Viimeinen vapaa viikko

Viimeisen liskodiskon jalkeen aamu valkeni jalleen usvaisena. Lampoa riittaa kuitenkin lahes 30 astetta ja ilma on muutenkin hiostavan kuuma, etta hikea saa olla jatkuvasti pyyhkimassa. Kavimme aamulla kopiomassa kouluun tarvittavia papereita kiinteistovalittaja-ystavamme Angon toimistolla. Ango varmaan kiroaa meita, koska sai meista riesan itselleen. Tarvitsisimme viela siivojan hanen kauttaan... En tieda olemmeko hankkimassa nettia kotiimme, koska se velvoittaisi jonkun meista allekirjoittamaan vuoden sopimuksen. Vuokraisanta vaitti, etta hanelle sita ei annettu China Telecomin toimistossa. Mutta ei olisi ihme taalla, jos han kusettaisi meita...

Toimistolta jatkoimme Shanghain rautatieasemalle ja astuimme ulos metrosta ilmeisesti vaaralle puolelle, koska alue oli kuin slummiin olisi tullut ja vetta satoi kaatamalla. Sateen tullessa kiinalaiset katukoijjarit rupeavat kauppaamaan sateenvarjoja eurolla tai kahdella. Kun sade loppuu vaihtuvat sateenvarjot tupakkaan ja kaikenmaailman kraasaan ja se ottaa paahan, etta naista koijjareista ei hevilla paase eroon. No paadyimme johonkin rotiskoon ostamaan lippuja, kunnes jonossa ollut poika ilmoitti, etta tassa myydaan vain taman paivan lippuja. No lahdimme etsimaan paikkaa, jossa myytaisiin lippuja etukateen. Lopulta paadyimme oikealle puolelle Shanghain juna-asemaa, joka nautti jo imhimilliselta ja paasimme viela junavirkailijalle, joka puhui edes jonkin verran englantia. Han ilmoitti, etta voisimme ostaa keskiviikon menolipun Pekingiin, mutta emme viela paluulippua lauantai-illalle Shanghaihin, koska siihen on yli 5 paivaa. Kysyimme miksi nain, emme saaneet vastausta. Eika sita jaksanut taas jaada vankaamaan vaan lahdimme pois. Sen ymmarsimme, etta kovat penkit yli 10h matkalle maksaisivat yhteen suuntaan n. 18e ja pehmeat penkit tuplaten. Junassa olisi viela makuupaikkojakin. Tarkoitus on matkata yon yli Pekingiin ja takaisin. Menemme uudestaan keskiviikkona ostamaan lippuja...

Paastyamme juna-asemalta takaisiin kotiimme, otimme taksin allemme ja lahdimme Pudongin omalle okygolfkentalle Thomson Golf-klubille, jossa juuri pelattiin isot kisat. Matkasimme taksilla ehka 20-30min ja matkanhinta oli noin kolmisen euroa. Paasimme alueen sisaan vartijoiden ohi ja menimme rangelle. Odotukset oli suuret, mutta petyimme pahasti rangeen. Helsingin Paloheinakin on hienompi paikka. Palvelu oli hyvaa, silla samantien taksista noustessamme ottivat tyontekijat Tommin juuri ostetun Callaway mailasetin ja veivat rangealueelle, toiseen kerrokseen, missa oli viela tilaa meille. Tyontekijat kantoivat meille palloja ja toivat haluamme tiit. Myos ruokaa olisi saanut. Tunnin rangella olo maksoi noin 8 euroa, mutta oli melkoinen pettymys. Maksettuamme pyysimme taksin oven eteen ja parissa minuutissa matkasimme pois. Olisimme halunneet kayda Thomsonin hienolla klubitalolla, mutta se olisi tuottanut suurta vaivaa esittaa asia taksikuskille. Parempi kun on vaan hiljaa ja nayttaa kamerasta kotiosoitteen tai kartasta paikan mihin menna. Talla kertaa halusimme Pearl Towerin alapuolella sijaitsevaan Subiin, koska aamupaivalla syoty tofuateria kuihtui pois hiotessani siella rangella. Syodessamme ravintolassa, jossa ei ole englannin kielista listaa, kierramme ravintola ja etsimme kenella olisi edessaan paras ateria. Luulin tilaamaani ateriaa kana-ateriaksi. Petyin PAHASTI sen ollessa tofua. No eipa hintakaan ollut kuin reilun euron, mutta kuitenkin...

Reilun viikonaikana on huomannut monia huonoja tapoja mita kiinalaiset harrastavat. Ollessamme hieronnassa viime viikolla. Tytot ottivat jalkahieronnan ja me tommin kanssa kokovartalohieronnan. Olimme Tommin kanssa huoneessa, jossa kaksi kiinalaista tyttoa hieroi meita. Odotin, etta hieronta olisi vakivaltaista selassahyppimista, mutta se olikin enimmakseen edestakaista selan hyvailya ja tyton kysyessa OIL OIL, vastasin etta ok. Kaikenhuipuksi oma hierojatyttoni royhtaili kaiken aikansa ja tirskui taman toisen tyton kanssa. Teki mieli sanoa, etta paa kiinni. Mutta se olisi ollut turhaa, koska eivat he tajunneet. Reilun tunnin verran tytot jaksoivat hieroa ja se oli enimmakseen rentouttavaa ja hinta oljyn kanssa oli 4,5e, ilman oljya olisi ollut 3 euroa. Hierojan harrastama royhtaily on perin normaalia taalla. Royhtailla pitaisi aina kun mahdollista. Perin outoa omasta mielestani on myos syljeskely ruokapoydassa. Mutta varsin nopeasti sen opin syodessani sammakon perhetta. Syljeskelin luita pitkin lattiaa ja poytaa ja oli pakko ottaa tapahtumasta viela kuvia tarjoilijoiden ihmetellessa. Kotona aiti laittaisi minut varmasti koiran kanssa lattialta syomaan, jos moista harrastaisin. Mutta toisaalta aitini tekemassa ruuassa ei ole luita, joita syljeskella. Syljeskely ja royhtaily ovat siis normaalia taalla.

Muutama muu asia mista avautua, koskien kiinalaisten huonoja tapoja.
Etuileminen. Valilla ottaa paahan, kun se pikku kiinalaisnainen kiitaa ohitseni kaupan tiskille, juna-asemilla portaisiin ja junaan. Tekisi mieli ojentaa ja sanoa pari sanaa, mutta turhaan, ei han kuitenkaan tajua. Kiinalaisten etuileminen on jotain niin uskomatonta, etta talle royhkeydelle on vaikea loytaa sanoja. Itse olen opetellut myos royhkeaksi. Parhaani mukaan pyrin bloggaamaan naiden tien. Kaupan tiskilla siirran omat tavarani taman kiinalaisen tavaroiden eteen, ruokajonossa kiilaan royhkeasti ja pidan huoli omasta tontistani.
Tuijottaminen. Tiedan olevani erilainen taalla ja olen ylpea omasta lansimaalaisuudestani. Mutta se, etta tama tuijottaminen ei lopu vaikka mulkaisisit kuinka, ottaa paahan. Olen todella otettu silloin, kun joku kiinalainen uskaltautuu juttelemaan huonolla englannillaan. Siita pidan ja olen otettu, jos kysyy kotipaikkaani. Viela enemman minua mairittelee se, jos han kehuu komeuttani, hahhahhaa:) Tassa oli nyt muutamia kiinalaisten huonoja tapoja mainitakseni. Tiedan, etta omat tapani saattavat arsyttaa myos heita, emmeka aiva valttamatta ymmarra toisiamme. Meilla kaikilla on kuitenkin paljon opittavaa toisistamme.

Huomenna matkaamme ensimmaista kertaa koulullemme ilmoittautumaan. Koulua varten tarvitsemme jos jonkinlaista todistusta ja kopiota ja itsellani ei ainakaan kaikkia niita ole. Turhaa paperinpyorittamista ja byrokratiaa... Huomenna naemme myos ensi kertaa, kuinka kauan kestaa tuleva koulumatkamme. Ehka metrolla, ehka taksilla...