Melkein asunto

Maanantaina tapasimme erään ystävän Jerryn, joka tuli juttelemaan minulle ensimmäisenä päivänä People Square:lla. Hän ja hänen ystäväpariskuntansa lupasivat auttaa meitä asunnonhankinnassa. Ongelmaksi täällä on muodostunut 4kk lyhyt aika, koska kiinalaiset tekevät 1v vuokrasopimuksia ja se että meitä on 5 hengen porukka. Useimmat asunnot taalla ovat pienia tai liian kalliita (noin 1000e/kk tai enemmän). No Jerryllä ja hänen ystävillään oli joku asunto tarjolla mut liian kaukana, mut lupasivat auttaa lähempää koulua. No sen jälkeen päätimme mennä heidän kanssaan lounaalle ja he tilasivat useita eri ruokalajeja, kuten siansorkkaa jne jne. No tarjouduimme maksamaan heille koko ruokailun, jonka yhteishinnaksi tuli 50 euroa ja sillä ja söi koko porukka. Sen jälkeen he päättivät viedä meidät feikkimarkkinat-ostoskeskukseen, joka sijaitse melko kyseenalaisella alueella. Saavuttuamme sinne tulivat koijjarit, joiden tarkoitus on viedä turistit haluamaansa kojuun. Emme lähteneet heidän mukaansa ja he huutelivat Jerrylle ja tälle pariskunnalle jotain, mistä meillä ei ollu hajuakaan. Ei mennyt kauaa kun ympärillämme alkoi ökymylly. Koijareita oli jotain 6-10 ja he kävivät Jerryn ja tämän toisen pojan kimppuun nyrkein, potkuin ja laudan (missä nauloja) kanssa. Tyttö yritti olla välissä mutta me emme tienneet mitä tehdä. Mennäkö väliin vai ei mutta päätimme pysyä poissa ongelmista ja katselimme vierestä ihmeissämme. Koijjarit lähtivät sitten pois paikalta ja Jerry soitti poliisit. Kun poliisit tulivat, käskivät he meidän länkkäreiden poistua paikan päältä, koska meidän naamat voitaisiin tunnistaa. No me lähdimme ihmeissämme pois ja palasimme People Squarelle, joka on Downtownin keskus.

Siitä jatkoimme Nanjing Roadia, joka on tunnettu ökylänkkärimerkeistään. Kävelimme Bundin rantaan ja ihmettelimme, kuinka mahtava joen toisella puolella (missä me asumme nyt) oleva Pudong onkaan. Palasimme Pudongille ja päätimme Tommin kanssa käydä joka ikisen välitystoimiston, joka tässä sijaitsee. Annoimme paperilla vaatimukset ja pyysimme heidän hoitavan meille asunnon huomiseksi. Illalla jouduin hostellilla ensin 10 kiinalaistyton piirittamaksi ja loppuillasta Tommin ja mun juttuja kuunteli jotain 15-20 kiinalaista taideopiskelijaa. Ihmiset ovat todella ystavällisiä, mutta ainut este on yhteinen kieli. Sitä joutuu puhumaan mahdollisimman yksinkertaista englantia, että ymmärtäisimme toisiamme. Englannin taito ei ehkä täällä parane, mutta ennen kaikkea rohkeus käyttää kieltä kasvaa.

Tänään olemme sitten käyneet katsomassa Tommin kanssa ties montako asuntoa. No vahingossa törmäsimme Angoon, joka lupasi hoitaa meille Pudongilta hyvän asunnon. Ei mennyt kauaa, kun tapasimme hänet uudestaan ja lähdimme katsomaan asuntoa. Jo ensimmäisestä kämpästä rupesimme hieromaan kauppoja. Ainoat miinukset olivat ainoastaan kolme makkaria ja kaks sänkyä, mutta pyysimme kahta lisäsänkyä asuntoon ja homma olisi ok. Asunto sijaitsisi aivan tämän juuri valmistuneen maailman kolmanneksi korkeimman asunnon juurella ja tarvitta supermarket, starbuck ja metro olisi muutaman sadan metrin säteellä. Ja Pudong! Kuka ei haluaisi asua Shanghain ytimessä finanssikeskuksien ympäröimänä. Myös vuokra olisi edullinen (syyskuun loppukuu 95e/hlö ja muuten kk-maksu 144e/kk/hlö, tietysti joudumme maksamaan vähäisen maksut sähköstä, vedestä, kaasusta ja netistä) . Tämä kaikki on nyt neuvottelun alla, joten toivottavasti muutaman tunnin päästä laitamme nimeä paperiin ja huomenna muutamme VIHDOIN omaan asuntoomme.