Moviestar ja Paul Smith

Eilen etsittiin kiinteistovalittajia, jotka puhuisivat edes auttavaa englantia. Eilen aamulla tapasin 19-vuotiaan Amyn, joka lupasi auttaa meita. Kavimme myos muutamassa muussa valitystoimistossa tassa Pudongilla, jotka etsivat meille parhaillaan asuntoja, joita menemme viela tana sunnuntaina katsomaan. Mutta aamupaivan vietimme Amyn ja hanen ystavansa seurassa etsien tasta Pudongilta asuntoa. Tama on hyvin lansimaalaista seutua ja alueen finanssikeskusta (kallista paikallisille) ja tasta tulee jonkin verran matkaa koululle, jonka joko matkaisimme taksilla tai metrolla, jos otamme asunnon taalta. Ongelmia aiheuttaa meidan 4kk oleskelu taalla. Kavimme esim. katsomassa Penthousea, josta nakee koko Pudong-alueen. Omistaja pyysi n.1000e/kk mutta vaati vahintaan vuoden sopimusta. Kysyin paljolla myisi asunnon ja lupasi sen 250 000 dollarilla. Asunnosta tosiaan loytyi kaikki herkut lankkarille. Siina hintatasoa ja mita kauemmaksi tasta ytimesta lahtee ja mita lahempana oltaisiin koulua sita halvempia asunnot olisivat...

Juttelimme aamupaivan mittaan mukavia Amyn ja hanen ystavansa kanssa. Amy mm. kutsui meidat syomaan aitinsa luokse joku viikonloppu ja tama toinen kaveri kyseli mita teemme tulevana viikonloppuna, jos haluaisimme viettaa aikaa. Amy kertoi myos, etta oli luullut minua julkkikseksi, kun kavelin taman toimiston ohi. Kuulemma naytin joltain tunnetulta leffatahdelta. Tulevissa tupareissa ei ilmeisesti nay muita kuin kiinteistovalittajia.

Ollaan testattu myos paikalliset katukeittiot ja uskomattoman halpaa ja hyvaa mattoa niista saa. Ainoastaan liha puuttuu. Asken soin vasta ensimmaisen kunnon liha-annoksen, jossain sivukujan ruokakojussa. Hinta oluen kanssa taisi olla 2-3e. Mita se oli, on toinen asia. Kuvittelin sen olevan suomalaista naudanlihaa. Pakkikin voi erittain hyvin.

Eilen illalla kaytiin myos ensimmaisilla feikkimarkkinoilla ja sielta sai ihan mita tahansa lansimainen merkkitietoinen ihminen halusi. Vaatteet, kellot, korut, laukut, elektroniikka ja golf-valineet... Katukuvassa taalla ihmisilla on niin paljon merkkitavaraa, ettei taalla erota mika on aitoa ja mika ei. Vaikka olivat kovia kusettamaan hinnoista, jaivat kylla minulle toiseksi. Ostin muutamat pikeet, kengat ja laukun sellaiseen hintaan, etta nama myyjat suuttuivat minulle, kun maksoin ostoksiani. Ei parane toiste menna enaa kyseisiin liikkeisiin.

Tasta jatkamme taas matkaa seuraaviin kohteisiin ja toivomme, etta ehka jo tanaan tarppaisi. Talla hetkella on semiaurinkoista, lampoa yli 30 ja muutenkin erittain mukava saa. Huomenna vain paranee. Toivottavasti pian paasisi omalle terassille ottamaan pari hassua...