoriksi. Tarkoituksena on matkata taksilla ainakin osittain koulumatkat, koska alle puolin tunnin matka, hyvin ilmastoidussa taksissa suoraan luokan eteen on varsinaista luksusta. Ja josta maksat euron tai kaksi, etkä kärsi kiinalaisia täynnä olevasta metrosta.

Pari sanaa myös kiinalaisesta kauneudesta. Odotukset olivat korkeat saavuttuani tähän 18,6 milj. ihmisen kaupunkiin, että törmäisin jatkuvasti Lucy Liun näköisiin kaunottariin Shanghain katuja tallatessani. Olen joutunut kuitenkin hieman pettymään asiassa. Tämähän on ainoastaan oma mielipiteeni ja jokainen tulkitsee edessään olevaa omalla tavallaan, mutta täällä en ole kohdannut kadulla varsinaisesti kuin muutaman helmen. Nuorten naisten pukeutuminen on myös varsin rohkeaa. Sen ovat todenneet myös samassa taloudessa asuvat suomalaiset naiset. En ole edes Suomen baareissa nähnyt niin rohkeaa pukeutumista, mitä täällä näkyy kun kävelee ovesta pihalle. Onhan sekin totta, että ilmasto on erilainen... Saman talouden naiset eivät myöskään ole innostuneet kiinalaisista miehistä. He ovat erittäin pieniä ja lihasta ei ole nimeksikään, komeuttakaan heillä ei ole kuulemma kuten suomalaisilla.
Mutta niinkuin sanoinkin, nämä ovat ainoastaan minun mielipiteitäni ja talouden naishenkilöiden.
Mutta mä lähden sekoittamaan boolia ja nauttimaan pari hassua:D

Avajaisseremoniat

Eilen aamulla heräsin fiilikseen: ei enää yhtään riisiä, nuudelia tai kanaa! Emmekä ole olleet Kiinassa vasta kuin kaksi viikkoa. Muutenkin olo on ollut melko heikko ja väsynyt viimeiset pari päivää. Eihän Selviytyjissäkään paria viikkoa pidemmälle pelkällä riisillä pärjännyt ja samanlaista fyysistä rasitusta tämä olo välillä täälläkin on ollut. 30 asteen helteet jatkuvat, joskus voi tulla minuutin verran vettä kuin aisaa, pilvinen taivas tai sitten aurinko näkyy smogin alta. Valittelen tietysti Suomen kolkkoa syksyä. Mutta takaisin ruuan ääreen. Eilen päätin mennä vanhaan tuttuun BeeHome hostelliin syömään pasta/pihviaterian (ainakin listan mukaan). Eteeni tuotiin pastaa, jossa oli 0,5dl jauhelihan palasia. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Tämän "proteiinipitoisen" aterian jälkeen jatkoimme matkaa koulullemme.

Koululla suuntasimme opiskelijakorttipisteeseen, joka edeltävällä kerralla oli peruutettu rikkoontuneen koneen vuoksi. Saimme kortit ja kiinalaiset nimet parissa minuutissa. Siitä suuntasimme koulun kansainvälisen puolen avajaisseremoniaan, johon jokaisen oli osallistuttava. Se luki kaikissa papereissa isolla. Odotukset olivat taas kovat. Alkuun meille näytettiin video koulusta, joka kesti puolisen tuntia. Sen perään näytettiin eri Paikan päälle tulivat koulun vice pvideo koulusta kiinan kielellä, jonka aikana useat länsimaiset opiskelijat pyrkivät pois auditoriasta. Mutta ähäkutti, ovella oli opettajat ohjaamassa heitä takaisin tuoleilleen. Uskomatonta. Mutta kun yhä useammat nousivat jaloilleen oli videon esitys pakko lopettaa. Opettajat kuvasivat esityksen aikana kameralla ja videokameralla opiskelijoita. Allekirjoittaneen haukotus kovaan ääneen tuli myös nauhalle. Pian yleisön eteen tulivat vice president ja jotain muita tärkeitä ihmisiä. Vice president, jonka nimeä nyt en sattumoisin muista, piti puheensa kiinaksi ja toinen opettaja tulkkasi tämän englanniksi. Yleensä tärkeiden ihmisten puheet ovat suuria linjauksia, mutta tämä johtaja päätti muistuttaa meitä modernista koulusta, jossa on tietokoneita ja internet. OK! Sen jälkeen tuli liuta muita puhumaan, mutta ei jaksanut enää istua paikan päällä ja kuunnella tulkkausta, joten poistuimme Tommin kanssa auditoriosta. Eikä aikakaan kun opiskelijat käskettiin kahville, jonka äärellä Tommin kanssa olimme ja kuin salamana otimme eri suklaapatukoita ja leivoksia taskut täyteen.

Avajaisseremoniat eivät päättyneet tähän vaan jatkoimme pienemmissä ryhmissä koululuokkiin. Luokassamme oli noin 80 opiskelijaa ja 99,9% länkkäreitä. Edessämme oli kolme opettajaa, jotka alkoivat lukemaan saamaamme koulun säännöt -opusta englanniksi, kiinaksi ja japaniksi. Uskomatonta! Eräs opiskelija uskaltautuikin kysymään asiasta, mutta koska paikan päällä oli ehkä kaksi, jotka eivät osanneet englantia, tehtiin kaikki tämä tripla-ajassa. En saanut paljoa uutta infoa tästä selonteosta, ja länkkäreitä poistui tipoittain paikan päältä. Mutta kun pääsimme kohtaan poissaolot aloimme kiinnostua aiheesta yhdessä ranskalaisten kanssa. Tämä englantia taitanut nuorehko, ökymukava naisopettaja ei pysynyt vakavana yrittäessään kertoa meille opiskelijoille miten voisimme lintsata. Meitähän vaaditaan olemaan 60% luennoilla, joita on joka arkipäivä/aamu neljä tuntia. Mutta on aina olemassa MUTTA. Tämä naisopettaja mainitsi muttia. Toivon hänen olevan minun opettajani maanantai-aamuna. Ryhmäjakokin selvisi, meitä suomalaisia on kahdessa eri ryhmässä. Sain myös tärkeän vastaukseen kysymykseen, jos teen ainoastaan puolivälikokeen, joka on marraskuun ekan viikon aikana, tulen saamaan todistuksen tästä opiskelusta. Ainiin ja onhan edessäni vielä se Kiinan kulttuurin kurssi...

Avajaisten päätyttyä lähdimme ostamaan kasan kiinan kielen kirjoja ja siitä jatkoimme Tommin kanssa koulun salille. Sali oli todellakin hyvätasoinen ollakseen koulun sali ja kertamaksukin oli 1,5€. Ainoastaan suihku tuotti ongelma. Suihkuun pääsi ainoastaan kello 18 jälkeen ja se piti maksaa opiskelijakortilla. Lähdimme sitten hikisinä (ja tästedes lähdemme aina hikisenä koulusta) paikalliseen Hesburgeriin, KFC:en, jonka hampparit ovat kanasta.
Salilla huomasin saman asian: ruokavalioni puutteen. En jaksanut toteuttaa normaalia ohjelmaani ja väsähdin nopeasti. Pakko saada lisää proteiiniä ja muita tärkeitä energianlähteitä.

Tämä päivä alkoi siivojan koputtaessa täsmällisesti oveen kello seitsemän aamulla. Voin todeta lyhyesti: tehokas täti! Siivosi 58minuuttia täydellä teholla Elinan valvoessa toimintaa. Köyhdyimme tästä ylellisyydestä 1,5€. Siivoja tulee taas ma. aamuna. Tänään kävimme myös toisella rangella, johon Jenni oli saanut ilmaisia tikettejä ostettuaan TaylorMadet. Kuskin harhaillessa tunnin slummi/teollisuusalueella pääsimme vihdoin määränpäähän. Tällä rangella pallot lyötiin vesilätäkköön, jossa pallot kelluivat. Jopa rangella käyminen tällä kuumuudella on tuskaa, joten palkitsin itseni parilla bikmakhampparilla ja yhdellä välipalahampparilla.

Tästä jatkoimme porukalla ostamaan huomisen illan eväät. Kutsuimme avajaisseremoniassa muutamia hyviä tyyppejä kotiimme tutustumisbileisiimme. Odotamme noin 20 vierasta. Ostimme viinaa, lantrinkeja ja pikkupurtavaa ja koko lystin hinta oli vaivaiset 40€. Ei harmittanut vaikka alle kahden euron viinipullo tipahti käsistäni latoessani tavaraa pusseihin. Huomisia bileitä odotellessa...

Pyrin tästedes vähentämään kirjoittamista "lihanhimostani":) Ratkaisimme Tommin kanssa ongelman osittain tänään. Päätimme kokeilla omaa kotikeittiötämme ja ostimme paikallisesta citymarketista paketillisen naudan jauhelihaa ja haimme alakerran katukeittiöstä nuudelit. Ensimmäistä kertaa oloni on vallan mainio! Ruuan päätteeksi otimme vielä jälkiruokaviinahörpyt ja nyt otamme pari hassua ja katsomme 24 -jaksoja.

Päivä kampuksella

Aamulla yhdeksän aikaan lähdimme taksilla koululle ilmoittautumaan. Joudumme aina matkaamaan kahdella eri taksilla, koska kuskit eivät ota kuin neljä henkilöä taksiinsa. Jenni ja Tommi ottivat oman taksinsa ja antoivat karttansa meille. Kävi niin, että heidän kuskinsa eksyi totaalisesti jo Pudongilla. No minä, Elina ja Noora pääsimme haluamaamme paikkaan SUFE:n pääkampukselle. Siellä meitä oli vastassa tuutoreita pukeutuneina punaisiin SUFE:n Finance students paitoihin. No he lähtivät kuljettamaan meitä kolmea ilmoittautumaan, kunnes paikan päällä selvisi, että me emme voi ilmoittautua täällä vaan meidän pitää mennä toiselle kampukselle, jossa meidän tuleva kielten opetuskin tulee olemaan. No otimme taksin alle ja tuutori neuvoi tien kuskillemme. Taksilla matkatessamme annoimme soitimme toiseen taksiin ja annoimme puhelimet kuskeillemme, jotta tämä toinenkin kyyti pääsisi vihdoin oikeaan paikkaan. Kiinalainen auto/liikennekulttuuri on toinen mistä avauduin myöhemmin…

Päädyimme siis kampukselle, jossa tulevat kiinan kielet tulisivat alkamaan ensi viikon alussa. Paikka vilisi aasialaisia ja länsimaalaisia oli ainoastaan muutamia. Varsinainen ilmoittautuminen oli sitten tapaus sinänsä. Ei mitään järkeä. Menimme Step-by-Step tiskiltä toiselle ja hoidimme eri asioita. No sama etuilukulttuuri jatkui täälläkin ja noin 50 hengen tilaan oli tungettuna tuplaten ihmisiä. Voitte kuvitella kuinka hiki virtasi ja ärtymys kasvoi, kun seisoit jonossa ja ihmiset kiilasivat itsensä koko jonon eteen. Saman teimme myös me. Minä etunenässä. Tungeksin jonossa, jossa toisten piti maksaa seteillä lukukausimaksunsa ja tyttö laski helmitauluapunaan tuhansia, tuhansia juaneja. Meidän ei tarvinnut kuin saada raksi ruutuun, että meille on valtio maksanut tämän lystin. Myös islaminuskoiset tajusivat tämän ja nuori poika seuranaan muutama huntupää yritti etuilla minua, vaikka olin jonon ensimmäisenä. Viimeistään siinä vaiheessa mulkaisin tätä nuorta herraa vihainen ilme kasvoilla. Ehkä jotkut muistavat tämän katseen.

Vihdoin pääsimme puoleen väliin näitä kohtaamispisteitä. Vuorossa oli passintarkastus. Passistani ja viisumistani on matkan aikana otettu useita, useita kopioita. Samassa pisteessä annettiin osalle opiskelijoista vuoronumeroita ensi viikolla tapahtuvaan lääkärintarkastukseen. Myös me tarvitsimme tällaisen vuoronumeron ja lääkärintarkastuksen, koska meidän pitää hakea oleskelulupaa Kiinasta, jotta voisimme tulevaisuudessa matkustella maasta pois ja takaisin. No tämä nuori tyttönen ei suostunut antamaan tällaista vuoronumeroa, koska hänen mukaansa emme tarvitsisi oleskelulupaa. Ärtymys kasvoi taas, mutta en jaksanut vängätä vastaan, koska jokaisessa jonossa jonottaminen kesti sen tunnin. Seuraavaksi pääsimme paikkaan, jossa saatoimme todistaa kiinan kielen taitomme. Jonottaessani tein hieman jo tuttavuutta tähän islaminuskoiseen nuoreen herraan. Oli Algeriasta kotoisin. Samassa tutustuimme herraan Kolumbiasta, joka oli jo tovin täällä opiskellut, mutta aloitti kiinan kielen opinnot meidän kanssamme ja halusi samaan ryhmään kanssamme. Siitä jatkoimme uudestaan hakemaan tätä vuoronumeroa tähän lääkärintarkastukseen ja jollain ihmeen kaupalla se meille annettiin. He vain eivät vieläkään tajunneet, mitä tekisimme viisumilla, joka mahdollistaa meille rajattoman kulkemisen Kiinasta ulos ja sisään. Sen jo tiedän, että kiinalaiset eivät matkusta rajojensa ulkopuolelle.

Kello oli kaksi ja viimeinen piste oli opiskelijakortti. Meille ilmoitettiin, että paikka toistaiseksi suljettu ruokailun takia ja lähdimme myös itse lounastamaan lähistöllä sijaitsevaan kuppilaan. En tiedä mitä söin mutta hyvää se oli ja nälkä lähti viimeistään kun hain suklaapatukan lähikioskista. Palattuamme takaisin kampusalueelle, lähdin paikallisen Hulkin toimistoon ilmoittautumaan myöhässä Kiinan kulttuurin kurssille. Kurssi-ilmot englanninkielisille kursseille olivat jo menneet, mutta sain puhuttua itseni ja Elinan Kiinan kulttuurin kurssille. Huom. palvelu oli ystävällistä tässä toimistossa. Kurssi alkaa ensi ke. ja muuten kurssista ei olekaan tietoa. Palasimme takaisin opiskelijakorttitoimistoon, jonotimme tunnin jonka jälkeen meille ilmoitettiin, että tietokone hajosi tulkaa huomenna uudestaan. Päätimme, että ehkei vielä huomenna halua takaisin koululle. Torstaina meidän onkin jo PAKKO mennä koululle, on koulun avajaiset ja arvatenkin se on punaisen väristä oodia kansantasavallalle ja kommunismille. Hallelujaa! Olisin valmis jättämään tämän väliin, mutta torstaina selviävät myös ryhmäjaot ja paikka, missä tulisimme opiskelemaan kiinan kieltä seuraavan syksyn lähes jokaisena arkipäivänä aamukasista-kahteentoista, eli 20h viikossa. Mietimme myös, josko järjestäisimme Vaasan yliopiston tutustumisbileet vol.2 in Shangai, ja kutsuisimme kaikki hyvät tyypit tuolloin torstaina Pudongin asuntoomme…

Hyvin suunniteltu Pekingin reissu jää nyt hamaan tulevaisuuteen, mutta toteutuu kyllä. Ennen sitä on hoidettava kouluasiat kuntoon. Ilta meneekin etsiessä papereista mahdollisuutta, milloin voisin aloittaa lomani Kaakkois-Aasiassa. Jos papereihin on luottamista, olisi marraskuun alussa kiinan kielen puoliväliperioditentti, jonka jälkeen kutsuu muut maisemat. Sen olen kuitenkin oppinut täällä, että asioista on turha innostua etukäteen, koska ne eivät koskaan mene niin kuin itse niiden haluaisi menevän... Kiina osaa yllättää joka päivä!

Viimeinen vapaa viikko

Viimeisen liskodiskon jalkeen aamu valkeni jalleen usvaisena. Lampoa riittaa kuitenkin lahes 30 astetta ja ilma on muutenkin hiostavan kuuma, etta hikea saa olla jatkuvasti pyyhkimassa. Kavimme aamulla kopiomassa kouluun tarvittavia papereita kiinteistovalittaja-ystavamme Angon toimistolla. Ango varmaan kiroaa meita, koska sai meista riesan itselleen. Tarvitsisimme viela siivojan hanen kauttaan... En tieda olemmeko hankkimassa nettia kotiimme, koska se velvoittaisi jonkun meista allekirjoittamaan vuoden sopimuksen. Vuokraisanta vaitti, etta hanelle sita ei annettu China Telecomin toimistossa. Mutta ei olisi ihme taalla, jos han kusettaisi meita...

Toimistolta jatkoimme Shanghain rautatieasemalle ja astuimme ulos metrosta ilmeisesti vaaralle puolelle, koska alue oli kuin slummiin olisi tullut ja vetta satoi kaatamalla. Sateen tullessa kiinalaiset katukoijjarit rupeavat kauppaamaan sateenvarjoja eurolla tai kahdella. Kun sade loppuu vaihtuvat sateenvarjot tupakkaan ja kaikenmaailman kraasaan ja se ottaa paahan, etta naista koijjareista ei hevilla paase eroon. No paadyimme johonkin rotiskoon ostamaan lippuja, kunnes jonossa ollut poika ilmoitti, etta tassa myydaan vain taman paivan lippuja. No lahdimme etsimaan paikkaa, jossa myytaisiin lippuja etukateen. Lopulta paadyimme oikealle puolelle Shanghain juna-asemaa, joka nautti jo imhimilliselta ja paasimme viela junavirkailijalle, joka puhui edes jonkin verran englantia. Han ilmoitti, etta voisimme ostaa keskiviikon menolipun Pekingiin, mutta emme viela paluulippua lauantai-illalle Shanghaihin, koska siihen on yli 5 paivaa. Kysyimme miksi nain, emme saaneet vastausta. Eika sita jaksanut taas jaada vankaamaan vaan lahdimme pois. Sen ymmarsimme, etta kovat penkit yli 10h matkalle maksaisivat yhteen suuntaan n. 18e ja pehmeat penkit tuplaten. Junassa olisi viela makuupaikkojakin. Tarkoitus on matkata yon yli Pekingiin ja takaisin. Menemme uudestaan keskiviikkona ostamaan lippuja...

Paastyamme juna-asemalta takaisiin kotiimme, otimme taksin allemme ja lahdimme Pudongin omalle okygolfkentalle Thomson Golf-klubille, jossa juuri pelattiin isot kisat. Matkasimme taksilla ehka 20-30min ja matkanhinta oli noin kolmisen euroa. Paasimme alueen sisaan vartijoiden ohi ja menimme rangelle. Odotukset oli suuret, mutta petyimme pahasti rangeen. Helsingin Paloheinakin on hienompi paikka. Palvelu oli hyvaa, silla samantien taksista noustessamme ottivat tyontekijat Tommin juuri ostetun Callaway mailasetin ja veivat rangealueelle, toiseen kerrokseen, missa oli viela tilaa meille. Tyontekijat kantoivat meille palloja ja toivat haluamme tiit. Myos ruokaa olisi saanut. Tunnin rangella olo maksoi noin 8 euroa, mutta oli melkoinen pettymys. Maksettuamme pyysimme taksin oven eteen ja parissa minuutissa matkasimme pois. Olisimme halunneet kayda Thomsonin hienolla klubitalolla, mutta se olisi tuottanut suurta vaivaa esittaa asia taksikuskille. Parempi kun on vaan hiljaa ja nayttaa kamerasta kotiosoitteen tai kartasta paikan mihin menna. Talla kertaa halusimme Pearl Towerin alapuolella sijaitsevaan Subiin, koska aamupaivalla syoty tofuateria kuihtui pois hiotessani siella rangella. Syodessamme ravintolassa, jossa ei ole englannin kielista listaa, kierramme ravintola ja etsimme kenella olisi edessaan paras ateria. Luulin tilaamaani ateriaa kana-ateriaksi. Petyin PAHASTI sen ollessa tofua. No eipa hintakaan ollut kuin reilun euron, mutta kuitenkin...

Reilun viikonaikana on huomannut monia huonoja tapoja mita kiinalaiset harrastavat. Ollessamme hieronnassa viime viikolla. Tytot ottivat jalkahieronnan ja me tommin kanssa kokovartalohieronnan. Olimme Tommin kanssa huoneessa, jossa kaksi kiinalaista tyttoa hieroi meita. Odotin, etta hieronta olisi vakivaltaista selassahyppimista, mutta se olikin enimmakseen edestakaista selan hyvailya ja tyton kysyessa OIL OIL, vastasin etta ok. Kaikenhuipuksi oma hierojatyttoni royhtaili kaiken aikansa ja tirskui taman toisen tyton kanssa. Teki mieli sanoa, etta paa kiinni. Mutta se olisi ollut turhaa, koska eivat he tajunneet. Reilun tunnin verran tytot jaksoivat hieroa ja se oli enimmakseen rentouttavaa ja hinta oljyn kanssa oli 4,5e, ilman oljya olisi ollut 3 euroa. Hierojan harrastama royhtaily on perin normaalia taalla. Royhtailla pitaisi aina kun mahdollista. Perin outoa omasta mielestani on myos syljeskely ruokapoydassa. Mutta varsin nopeasti sen opin syodessani sammakon perhetta. Syljeskelin luita pitkin lattiaa ja poytaa ja oli pakko ottaa tapahtumasta viela kuvia tarjoilijoiden ihmetellessa. Kotona aiti laittaisi minut varmasti koiran kanssa lattialta syomaan, jos moista harrastaisin. Mutta toisaalta aitini tekemassa ruuassa ei ole luita, joita syljeskella. Syljeskely ja royhtaily ovat siis normaalia taalla.

Muutama muu asia mista avautua, koskien kiinalaisten huonoja tapoja.
Etuileminen. Valilla ottaa paahan, kun se pikku kiinalaisnainen kiitaa ohitseni kaupan tiskille, juna-asemilla portaisiin ja junaan. Tekisi mieli ojentaa ja sanoa pari sanaa, mutta turhaan, ei han kuitenkaan tajua. Kiinalaisten etuileminen on jotain niin uskomatonta, etta talle royhkeydelle on vaikea loytaa sanoja. Itse olen opetellut myos royhkeaksi. Parhaani mukaan pyrin bloggaamaan naiden tien. Kaupan tiskilla siirran omat tavarani taman kiinalaisen tavaroiden eteen, ruokajonossa kiilaan royhkeasti ja pidan huoli omasta tontistani.
Tuijottaminen. Tiedan olevani erilainen taalla ja olen ylpea omasta lansimaalaisuudestani. Mutta se, etta tama tuijottaminen ei lopu vaikka mulkaisisit kuinka, ottaa paahan. Olen todella otettu silloin, kun joku kiinalainen uskaltautuu juttelemaan huonolla englannillaan. Siita pidan ja olen otettu, jos kysyy kotipaikkaani. Viela enemman minua mairittelee se, jos han kehuu komeuttani, hahhahhaa:) Tassa oli nyt muutamia kiinalaisten huonoja tapoja mainitakseni. Tiedan, etta omat tapani saattavat arsyttaa myos heita, emmeka aiva valttamatta ymmarra toisiamme. Meilla kaikilla on kuitenkin paljon opittavaa toisistamme.

Huomenna matkaamme ensimmaista kertaa koulullemme ilmoittautumaan. Koulua varten tarvitsemme jos jonkinlaista todistusta ja kopiota ja itsellani ei ainakaan kaikkia niita ole. Turhaa paperinpyorittamista ja byrokratiaa... Huomenna naemme myos ensi kertaa, kuinka kauan kestaa tuleva koulumatkamme. Ehka metrolla, ehka taksilla...

Viikonloppu tuli ja meni

Lauantai-päivän vietin kuljeksimalla Pudong-alueella, johon on keskittynyt koko Kiinan talouselämä. Alueella on useiden yritysten konttoreita ja rakennukset ovat toinen toistaan suurempia pilvenpiirtäjiä. Alueesta pyritään rakentamaan Aasian Manhattania ja alue muuttuu koko ajan, kun uusia pilvenpiirtäjiä ilmestyy kuin sieniä sateella. Expo 2010 maailmannäyttelyyn mennessä on Pudongin katukuva muuttunut melkoisesti, kun kaikki rakennusprojektit ovat valmistuneet.

Illalla suunasimme grillibileisiin, joiden isäntänä toimi lontoolainen Daniel. Tutustuimme häneen BeeHome hostellissa. Hänen luonaan nautimme pari hassua yhdessä hänen kazakstanilaisten ystävien kanssa. Bileistä jatkoimme taksilla Shanghain bilealueelle, joka on muinoin ollut Ranskan toimilupa-alueelle. Illasta on kuitenkin vain hatarat muistikuvat, mutta melkoisen hauskaa ainakin oli. Baarin tarjonta oli kuitenkin melko pettymys. Paikanpäällä oli lähes ainoastaan miehiä ja useimmat heistä länsimaalaisia. Myös alkoholin nauttiminen oli melko kallista baarissa. Kiinalaisia ei paikanpäällä liiemmin näkynyt. He kun viettävät kaiken aikansa töissä ja lopun aikansa nukkuen. Olimme kuitenkin suurimman osan ajastamme Maon vip-puolella, emmekä muistaakseni maksaneet erikseen pöydästämme.

Ensi viikko on viimeinen vapaa viikkomme ennen koulun alkamista. Tiistaina menemme kouluun lääkärintarkastukseen, johon osallistuvat kaikki kouluun tulevat vaihtarit. Huomenna menemme varaamaan junaliput ja viikonlopuksi suuntaamme Pekingiin. Kuluvan viikon aikana tarkoituksena on nähdä kaikki loput Shanghain pakolliset nähtävyydet ja nauttia joutenolosta.

Kasvukipuja

Viikko elämää takana Shanghaissa ja elämä täällä alkaa asettua raiteelleen. Saimme kuin saimmekin asunnon täältä Shanghain finanssikeskuksen ytimestä, Pudongin alueelta. Lisäksi tällä alueella näkyy länkkäreitä, ajoittain. Asumme viidestään asunnossa ja saimme sovittua ainoastaan 4kk vuokrasopimuksen. Kaikki tämä on ihme tällä alueella. Vuokra ei ole kuin sen reilu 140e/kk ja siihen päälle vesi, sähkö, (kaasu), netti. Opintotuesta jää normaaliin elämiseen se 340e/kk, eli 10e päivälle. Tuolla summalla pärjää täällä kyllä mainiosti. Syömiseen ulkona saattaa päivässä mennä annoksesta riippuen 40snt-5€. Taksimatkat on yleensä sen euron tai kolme, metrolla matkustaminen lasketaan senteissä.

Ruokaileminen tuottaa meikäläiselle ongelmia. IKINÄ ei saa tarpeeksi lihaa, eikä proteiinia! Ruoka on kyllä maittavaa ja hyvin maustettua, ajoittain tulista. Mutta se liha! Riisiä sä voit syödä yllin kyllin, sekaan saatetaan heittää rehu tai pari, joskus kananmuna ja pyydettäessä kaksikin. Syödessäsi ravintolassa imet sitä lihaa niistä kanankoivista, siansorkasta tai mistä lie. Pari päivää sitten halusin kokeilla sammakkoa (bullfrog) ja eteeni tuotiin pata, jonka alla liekki leimui. Siinä sitten mäyssytin sammakon reisiä, nahkaa ja mitä lie. Tänään piti googlata, miltä se bullfrog näytti, kun tuli ilmeisesti syötyä koko perhe tai suku. Lihaa siinä ei paljoa ollut, eikä makukaan nyt niin eronnut normilihasta. Opin kyllä nopeasti, että ne sammakonkoivet sai sylkeä pöydälle ja pitkin lattiaa ja kuvatessani sotkuani ihmettelivät kiinalaiset asiaa. Tänään käytyämme Shanghain akvaariossa kattomassa kaloja, pingviinejä, haita yms. ( akvaario oli 12€ hintaansa nähden SUURI pettymys), palkitsimme itsemme Subwayn patongeilla. Söimme kaks pientä patonkia yhteensä 2,5€ hintaan ja arvatkaa mikä makuelämys! Paikalliset katukeittiöt ja muut ovat tulleet erittäin tutuiksi, mutta vieläkin etsin paikkaa mistä saisi kunnolla sitä lihaa. Pelkään, että täältä päästyäni olen riutunut ja ne vähäiset lihakseni ovat kaikonneet!

Viikossa on myös huomannut sen kuinka vaikeita yksinkertaiset asiat ovat. Mihin tahansa menetkin asian hoitaminen kiinalaisen kanssa vaatii PALJON kärsivällisyyttä ja vielä kun viereesi tulee koijari kauppaamaan rantarolexiaan, ei tiedä itkeäkö vai nauraakko. Olemme yrittäneet saada nettiä asunnolle, jolloin tietäisimme edes VÄHÄN mitä länsimaissa tapahtuu, mutta sekin tuottaa suurta tuskaa ja päänvaivaa. Vuokraisäntämme Mr. Yu (lausutaan täällä yy) lupasi hankkia sen, että se olisi jo toiminnassa. Tänään laitoimme asiasta viestiä. Soittaa YY tunnin päästä, että hän juuri oli hoitamassa asiaa, jonka piti hoitaa jo kolme päivää sitten. Nyt selvisi, että joutuisimme sen hankkimaan itse ja siinäkin vaaditaan vuoden sopparia. Menimme hankkimaan nettiin pääsyyn tarvittavia kaapeleita ja laitteita ja se jos mikä oli kaiken vaivan takana. Usein sitä turhautuu tilanteessa niin paljon, että olisi valmis luovuttamaan, mutta aina jotenkin sitä jaksaa yrittää, koska se kiinalainen yrittää myös. Vaikka yhteistä kieltä ei olisi.

Mr. Yy lupasi myös, että hänen siivoojansa kävisi meillä kahdesti viikossa pe ja ma-aamuna hintaan 1,5e/h. Tänään odottelimme häntä 8 aikaan aamulla ja ei näkynyt. Ennen muutettuamme oli hän kuulemma käynyt siivoamassa asuntomme, mutta Tommin kanssa uhrasimme lähes puoli päivää siivoamiseen tyttöjen shopastessa Ikeassa. Siivoojan poisjääminen selvisi siten, että Elina käydessä kopiomassa kiinteistövälittäjän luona, kertoi hän että Yy oli soittanut ja ilmoittanut hänelle, ettei siivooja halua tulla siivoamaan meille. Toista siivoojaa etsiessä...

Nyt on perjantai-ilta ja kello yli 1900. Saatamme lähteä vielä tänään ulkoilemaan, mutta viimeistään huomenna tutustutaan paikalliseen yöelämään. Olen kysellyt tässä nettikahvilassa kiinalaisilta lähellä olevista baareista. He eivät tiedä, koska täällä he painavat 12h päiviä viikon jokaisena päivänä ja nukkuvat kotonaan muun ajan. He ovat ylpeitä, että ovat käyneet 3 vuotta yliopistoa ja työskentelevät hostelleissa, kahviloissa tms. He uskovat, että Shanghaissa heidän unelmansa toteutuisivat...

Melkein asunto

Maanantaina tapasimme erään ystävän Jerryn, joka tuli juttelemaan minulle ensimmäisenä päivänä People Square:lla. Hän ja hänen ystäväpariskuntansa lupasivat auttaa meitä asunnonhankinnassa. Ongelmaksi täällä on muodostunut 4kk lyhyt aika, koska kiinalaiset tekevät 1v vuokrasopimuksia ja se että meitä on 5 hengen porukka. Useimmat asunnot taalla ovat pienia tai liian kalliita (noin 1000e/kk tai enemmän). No Jerryllä ja hänen ystävillään oli joku asunto tarjolla mut liian kaukana, mut lupasivat auttaa lähempää koulua. No sen jälkeen päätimme mennä heidän kanssaan lounaalle ja he tilasivat useita eri ruokalajeja, kuten siansorkkaa jne jne. No tarjouduimme maksamaan heille koko ruokailun, jonka yhteishinnaksi tuli 50 euroa ja sillä ja söi koko porukka. Sen jälkeen he päättivät viedä meidät feikkimarkkinat-ostoskeskukseen, joka sijaitse melko kyseenalaisella alueella. Saavuttuamme sinne tulivat koijjarit, joiden tarkoitus on viedä turistit haluamaansa kojuun. Emme lähteneet heidän mukaansa ja he huutelivat Jerrylle ja tälle pariskunnalle jotain, mistä meillä ei ollu hajuakaan. Ei mennyt kauaa kun ympärillämme alkoi ökymylly. Koijareita oli jotain 6-10 ja he kävivät Jerryn ja tämän toisen pojan kimppuun nyrkein, potkuin ja laudan (missä nauloja) kanssa. Tyttö yritti olla välissä mutta me emme tienneet mitä tehdä. Mennäkö väliin vai ei mutta päätimme pysyä poissa ongelmista ja katselimme vierestä ihmeissämme. Koijjarit lähtivät sitten pois paikalta ja Jerry soitti poliisit. Kun poliisit tulivat, käskivät he meidän länkkäreiden poistua paikan päältä, koska meidän naamat voitaisiin tunnistaa. No me lähdimme ihmeissämme pois ja palasimme People Squarelle, joka on Downtownin keskus.

Siitä jatkoimme Nanjing Roadia, joka on tunnettu ökylänkkärimerkeistään. Kävelimme Bundin rantaan ja ihmettelimme, kuinka mahtava joen toisella puolella (missä me asumme nyt) oleva Pudong onkaan. Palasimme Pudongille ja päätimme Tommin kanssa käydä joka ikisen välitystoimiston, joka tässä sijaitsee. Annoimme paperilla vaatimukset ja pyysimme heidän hoitavan meille asunnon huomiseksi. Illalla jouduin hostellilla ensin 10 kiinalaistyton piirittamaksi ja loppuillasta Tommin ja mun juttuja kuunteli jotain 15-20 kiinalaista taideopiskelijaa. Ihmiset ovat todella ystavällisiä, mutta ainut este on yhteinen kieli. Sitä joutuu puhumaan mahdollisimman yksinkertaista englantia, että ymmärtäisimme toisiamme. Englannin taito ei ehkä täällä parane, mutta ennen kaikkea rohkeus käyttää kieltä kasvaa.

Tänään olemme sitten käyneet katsomassa Tommin kanssa ties montako asuntoa. No vahingossa törmäsimme Angoon, joka lupasi hoitaa meille Pudongilta hyvän asunnon. Ei mennyt kauaa, kun tapasimme hänet uudestaan ja lähdimme katsomaan asuntoa. Jo ensimmäisestä kämpästä rupesimme hieromaan kauppoja. Ainoat miinukset olivat ainoastaan kolme makkaria ja kaks sänkyä, mutta pyysimme kahta lisäsänkyä asuntoon ja homma olisi ok. Asunto sijaitsisi aivan tämän juuri valmistuneen maailman kolmanneksi korkeimman asunnon juurella ja tarvitta supermarket, starbuck ja metro olisi muutaman sadan metrin säteellä. Ja Pudong! Kuka ei haluaisi asua Shanghain ytimessä finanssikeskuksien ympäröimänä. Myös vuokra olisi edullinen (syyskuun loppukuu 95e/hlö ja muuten kk-maksu 144e/kk/hlö, tietysti joudumme maksamaan vähäisen maksut sähköstä, vedestä, kaasusta ja netistä) . Tämä kaikki on nyt neuvottelun alla, joten toivottavasti muutaman tunnin päästä laitamme nimeä paperiin ja huomenna muutamme VIHDOIN omaan asuntoomme.

Moviestar ja Paul Smith

Eilen etsittiin kiinteistovalittajia, jotka puhuisivat edes auttavaa englantia. Eilen aamulla tapasin 19-vuotiaan Amyn, joka lupasi auttaa meita. Kavimme myos muutamassa muussa valitystoimistossa tassa Pudongilla, jotka etsivat meille parhaillaan asuntoja, joita menemme viela tana sunnuntaina katsomaan. Mutta aamupaivan vietimme Amyn ja hanen ystavansa seurassa etsien tasta Pudongilta asuntoa. Tama on hyvin lansimaalaista seutua ja alueen finanssikeskusta (kallista paikallisille) ja tasta tulee jonkin verran matkaa koululle, jonka joko matkaisimme taksilla tai metrolla, jos otamme asunnon taalta. Ongelmia aiheuttaa meidan 4kk oleskelu taalla. Kavimme esim. katsomassa Penthousea, josta nakee koko Pudong-alueen. Omistaja pyysi n.1000e/kk mutta vaati vahintaan vuoden sopimusta. Kysyin paljolla myisi asunnon ja lupasi sen 250 000 dollarilla. Asunnosta tosiaan loytyi kaikki herkut lankkarille. Siina hintatasoa ja mita kauemmaksi tasta ytimesta lahtee ja mita lahempana oltaisiin koulua sita halvempia asunnot olisivat...

Juttelimme aamupaivan mittaan mukavia Amyn ja hanen ystavansa kanssa. Amy mm. kutsui meidat syomaan aitinsa luokse joku viikonloppu ja tama toinen kaveri kyseli mita teemme tulevana viikonloppuna, jos haluaisimme viettaa aikaa. Amy kertoi myos, etta oli luullut minua julkkikseksi, kun kavelin taman toimiston ohi. Kuulemma naytin joltain tunnetulta leffatahdelta. Tulevissa tupareissa ei ilmeisesti nay muita kuin kiinteistovalittajia.

Ollaan testattu myos paikalliset katukeittiot ja uskomattoman halpaa ja hyvaa mattoa niista saa. Ainoastaan liha puuttuu. Asken soin vasta ensimmaisen kunnon liha-annoksen, jossain sivukujan ruokakojussa. Hinta oluen kanssa taisi olla 2-3e. Mita se oli, on toinen asia. Kuvittelin sen olevan suomalaista naudanlihaa. Pakkikin voi erittain hyvin.

Eilen illalla kaytiin myos ensimmaisilla feikkimarkkinoilla ja sielta sai ihan mita tahansa lansimainen merkkitietoinen ihminen halusi. Vaatteet, kellot, korut, laukut, elektroniikka ja golf-valineet... Katukuvassa taalla ihmisilla on niin paljon merkkitavaraa, ettei taalla erota mika on aitoa ja mika ei. Vaikka olivat kovia kusettamaan hinnoista, jaivat kylla minulle toiseksi. Ostin muutamat pikeet, kengat ja laukun sellaiseen hintaan, etta nama myyjat suuttuivat minulle, kun maksoin ostoksiani. Ei parane toiste menna enaa kyseisiin liikkeisiin.

Tasta jatkamme taas matkaa seuraaviin kohteisiin ja toivomme, etta ehka jo tanaan tarppaisi. Talla hetkella on semiaurinkoista, lampoa yli 30 ja muutenkin erittain mukava saa. Huomenna vain paranee. Toivottavasti pian paasisi omalle terassille ottamaan pari hassua...

Kiinalainen kiinteistövälitys

Ensimmäinen päivä ja yö takana. Fiilikset on melko kulttuurishokin aiheuttamia...

Lento meni kaikin puolin hyvin. Sain Check-in:ssä hustlattua itelleni paikan, jonka vieruspaikan bloggasin, että saisin pistää jalat oikooseksi. No koneessa juteltuani mukavia lentoemolle, sain vielä ylimääräset safkat ja pari hassua tuli juotua:) No vieressä istui kiinalainen tyttö, jolle rupesin heittämään juttua ja eihän häneltä saanut suunvuoroa, kun kertoi ja suositteli paikkoja joihin mennä.

Shanghaihin saavuttuamme otimme lentoemojen suositteluista(Maglev-juna) taksin ja tilataksilla matkasimme sumuisen matkan (kello oli 0700) Shanghain keskustaan. Hostellimme sijaitsee ihan Pudongilla kaikkien niiden pilvenpiirtäjien välittömässä läheisyydessä, joita olette kuvissa nähneet.

Hosteltilta jatkoimme matkaa Shanghain ytimestä ulospäin. Tarkoituksena oli ilmottautua poliisille, se tulee tehdä 24h sisään jos maahan on tullut asumaan pidemmäksi aikaa. No poliisiasemalla selvisi, että hosteltilta olisi ilmoitettu poliisille ja kun muutamme omaan asuntoon meidän tulee ilmoittaa lähialueen poliisille, että asumme näillä hoodeilla. No tarkoitus oli mennä sinne järjestettyyn asuntoesittelyyn mutta matkan aikana ostosalueella mut ja tommin sai joku kiinalaisnainen usutettua kohti feikkikauppoja. No mut kun vähä matkaa käveltiin meidän perässä oli 10 tyyppiä, jotka halus et me mentäis niihin feikkikauppoihin. No päätettiin olla menemättä ja mentiin safkaan kiinalaiseen, jonka annokset oli niin pieniä, et ruuan päätteeksi oli pakko käydä mäkissä vetääs eurolla bikmakki. No mut siihen saa tottua et ruuassa on liha on imeskeltävissä niistä pienistä luunpaloista.

Vihdoin päästyämme eroon kaupustelijoista lähdimme kiinteistövälittäjien kanssa sovittuun paikkaan. No kaatosateessa taksin saaminen oli mahdotonta, joten lähdimme metrolla eteenpäin ja otimme kuin ihmeenkaupalla paikan päällä taksin. Odottelimme luksusasuntoalueella kaatosateessa kiinalaista miestä, jonka oli tarkoitus tulla näyttään asuntoja. No kaveri oli myöhässä ja me olimme jo märkiä ja hiljalleen kylmyyskin alkoi iskeä. Kun lopulta tämä kiinalainen nuori kiinteistövälittäjä saapui kaverinsa kanssa paikalle, kuljettivat he meitä ristiin rastiin ja me kuljimme perässä kuin koirat. Kumpikaan osapuoli ei ymmärtänyt toisiaan ja kun vihdoin pääsimme sisään yhteen asuntoon, oli se todellinen luksusasunto. Huoneisto oli 18 kerroksessa ja siinä oli kaksi kerrosta ja tilaa olisi ollut vaikka koko suvulle. Asunto oli sisustettu paljon omistajanaisen omakuvilla/tauluilla ja tämä nainen (en tiedä oliko sit joku paikallinen julkkis tms.) myhäili vieressä äitinsä kanssa ja olivat pyytää meiltä länsimaalaisilta n. 1500e paikallista rahaa. Asunto oli kuitenkin liian kallis ja iso meille ja sijainniltaa huono. No taas kävelimme ristiin rastiin näiden välittäjien kanssa ja lopulta meidät vietiin taksilla johonkin. Siellä asunto olisi ollut ok, mutta sänkyjä liian vähän joten olisimme joutuneet tekemään muita ratkaisuja. No puoli tuntia asuntoa ihmeteltyämme omistaja oli päättänyt heti, ettei vuokraa asuntoa meille. Sen jälkeen olimme niin turhaantuneita ja väsyneitä, että päätimme lähteä hostellille toipumaan jetlagista ja ensimmäisestä päivästä täällä.

Ensimmäisen päivän jälkeen voi todeta, että tämä kulttuurisokki todellakin yllätti. Asioiden hoitamisesta on tehty yllättävän vaikeaa ja hankalaa ja se turhauttaa. On totta, että omassa länsimaalaisessa asenteessa on vielä paljon korjattavaa, että sulautuu tähän kiinalaiseen elämänrytmiin, mutta positiivisella ja avoimella mielellä täällä kyllä pärjää.

Täällä aamu on vasta valjennut ja kävin tuossa kävelemässä ympäristössä. Tänään on tarkoitus jatkaa asunnon metsästystä. Jos emme löydä haluamaamme 4 makuuhuoneen huoneistoa, vaihtoehtonamme on ottaa kaksi pienempää asuntoa samasta rapusta tai sitten asuisimme hotellissa. Porukka haluaisi vielä lähteä tänään ostamaan lisää vaatetusta, hoitamaan itseään ja syömään kunnolla, joten katotaan mihin päädytään...

Lihapullat ja potut

Lähtöön aikaa enää kolme tuntia. Fiilis on sen mukainen:D Piti käydä vielä fiilistelemässä suomalaista ruokaa ja käydä tumppaas Ikean lihapullat ja perunat. Ei vetänyt kyllä vertoja mamman viikonlopun safkoille, mut pientä lievitystä kuitenkin. No mätätään sit Shanghais Ikea-lihapullaa ja salmiakki mitä sai pussikaupalla ja löytyy laukunpohjalta. Mitä muuta laukusta löytyykään niin on vaan välttämättömimmät, eli puhtaat vaatteet viikonlopun yli. Muut ostetaan sit Kiinasta. Se mitä Kiinasta ei saa sitä ei tarvita. Matkan aikana tullaan täydentämään vaatevalikoimaa mittatilauspuvuilla ja kauluspaidoilla...

Parin tunnin päästä nähdään koko Kiina-porukka lentoasemalla, johon kuuluu Tommi ja Jenni Suomen Ähtäristä ja Elina ja Noora Turuust. Luvassa on varmasti mielenkiintoinen syksy ihan jo sen vuoksi, et se on meikäläisen eka kerta ku pääsee jakaan majapaikan tytön kaa ja se et tyttöjä on jo heti kolme opettaaa varmasti meikäläistä. No mut porukka on loistava, joten ei syytä huoleen ja tarkoitus on reissata yhdessä ja erikseen... ja käydä sitä koulua.

Huomenaamulla ollaan Shanghain Pudongilla seiskan aikaan aamulla ja siitä matkataan Maglev-junalla/taksilla Pudongille, Shanghain ytimeen BeeHome Hostelliin, jossa yövytään viikonlopun yli. Samantien lähdetään mertolla vuokranvälitystoimistoon, johon Jenni on meille järjestänyt treffit vuokranvälittäjän kanssa, ja lähdetään etsimään ökykämppää. Vaatimukset on korkeat (pyörivä sänky-oon kuullut juttua..) mut voi olla et joudutaan tyytymään siihen mitä saa. Shanghaissa aiemmin olleet opiskelijat kun väittivät, ettemme löytäisi asuntoa koko viiden hengen porukalla. Lieneekö pienten asuntojen syynä kiinalaisen perheen vähäinen lapsimäärä. Mut luottamus on kuitenkin suuri, et 18 miljoonan metropolista löytyis kämppä länsimäiseen makuun.

Nyt vaihtuu viskilasi lentokoneen tarjottaviin (pari hassua max.). Shanghaissa odotettavissa viikonlopuksi sateita ja lämpöä +28c mut ens viikolla se kaivattu aurinkokin pitäis jo paistaa. Tarkoitus on päivittää tätä blogia mahdollisimman paljon syksyn aikana, et tiedätte täällä Suomessa, että missä mennään. Niin ja blogi on tarkoitettu ainoastaan kavereille! :D