Aamu alkoi mukavasti taalla Shanghaissa. Myohastyimme koulusta ja nimenhuudosta ja saimme heti noottia. Kolmesta myohastymisesta saa poissaolomerkinnan. Selitappa opettajalle, etta taksikuskimme kusetti meita. Kuski nimittain paatti ajeluttaa meita "tuhmia turisteja" Pudongin alueella kiertamalla ympyraa. Huomasimme sen valittomasti. Yritin kartasta nayttaa, etta sa kierratat meita ympyraa. Kuski heittaytyi tyhmaksi, yllattavaa. Normaali koulumatka kestaa 20-30min ja maksaa 30juania (3e). Tama kiertoajelu kesti 50min ja maksoi tuplaten. Kaiken lisaksi kilometrimittari rullasi juaneja muutaman sadan metrin valein. Koulun pihassa yritin nayttaa kuskille, etta sun mittari rullas. Mutta eihan se mitaan tajunnut. Paiskasin oven perassani ja juoksin tunnille. Myohastymisen johdosta saimme niin merkinnan opettajan muistiinpanoihin kuin etupenkin paikat. Taalla ei tunneta akateemista varttia.
Nelja tuntia harjoittelimme sanojen lausumista ja aanteita. Valilla opettaja kertoi kiinalaiset sanat englanniksi valilla han ei tiennyt vastinetta, jolloin jouduimme arvailemaan, opettajan esittaessa tilannetta. Sain tanaan kehut opettajalta: Jere nro 1 is veryvery good today. Opettaja seisoi lahes koko 4 tuntia edessani. Koulun jalkeen menimme ennen salireenia lounaalle koulun ymparistoon. Jenni ja Noora paattivat testata milta maistuu lehman masu. Vahingossa. Saivat nimittain kuulla vierustoverilta, mita tama maittava ateria piti sisallaan. Omassa ateriassani kayskenteli joku elukka. Paatin aterian siihen.
Koulun jalkeen lahdimme virastoon, jossa anotaan oleskelupaa ja lisaentryja maahan. Muut paattivat hakea kahta entrya, itse tarvin yhden. Taman viraston jonotus on varsinainen mysteeri. Tytot olivat menneet jo ennemmin hakemaan jonotusnumeroa joka oli 650 ja jotain. Paastyamme paikan paalle oli menossa 500. Kello neljan aikaan alkoi kiinalainen poliisi kova-aanisella huutaa numeroja, jotka voivat menna jonoon. Numeroilla ei enaa tassa vaiheessa ole mitaan merkitysta, joten menimme vain jonoon ja poliisi katsoi taman lapi sormien. Edellispaivana tytot olivat saaneet tietaa, etta tarvitsisimme opettajalta/koululta lapun, jossa he antavat meilla luvan lahtea matkalle. Luulimme, etta kaikki olisi nyt ok. Olisi riittavasti papereita ja kopioita. Paasimme virkailijalle ja kaikki oli ok, kun han katsoi papereita lapi. KUNNES minun, Tommin ja Jennin mustavalkoinen passikuvat eivat kelpaisi. Juoksimme alakerran varipassikuvauspaikkaan ja itse saatoin etuilla muutamia. Juoksimme takaisin ylakertaan ja paasimme viela omalle paikallemme. Toistaiseksi loppu hyvin kaikki hyvin ja maanantaina saamme lisaentryja lisaa.
Ensi viikkohan on lomaviikko Kiinassa kansallispaivan kunniaksi. Tytot kavivat viela juna-asemassa ottamassa selvaa olisiko paikkoja taman perjantain Pekingin junaan. Turha reissu. Matkat menneet. Toisaalta kuulimme kuitenkin, etta paikkoja ei myytaisi lankkareille jos niita olisi viela jaljella vaan kiinalaisille. Vaikka kiinalaisten lomien aikana matkustamista tulisi valttaa, ei tekisi pahitteeksi maisemanvaihdos.
Olemme taalla lahes totaalisessa uutispimennossa. Lansimaisia lehtia ei myyda. Paitsi joskus loydamme joitain kopioituja lankkari-aikakauslehtia. Paivaykset niissa vaan ovat vanhoja. Yritamme paivittain lukea Shanghai Dailya, mutta sanallakaan ei oikeastaan mainita lansimaista. Lukuunottamatta rahoituskriisista. Nettiyhteydet ovat myos varsin hitaita. Sahkoposti patkii ja facebook latautuu hitaasti. Toisinaan suomalaiset lehdet avautuvat hitaasti, toisinaan eivat ollenkaan. Televisiomme ainoa Englanti/Kiina kanava uutisoi asioista Kiinassa. Taalla todellakin on uutispimennossa. Kuulin kuitenkin tanaan ikavia uutisia Kauhajoen tapahtumista ja mita syvimmat osanottoni kotipaikkakunnalleni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti