7 päivää ja 7 tuntia

Pari viikkoa sitten saavuin Balille ja paivitin viimeksi blogiani. Odotukset Balia kohtaan olivat melkoiset: puhtaita palmurantoja ja okyresortteja. Kaveri Suomesta oli tullut jo muutama paiva ennemmin ja Shanghain kamppikset Jenni ja Tommi seurasivat myohemmin perasta. Asetuimme maineikkaalle Kuta Beachille, koska tarkoitus oli alkuun ottaa surffikurssi. Kuta tietysti kuhisi turisteista ja oli matkani suurin turistirysa. Koska veronpalautukset olivat paukkuneet tilille, eika tassa markkinatilanteessa parempaakaan tekemista rahalle keksinyt ja oli kuitenkin kyseessa se viimeinen loma ennen Suomea ja tyoelamaa, paatin kayttaa rahani tuottoisasti. Takana oli kuitenkin unettomia oita lentokentilla, kovia sankyja, olemattomia tyynyja, dormeja jne. jne. Ensimmaiset yot vietettiin neljan tahden hotellissa aivan Kuta Beahin lahella. OKYmesta.

Kavelymatkan paassa hotellistamme oli myos surffikoulu, jonka aloitimme jo seuraavana paivana. Kurssin hinta taisi olla 30usd ja koulua oli yleisesti kehuttu. Aloitimme taman 'ykskakskolme" surffilaudalta nousu aallonharjalla hotellin uima-altaassa. Parin harjoitus kerran jalkeen suoraan Kutan aalloille harjoittelemaan. Ranta tietysti on maailman paskaisin ranta, jossa kelluu ilmeisesti kaikki paikan roskat. Vedesta loytyi ihan kaikkea. Itse surffaaminen oli torkeen hauskaa. Muutaman ylosnousun ja roskien keskelle tippumisen jalkeen loysin sen oikean asenteen ja pystyssa pysyminen ei tuottanut enaa ongelmaa. Tietysti kunnon surffarit treenaavat laudalla ilman paitaa, joten mekin jatimme ne rannalle. Lopputuloksena maha ruvella, mutta kylla sen kesti kun naki ne taituroinnit valokuvina rannalla. Seuraava paiva kului myos surffausta omatoimisesti harjoitellen, mutta talla kertaa aallot olivat olemattomat, eli surffaus oli lahinna laudan ulkoiluttamista.

Seuraavana paivana lahdimme kaverin kanssa pikaveneella kohti Gili-saaria. Saa Kutalla oli ollut pilvista, mutta jo reilu parin tunnin venematka saarelle oli pelkkaa pilvetonta taivasta. Saavuttuamme Gili Trawanganille, kolmesta saaresta isoimmalle, tulivat nama saaren vahemman mainittavammat kuuluisuudet vastaan. Paikalliset koijjarit olivat tarjoamassa saaren paikallista sieniherkkua. Saarellahan ei poliisia ole vaan riidat ja asiat ratkotaan heimopaallikon luona. Olimme kuitenkin varanneet saaren parhaimman hotellin, jossa oli sukellukset tarjolla, eika naista koijjareista tarvinnut valittaa. Hotelli oli varsinainen okyresortti taynna rikkaita lankkareita ja me.

Seuraavana paivana otimme ensimmaiset aamusukellukset paikasta, jossa saattoi nahda kilppareita, haita ja rauskoja, jos oli onnekas. Sukellusta edeltavana yona tietysti nain tuskanhikisia oita tappajaihaista ja aamulla korvissani soi se elokuvatunnari. Kysyimme lainalle sukelluskoulun johtajan kameraa, jonka han lupasi lainata. Sukelluksen hinta oli 35usd ja hinnat olivat samat jokaikisessa mestassa. Saaren monet muutkin hinnat oli ennalta paatetty tarjoajien kesken. Veteen oli taas mukava paasta, mutta sukelluksen alussa olin hermostunut, koska odottelin missa se eka sharkki piileksii. Happea kului! Saavuimme kohtaan, missa veden lampotila muuttui 29 asteesta pari astetta alemmaksi. Pian divemasteri naytti hain merkin ja meikalaisen adrenaliini kohosi. Reilu kymmenisen metria etaampana tama sharkki kollotteli, tekematta mitaan. Se oli tahan asti sukelluksen hienoin hetki, se tunne. Pian hai katosi ja jostain ilmestyi tama eka hai tai sit toinen, joka uiskenteli meita lahemmaksi. Mahtavaa! Lahdimme jatkamaan matkaa ja matkan varrella naimme rauskun ja kilppareita. Sukelluksen jalkeen oli fiilis, etta pakko nahda lisaa ja enemman haita. Otimme saarella yhteensa kolme sukellusta, josta toinen oli pettymys. Ei mitaan nahtavaa kuin pikkufisuja. Viimeisella sukelluksella naimme viela isomman hain ja uskomattoman isoja ja kauniita kilpikonnia, jotka uiskentelivat edellamme ja vierellamme tai makasivat pohjassa kalat paallaan. Sukelluksista teki viela hauskempaa, etta sai suorittaa ne kahdestaan divemasterin kanssa ja kamera messissa. Laskua maksaessamme he olivat kuitenkin lisanneet kamerasta laskun, vaikka sanoivat lainaavansa sita meille.

Muuten aika saarella kului rattoisasti. Eihan siella muutama tekemista ollut kuin sukellella tai lohota. Resortin allasosasto ja saaren kesajuomat tulivat melko tutuksi, kun kavely tai pyorailymatkat paattyivat pariin hassuun. Saarella tuli myos syotya hyvin. Pihveja ja fisuja. Yhtena paivana kuitenkin olo oli lounaalla melko heikohko. Pakki oli ollut jo jonkin verrain sekaisin aamulla, mutta viimeistaan iltapaivalla voin pahoin. Paastessani vihdoin bungalowiini nukkumaan, herasin tunnin paasta kovassa kuumeessa. Ilmeisesti ruokamyrkytys. Seuraavana paivana olo oli jo parempi, kun vedin tuplana antibiootteja koko edellisillan. Se oli reissuni ensimmainen vastoinkayminen.

Saarelta lahdimme paattamaan kesalla tehdyn golf-vedon kaverini kanssa. Etukateen oli paatetty siirtya hotelliin, jossa oli oma golf -kentta ja kierros luvattiin puoleen hintaan hotellin asukkaille. Hotelli oli viiden tahden hotelli vuodelta 1964, jossa ei oltu tehty peruskorjauksia. Varsinainen betonimaamerkki satoine huoneineen. Varmaan jaa viimeiseksi kerraksi, kun viiden tahden hotellissa talsii pelkat Billabongit jalassa. Respa ei tahtonut antaa meille haluamaamme hintaa, joten menimme hotellin nettipaatteelle varaamaan hotellihuoneen netista hintaan 25e/yo/hlo. Hotellihuoneet olivat kuin motellihuoneita maanteiden varrella, vuodelta 60. Seuraavana paivana kavimme pelaamassa uskomattoman hienon kierroksen golfia. Oli caddy, joka neuvoi puteissa ja pituuksissa ja antoi oikeaa mailaa. Hieno peli, hieno peli!

Tata teksia kirjoittamaan alkaessani Suomen lentoni lahtoon on enaa 7 päivää ja 7 tuntia. Taalta Balilta matka jatkuu sunnuntaiaamuna Kuala Lumpuriin viettamaan uutta vuotta.

Climbing vacation in Borneo

Tiistaiaamuna lahdin skotlantilaisen tyton ja irlantilaisen pojan kanssa etsimaan kyyditysta Mt. Kinabalulle. Tarkoituksena oli ottaa bussi, mutta hostellin viereisella bussiasemalla saksalainen jatka huuteli, etta taksilla paasisi neljalla eurolla vuorille. Otimme kimppataksin ja kyyti oli yhta rallia. Kuski vaan naytteli peukkua meille ja teki typeria ohituksia. Vuoren juurella jouduimme odottelemaan hetken, koska talla pariskunnalla ei ollut majoitusta ja kiipeilylupaa heille ei voitu myontaa. Vuoren huipulla on 146 sankya ja samainen maara paasee paivittain kiipeamaan vuorelle. Odottelimme tunnin ja pariskunta sai peruutuspaikan ja neljan hengen ryhmamme sai uuden jasenen, kun hollantilainen mies halusi lyottaytya joukkoomme. Otimme oppaan ja lahdimme toiselle naista Mt. Kinabalun aloituspisteista, Mesilaun kansallispuistoon. Matka tehtiin lapi viidakon ja oli muutaman kilometrin pidempi kuin tama toinen reitti.

Matka meni hyvassa hengessa ja juttua riitti. Mita nyt naitten "englantilaisten" kanssa oli valilla kommunikaatio-ongelmia, kun heidan aksenttinsa osoittautui turhan vaikeaksi meille muille:D Matkan aikana naki jos jonkinmoista kasvillisuutta ja ilma sen kun oheni, ja sita tahtoi hengastya enemman. Pidimme lounastauon jossain 3000m korkeudelle. Lounaat syotyamme luulimme kuulevamme katolta aania, mutta kun katsoimme viereen, oli tama saksalainen jatka pokertynyt. Kaveri makasi otsallaan tuolilla ja hollantilainen lahti antamaan ensiapua. Kaveri oli taysin seis muutaman minuutin, ei tiennyt omaa nimeaan, silmat jumissa ja aivan valkoinen. Viidessa minuutissa kaveri saatiin kylla tolpilleen, mutta koko matka meni huolehtiassa hanen kuntoaan ja selviytyyko han majapaikalle, johon matka aloituspisteesta kesti viitisen tuntia.

En ottanut majoitusta ruokailun kanssa, joten ruoka: pahkinat, suklaat ja karkit oli tuotava itse. No kavin heittamassa kamani huoneeseeni ja liityin taman hollantilaisen seuraan ja kavin pokalla hakemassa itselleni buffet-paivallisen eika kukaan valittanyt, etta soin ilmaiseksi. Menin koisimaan siina kahdeksan maissa illalla, koska aamustartti vuoren huipulle oli 2.30. Nukuttua en saanut ohuessa ilmassa kuin parisen tuntia ja jotenkin takkusin itseni aamulla ylos. Matkaa huipulle oli vajaa kolmisen kilometria, korkeudella mitattuna vajaa 1000m. Ensimmaiset 500m oli vaikeat mulle, hengastyin jatkuvasti, pitaen minuutin breikkeja. Sen jalkeen taas tottui ilmaan ja jaksoi paremmin. Ennen vuorenhuipulle paasya taskulampusta loppui viela patterit, joten sita meni silmat kiinni koyden varassa ylos. Paasin ylos huipulle 5.30 nauttimaan auringonnoususta ja oli se sen arvoista. Mita nyt jalkani olivat kastuneet ja varpaani palelivat. Hetkessa vuori oli valoinen ja naimme reittimme alas. Uskomattomia nakymia! Mita nyt naureskelimme, etta pimeassa ylos kipuaminen naytti ja tuntui paljon vaarallisemmalta kuin paivanvalossa. Kuuden aikaan lahdimme kipuamaan alas hostellille ja kahdeksan aikoihin olin vetamassa sikeita ennen loppurytistysta. Matka hostellilta alas olikin sitten yhta trooppisessa vesisateessa talsimista. Kun illalla viiden aikaan paasin takaisin KK:hon oli melko poikki.

Seuraava paiva kiipeamisen jalkeen menikin lepaillessa. Pohkeissa tuntui jonkin verran kapuaminen. Ei kuitenkaan yhta paljon kuin Mt. Huangshanin jaljilta. Kavin ottamassa illalla KK:n ostoskeskuksessa kokovartalohieronnan. Ei valttamatta paras hierontaelamys. Kuulin hieronnan aikana vieresen musiikkiliikkeen bassojytkeen. Hierojanainen ensinnakin royhtaily jatkuvasti ja kun vieresen verhon taakse tuli toinen mies hierottavaksi, tuli heidan valillaan varsinainen royhtailyn mm-kamppailu. Ihmettelin aaneen mahtuuko minuuttiin noin monta royhtailya. Toiseksi nainen kuritti pohkeitani ja purin hammasta yhteen. Hanella ei todellakaan mennyt jakeluun, etta perkele sattuu!!! Han kaski vain rentoutua ja nauroin aaneen.

Perjantaipaiva meni edelleen palautuessa. Otin pikaveneen laheiselle saarelle, jossa makasin arskan alla lahes koko paivan. Venekyyti edestakaisin maksoi reilu parisen euroa, mutta sen lisaksi sinun tarvitsi maksaa myos kaikenlaisia palkkioita. Sama kuin Mt. Kinabalulla, jossa maksoit, jos jonkinmoista fee:ta.

Lauantaina paasin sukelluskurssin jalkeen ensimmaisille sukelluksille taalla Borneolla. Maksoin kolmesta daivista, lounaasta ja hostellikuljetuksista 55e. Sukellusoppaita oli parisen kappaletta ja lisaksi mukana oli kanssasukeltaja from Russia, Irina. Tama neitokainen oli ehka alkuun pelottava ilmestys tatuointeineen. Ehka entinen upseeri tai vakooja. Sukelluksiakin hanella oli takana 320kpl ja suosikkipaikka Sipadan. Paljon muuta hanesta ei irti saanutkaan, koska yhteista kielta ei ollut. Eka sukellus kurssin jalkeen sujui kompelosti. Tuhlasin ilmaani. Vajaan 40minsan jalkeen mittarissani oli ilmaa 10 ja divemasteri oli tyontamassa varareguaan minulle. Kylmanrauhallisesti otin sen suuhuni ja teimme normiturvapysahdyksen femmassa, mutta meikalainen ei meinannut millaan pysya paikoillani ja olin koko ajan tahattomasti menossa ylospain. Kaikki hyvin ja paatissa syljin verta pitkaan. Seuraava daivi sujui muuten hyvin ja mesta oli hieno, laaja riutta taynna pikkufisuja. Taas kulutin ilmani loppuun alle 40 minsas ja taas divemasteri oli tyontamassa varareguaan suuhuni. Turvapysahdyksessa jalleen balanssiongelmia. Viimeinen sukellus sujui kuin unelma. Loysin heti alkuun neutraalin nosteen ja kelluin tuhlaamatta ilmaani lihaksiini. 45 minuutin sukellus meni hetkessa ohi ja turvapysahdys femmassa meni putkelleen, kun olin valittomasti loytanyt nosteen. Sukellus vaatii viela harjoittelua juuri neutraalin nosteen loytamisessa, mutta helkkarin hauskaahan tama on. Ensi viikolla sitten Gili-saarilla...

Huomenna on viimeinen paiva Borneolla ja edelleen harmittelen, etta aika taalla jai liian lyhyeksi! Nahtavaa taalla riittaisi pariksi viikoksi ympari Sabahin saarta... ja Pulau Sipadan, hemmetti. Tanne on paastava toiste! Huomenillalla lennan Kuala Lumpuriin, jossa vietan yon, ilmeisesti saman mainoskyltin takana. Maanantaiaamuna lennan Indonesiaan, Balille, jossa vietan muutaman paivan surffausta harjoitellen ja kierros golfia. Balilta matka jatkuu Gili Trawanganille.

After full crowded Thailand to Borneo

Eilen otin bussin hyvissa ajoin Krabilta Phuketin lentoasemalla. Matka kesti kuitenkin puolet ilmoitetusta, joten odottelin ensin Phuket-KL lentoa kuutisen viitisen tuntia lentoasemalla. Sain kuitenkin hoidettua rahat takaisin peruuntuneesta Bangkok -lennosta. Yritin saada vaihdettua myos ensi sunnuntain KK-KL-Bali lennot paivasaikaan, mutta AirAsialla on melkoiset kiskurihinnat lentojen vaihtoon, joten paatin, etta vietan toisenkin yon KL:n lentoasemalla. Lentoasemahan oli tupaten taynna suomalaisia ja ruotsalaisia turisteja, jotka harmittelivat huonoita saita Phuketissa. Harmittelin myos silla Krabi oli ensimmainen paikka, jossa karsin sateesta paivan...

Saavuttuani puolelta oin KL:n lahdin etsimaan lentoasemalta paikkaa, jossa ottaa tirsat. Petyin pahasti, silla Check-in odotusaulassa oli pari penkkia raskaanaoleville. Rupattelin tovin vartijoiden kanssa kysellen parasta mahdollista nukkumispaikkaa. Paatin sitten levittaa itseni AirAsia kylttien taakse ja heitin paalleni pussilakanan. Nukuin ehka parisen tuntia... Ensi sunnuntaina sama stoori. Saavuttuani Borneoon, etsin lentoasemalta busseja keskustaan. Minibussikuskit eivat olleet puheliaalla tuulella ja tormasin lennolla olleisiin kolmeen lankkariin, joille oli kyyditys hostellinsa puolesta. Nousin tahan bussiin ja tulin keskustaan ja pakenin valittomasti paikalta. Loysin siita takapihalta Lucyn hostellin. Liisa-mamma pitaa omana kotonaan hostelliaan, josta loytyy dormi ja pari huonetta ja tarjoaa viela aamupalan, dormi hintaan 3,6e. Kaikenlisaksi Liisa osoittautui hyvaksi turisti-infoksi ja mukavaksi mammaksi.

Lahdin tulitikut silmilla etsimaan toimistoa, joka jarjestaa majoitukset Mt. Kinabalulla. Majoitus onnistui, mita nyt aluksi hinta oli moninkertainen, koska siihen olisi kuulunut kaikki ateriat. Poistin ateriat ja majoituksen hinnaksi tuli 12e vuorella. No kuljetukset, sisaanpaasy, vakuutukset ja muut palkkiot tulevat lisaaman reissun hintaa, en tia paljolla. Tarkoitus on siis lahtea tiistaiaamuna vuorelle. Kiiveta lahes huipulle aurinlaskun ajaksi. Herata aamuyosta ja kiiveta huipulle katsomaan auringonnousu ja sitten alas. Saatan myos jaada toiseksi yoksi alas ja torstaipaivana kayda Borneon sademetsassa ja kuumilla lahteilla ennen paluuta KK:hon...

Loppuviikolle yritin jarjestaa sukellusta, mutta nayttaa heikolta... Minimiosallistujamaara matkatoimistojen sukellusreissuille on kaksi henkiloa, ja talla hetkella sen suhteen on kuulemma hiljaista. Jos lahtisin yksin, veloittaisivat he minulta tuplahinnan. Kyselin myos muita retkia lahialueelle, vaikka apinoita katsomaan, mutta sama juttu, jos osallistujia ei ole, on se tuplahinta yksinmatkustajalta. Toisaalta olen enemman kuin helpottunut, koska Borneo ei ole turistirysa, kuten Thaimaa oli. Harmittelen kovasti, etta aika on rajallinen, silla saaren toisella puolella olisi yksi maailman parhaimmista sukellusmestoista Pulau Sipadan... Matkan varrella olisi myos joku orankipuisto ja muuta nakemisen arvoista, mutta aikaa siihen ei ole. KK:sta alaspain olisi myos Pulau Tiga, Survivor 2000 Island, johon olisin lahtenyt sukeltamaan, mutta Liisan mukaan siella ei ole paras mahdollinen saa siihen. Onneksi tasta KK:n lahelta loytyy muutamia saaria, joihin voi lahtea sukeltamaan(jos riittavasti porukkaa), snorklaamaan ja arskaa ottamaan, joten loppuviikko kiipeamisen jalkeen menee varmasti noilla saarilla...

Scuba Diving in Koh Tao

Talla hetkella rentoudun Krabilla ja juon ties monettako fruit shakea... Otin torstai-illalla joint-ticketin Koh Taolta tanne Krabille. Lahdin yolla rahtilaivalla Chumphoniin ja satamasta minibussilla kohti Krabia. Eilinen meni taysin biitsilla lohoten. Tama paiva meni myoskin biitsilla, kunnes Aasiareissun ensimmainen sade paasi yllattamaan. Viimein ymmarran, miksi Thaimaa on suosituin Pohjoismaiden suosituin lomakohde. Taalla on varmaan tuplaten ruotsalaisia paikallisiin verrattuna ja eika suomalaisetkaan ole kaukana listan karkipaasta...

Viime lauantaina saavuin Koh Taolle. Reissu Bangkokista meni hyvin lukuunottamatta laivamatkaa. Katamaraanin astuessamme jakoi henkilokunta jokaiselle matkustajalle pussit ja paperit. Ei mennyt kauaa kun ensimmaisille matkustajille se oli tarpeen. Laivamatka oli uskomatonta taistelua meren herruudesta, silla katamaraani oli valilla poikittain ja ajelehti kovissa tyrkyissa, eika saarta nakynyt sitten missaan... Loppumatkasta pussit olivat kaikille matkustajille tarpeen, myos meikalaiselle. Saarella kuulin, etta myrsky merelle oli jatkunut jo viikon. Myos seuraavalla viikolla kaikki laivat olivat peruutettu muutamiksi paiviksi kovan merenkaynnin takia, eika saari saanut dieselia saati ruokaa. Muutamana iltana saarella paukkuikin sahkot.

Satamaan paastessamme olin melko rikki. Lahdin talsimaan Koh Tao Diversin shopille kysymalla vastaantulijoilta reittia. Matka meni kinttupolkuja tallatessa ja valilla vetta oli polvia myoten, koska sadevedet vuorilta laskivat alaspain. Vihdoin saavuin toimistolle ja siella nainkin Pekingin tuttuni. Ilmottauiduin seuraavalle sukelluskurssille ja lahdin etsimaan lahistolta majapaikkaa, silla en jaksanut kiiveta ylos, missa oli tama suomalaisten suosima resortti. Ensimmaisena iltana oli tietenkin jonkun laksiaiset, jossa olivatkin lahes kaikki saaren suomalaiset. Ilta jatkui rantabileisiin Mooviin.

Maanantai-iltapaivalla alkoi sitten kurssi. Katselimme parin muun kurssikaverin kanssa videoita ja opiskelimme teoriaa. Sama jatkui tiistaiaamuna, mutta jo puolelta paivin puimme sukelluskamat niskaan ja menimme rantaveteen. No merenkaynti oli tietysti niin kovaa, etta yrittaessamme pysya pohjalla joten kuten balanssissa, hakkasivat korallit ja kivet polvemme auki. Mutta eka kerta veden alla regulaattori suussa oli melkoinen kokemus:) Siella harjoittelimme ekoja skillseja, kuten regua pois suusta, maskia pois naamalta, ja kylla se tuli todettua etta ei se vesi paase kurkkuun asti. Keskiviikkoaamuna oli viimeiset teoriat ja puolelta paivin lahdimme laivalla sukeltelemaan lahialueen koralleille. Taas ihan uskomaton fiilis, kun paasi sinne kahdeksaan metriin sukeltelemaan. Alkuun tietysti harjoiteltiin skillseja ja loppuaika sukelleltiin. Toiselle divelle vaihdettiin mestaa, mutta siella nakyvyys ei ollut kummoinen. Se oli lahinna nosteen harjoittelua, joka on viela melkoista saatamista. Torstaina-aamuna oli vuorossa koe ja kokeen jalkeen (jonka lapaisin) lahdettiin laivalla uusille koralliriutoille. Siella kerrattiin ja harjoiteltiin loput skillsit 16 metrissa. Viimeinen dive oli lahinna sukeltua ja tuli nahtya jos jonkinmoista fisua, kuten trikkeri ja myos merikaarmes, jonka myrkky on 10 kertaa myrkyllisempi maanpaallisiin verrattuna. Kurssi kustansi kirjoineen n. 230e, mutta oli joka euron arvoinen. Sukellus on uskomaton kokemus! Talla hetkella ei malta odottaa seuraavaa divea! Saa Koh Taolla oli lahinna pilvista ja saaren 40 sukellusfirmaa odottivat highseosoniaan, jonka oli maara alkaa joulukuussa. Bangkokin tilanne ja myrsky merella verottivat kuitenkin ensimmaisen viikon kavijoita. Olo saarella olikin melko leppoista, eika tarvinnut karsia massaturismista, kuten Krabilla. Kurssin paatteeksi lahdimme aina Suomi-porukalla syomaan ja juomaan ne parit hassut.

Huomenna on tarkoitus omatoimisesti matkustaa Krabilta Phukettiin, koska matkatoimistojen bussit eivat kulje jarkeviin aikoihin. Phuketista on iltalento Kuala Lumpuriin. Yo lentokentalla ja aamun ensimmaisella lennolla matka jatkuu Kota Kinabalulle, jossa tarkoitus kiiveta vuori ja jos mahdollista, kayda sukeltemassa.

Bangkok News

Keskiviikkoillalla (oliko se tosiaan keskiviikko!?) saavuin Bangkokiin, lahelle Khao San Roadia ja lahdin etsimaan yopaikkaa itelle. Oli melkoinen tomahdys Bangkokin turistighettoon! Yritin etsia itelleni halpaa mestaa yopya, mutta ei tahtonut loytya tarpeeksi hyvaa hinta/laatusuhteeltaan. Tormasin ensimmaisiin suomalaisiin ja kyselin heilta. He neuvoivat hyvan, rauhallisen kadun ja jo ensimmaisesta mestasta sain huoneen kolmella eurolla. No se huone muistuttaa lahinna vankilasellia! Kaiken huipuksi sielta loytyi MeNaiset- lehti, vai oliko se Eeva... Bussimatkan jalkeen sita oli niin poikki, etten jaksanut muutakuin kavaista syomassa kahdet kanasetit katukeittiossa vajaalla eurolla.

Torstaipaivana oli luvassa kulttuuripaiva, tai paremminkin sanottuna temppelipaiva. Lahdin talsimaan hostellilta kohti turistikohteita. Saavuin ensiksi johonkin toriaukiolle, joka oli taynna ihmisia. Vissiin joku prinsessa oli just kuollut taalla ja sen muistoksi oli jarjestetty jonkinmoiset torikokoontumiset. Juomapullon takia mua ei paastetty alueelle. Siita jatkoin sit Grand Palaceen, jossa vartijat maarasivat mut heittamaan sortsien paalle pitkat housut. Hikosin kuin pieni elain! Siina talsin naissa USEISSA eri temppeleissa ja ties missa parisen tuntia. Reissun jalkeen menin laheiseen kahvilaan sufeelle, jossa kyselin tarjoilijoilta hyvia turistikohteita Bangkokissa. Kaveri tuli kartan kanssa ja siina me ympyroitiin naita temppeleita, mihin menna. Kyselin hanelta lentokentan tilanteesta, mutta eihan taalla kukaan siita mitaan tieda. Pian poytaani tuli joku armeijan heppu valittelemaan tilannetta. Vaihdoimme pari sanaa tilanteesta, korrektisti toivoin pikaista ratkaisua asiaan, koska oma kaks kuukautta sitten buukatun lennon oli tarkoitus lahtea lauantaiaamupaivasta. Han totesi tilanteen olevan ohi siihen mennessa.

Kahvilasta jatkoin matkaa ensin johonkin temppeliin, jossa oli tama makaava buddha. Siita jatkoin matkaani Chintatowniin lievittamaan ikavaani Kiinaa kohtaan, tai... Siella pyoriskelin kojuissa ja markkinoilla tovin, jonka jalkeen paatin lahtea etsimaan jotain korkeata huippua Bangkokin keskustasta. Jossa oli myos temppeli. Sielta paastyani olin kaveleskellyt naissa temppeleissa ja Bangkokin kaduilla lahes yhdeksan tuntia. Paatin kuitenkin kavaista viela AirAsian toimistolla kyselemassa lentoni peraan, mutta niinkuin kaikille muillekin, myos minulle todettiin: emme tieda koska lentokentta avautuu. Koska tilanne oli niin epavarma, ja on edelleenkin, oli pakko ruveta miettimaan muita vaihtoehtoja paastakseni Koh Taolle. Sukelluskortti on pakko saada! Hostellilla tarjottiin kymmenelle eurolla bussi/lauttayhteytta Koh Taolle. Lahto olisi illalla kuudelta ja itse saarella olisi seuraavana paivana yhdeksan aikaan aamulla.

Aamun ensimmainen heratys tapahtui 02am, kun aivan hostellini, ja taman turistialueen lahettyvilla kuului kaksi-kolme rajahdysta ja taman jalkeen valitonta ampumista. Koko kerroksemme herasi ja siina parvekkeella ihmettelimme, etta kuuluipas ne lahelta. Kuitenkaan mitaan sireenin aania tai kirkumista ei kuulunut. Joten saattoi olla, etta tama oli jonkinlainen feikki tai pelottelua. Aamulla kyselin hostellin henkilokunnalta, joka yllattaen ei tiennyt asiasta mitaan. He menivat paikan paalle kyselemaan, mita taalla on tapahtunut. Heille ei kerrottu mitaan, mutta useat laukaukset ja rajahdykset seinassa kertoivat, etta rajahdykset olivat sattuneet kyseisessa rakennuksessa, joka on noin 400m paassa hostellistamme, ja tasta turistialueesta. Hallituksen joukot, armeija, olivat ampuneet kovilla tata opposition paamajaa, joka ilmeisesti oli radioasema.Taalla ei tilanteesta tosiaan puhuta, ainakaan ulkomaalaisille. Tietoa ei saa mistaan, eika englanninkielella ilmestyvat paikalliset sanomalehdet aiheesta pahemmin kirjoita...

Nyt alkaa meikalaisella olla olo, etta liika on liika. Ei enaa yhtaan temppeleita tai muita turistinahtavyyksia. Pakko saada jotain aktiviteetteja. Siita syysta menin aamuseiskan aikoihin Vorapinin thaiboxing -kurssille. Valita sai yhdesta kerrasta, usemman kertaan ja kuukauden kursseja. Otin kertakurssin kymmenella eurolla. Samantien housut jalkaan ja hyppimaan narua. Kun Vorapin oli tyytyvainen, kadet teipattiin ja siita alkoi treeni. Olin ihan fiilareissa! Uskomaton maara adrenaliinia virtasi (ja hikea) ja herra Vorapin joutui valilla kaskemaan pitamaan taukoa ja juomaan vetta. Aamun kunnon reenin paatteeksi Vorapin tuli kyselemaan, jaisinko pidemmaksikin aikaa reenaamaan. En kiella, etteiko ajatus kaynyt mielessa. No iltapaivalla menin uudestaan tunnille, koska oletin etta maksamani kertamaksu oli paivamaksu. No mulle ilmoitettiin, etta ei, taalla maksetaan kerroista. Rahaa ei ollut mukana, joten paatin jattaa iltapaivan tunnin valiin ja lahdin hostellilta hakemaan rahaa ja kyselemaan, josko alueella olisi kuntosalia. Turistipisteessa neuvottiin yhteen hotelliin ja siella vietin iltapaivana. Ihan helkkarin hyva fiilis, kun ei ole pian neljaan kuukauteen reenannut ja kilot karisseet. Salin jalkeen otin ensimmaisen saunakokemukseni pitkasta aikaa. Viime kerta on tapahtunut joskus elokuussa Suomessa... Lisaksi palkitsin itseni viela subilla...

Koska tilanne on epaselva, eika infoa saa mistaan, paatin ottaa taman bussi/lauttayhteyden talle illalle. Lentokentat ovat mita todennakoisemmin myos huomenna kiinni,ehka koko viikonlopun tai kuten salilla eras thaimaalainen totesi, pahimmassa tapauksessa viikon tai kaksi. Taalla edetaan melkoisessa epatietoisuudessa. Itsellani olisi huomisaamulle lento AirAsialla... Tapaamani suomalaiset olivat saaneet yhden tekstarin finskilta: lentonne on peruutettu. Mutta kuitenkin lahden puolen tunnin paasta kohti Koh Taota. Ensin yobussilla sellaset 9h Chumboniin ja siita pikalautta Koh Taon saarelle, jossa olen lauantai-aamusta. Siita kavelen sitten samaiseen sukellusfirmaan, jossa tuttujakin on kaynyt kesalla kurssin ja Pekingissa tapaamani suomalaiset tulevat sukellusopettajat. Opetuksen saa siis suomeksi. Tarkotus ottaa muutaman paivan sukelluskurssi, hinta kait parisensataa. Samaisessa firmassa autetaan myos loytamaan bungalowi ja kuulin jo, etta siella olisi joku Suomialue. Riippuen miten kauan kurssilla menee, saatan loppuviikosta lahtea viela bussilla Krabille ja ehka Phi Phi saarille, mutta turha se on taalla etukateen liiemmin suunnitella. Nyt riitti kuitenkin temppelit, pagodat ja museot!!!

Totally BAD!

Tama kirjoitus on omistettu tielle, jonka numeroa en tieda, mutta joka kulkee Siem Reapista Bangkokiin. Matka oli melekonen kokemus! Alkuun naytti silta, etta tie olisikin korjattu ja kaiken lisaksi vanhan asfaltin paalle laitetttiin uutta asfalttia. Mutta pian naky edessamme olikin lohduton ja me lankkarit vain katselimme toisiamme. Tie oli alkuun osittain asfalttia, tai ainakin naytti silta, mutta ei se silta tuntunut. Pian sita ajettiinkin jo hiekkatiella, jossa monttuja ja isoja kivia ei saastelty. Oli lihakset melko hellina, kun ensimmainen tauko oli kolmen tunnin matkan jalkeen. Matkan aikana naki kuitenkin hyvin koyhaa Kampotsan maaseutua. Kaikki tehtiin kasin ja porsaita, eli joulukinkkuja kuljetettiin mopolla useita kylki kyljessa. Viiden tunin hiekkatien jalkeen saavuimme rajalle. Rajanylitys tehtiin kavellen. Siina juttelin kampotsalaisen oppaamme kanssa tien huonosta kunnosta. Hanen mukaansa ei ole salaisuus, etta Thai Airlines maksaa Kampotsan hallitukselle tien huonosta kunnosta. Kiitos siis tasta kokemuksesta menee ko. lentoyhtiolle. Oppaan mukaan kuitenkin tieta ollaan parantamassa, jopa asfaltoitaisiin, ja tie olisi siedettava vuonna 2010. Epailen kuitenkin suuresti, koska matkan aikana oli kymmenia keskeneraisia siltahankkeita, eika paikan paalla nakynyt tyontekijoita.

Tie Thaimaa puolella oli kuitenkin loistava, ja meidat lankkarit lahdattiin minibussiin. Matka kesti vajaa nelisen tuntia. Matkan aikana aiti lahetteli kotisuomesta huolestuneita viesteja Bangkokin tilanteesta. Itse olin kuullut lahinna, etta parit pikkumellakat tassa viikon aikana taalla olisi ollut. En muuta. No tanne tullessa tilanne oli kuitenkin kai saatu haltuun, koska mitaan jalkia mellakoista ei nakynyt. Tosiaan tassa reissun aikana ei paljoakaan tieda finanssikriisista, yleensa ei tieda edes mita kello on, mika paiva on tai muuta perin tarkeaa. Reissukarttani kuitenkin sanoo, etta Bangkokissa pitaisi pari paivaa viettaa ennen lauantain lentoa Surat Thaniin, josta lautta Koh Taolle.

Wandering in Angor Wat

Perjantaina aamuyolla kahden aikaan matka alkoi kohti Kampotsaa. Ensin neljan tunnin bussimatka Mui Nesta Saigoniin, parin tunnin odottelut ja siita seitseman tunnin matka Phnom Pehniin. Rajanylitys tapahtui melko kivuttomasti. Mita kun bussi-isantamme halusi kaikkien matkalaisten passit ja teki kaiken puolestamme, mita nyt veloitti siita viis dollaria. Vietnamin rajalla tullivirkailija vaha kettuili, kun en loytanyt maahantulokorttiani. Matka taittui muuten aika leppoisasti, kun vieressa istui kampotsalainen nuorimies, joka opiskeli Vietnamissa hammaslaakariksi. Han kertoi lyhyesti Kampotsan historian ja elamaa taalla.

Valitsin hostellini lounarin ja Maijan suosittelujen perusteella ja paikka tosiaan oli taynna reppumatkaajia. Sain sangyn dormista kahdella dollarilla yo. Mita nyt dormi oli eteinen, joka yhdisti viisi huonetta vessaan ja suihkuun, joten aamulla kaytava oli melkoinen valtavayla. Mut oli sikarento olla dormissa, jossa oli hyva porukka. Siina perjantaina lahdin sitten kavelemaan pitkin Kampotsan paakaupungin katuja. Ei mitaan nahtavaa. Turisteja paikat taynna! Kaveleskelin pimeassa, kun kaksi tyttoa pelaytti meikalaisen toden teolla. Samaiset australialaiset tytot olivat olleet samalla Halong Bay reissulla Vietnamissa. Lahdimme porukalla etsimaan ruokapaikkaa ja loysimme yhden, jossa GT:t olivat kaks dollaria. Siina ensimmainen ilta sitten vierahtikin...

Lauantaipaivana kavin katsomassa Kiling Fieldsin, jossa sijaitsee useita Pol Potin aikaisia joukkohautoja. Alue oli aika pysayttava. Siita jatkoin Tuol Sleng museoon, missa vietin varmaan kolmisen tuntia lueskellen tarinoita ja katsellen kuvia, mita tuossa entisessa koulussa, joka oli muutettu kidutusvankilaksi Pol Potin aikaan, oli tapahtunut. Siita kaveskelin keskustaan ja kavin katsomassa jonkun palatsin, jonka nimea en muista. Palatsi oli ookoo, mutta kehtasivat pyytaa yli kuus dollaria sisaanpaasysta, kun useat alueet sisalla olivat paasy kieletty. Ei aikaakaan kun taas tormasin australialaiset tassa samaisessa ravintolassa. Kavin vain hostellissa taydentamassa lompakon dollareista ja otin joukkooni puolalaisen dormikaverini. Vietimme illan tassa Happy Herbs pizzeriassa, syoden, juoden samalla saimme useita kavereita ravintolan tarjoilijoista, kirjakaupustelijoista ja tuktuk-kuskeista, jotka liittyivat seuraamme vahan valia. Oli helkkarin hauskaa...

Sunnuntaipaivana menin vierailemaan yhdessa Phnom Pehnin orpokodeista. Kavimme motokuskin kanssa ostamassa sakillisen riisia, jonka vein orpokotiin. Paikka sijaitse jossain Phnom Pehnin slummeista ja kun sisaan paasin, ei mennyt kuin minuutti niin lapset kaahivat syliini. Talossa oli 26 orpoa, ehka kaksi tyontekijaa ja 10 lankkaria vierailemassa. Ilmeisesti orpokodissa kaynti on asia, jota tehdaan kun tullaan Kampotsaan... Paiva vierahti siella. Sain parhaan kaverin talon kiusantekijasta, joka oli koko ajan harnaamassa muita. Hauska salli! Sita oli koko ajan lasten riepoteltavina ja halattavina. Lapset olivat myos erittain tottuneita poseerajia kameralle ja kaiken huipuksi osasivat kayttaa kameroita itse. Lapset myos puhuivat hyvaa englantia, toisin kuin tyontekijat.

Sunnuntai-illalla tapasin dormissa saksalaisen jatkan ja menimme englantilaisten tyttojen kanssa syomaan. Jostain kumman syysta he halusivat jaada tahan Herbsin pitseriaan ja jostain kumman syysta kaikki alueen tuktuk-kuskit, kirjakauppiaat ja tyontekijat olivat parhaita kavereitani. Seuraavana paivana oli edessa kuuden tunnin bussimatka Siem Reapiin. Taalla sitten otin yhden lounarin hostelleista, ja tottakai australialaistytot olivat samassa hostellissa. Kavaisin illalla katsomassa Siem Reapin keskustaa. Otin mm. tuktukin, joka naytti minulle tata lankkarialuetta ja baarikatua, vaikka pyysin nahda kaupungin keskustaa. Illalla tytot veivat mut pitsalle, kun olivat edellisena iltana loytaneet paikan meikalaiselle. Oli se fiili vetaa pitsa, jossa oli kanaa ja homejuustoa! Siita ilta jatkui viela viereiseen baariin.

Tanaan tiistaina vierailin Angor Watissa. Syy, jonka takia halusin Kampotsaan. Temppelialue oli kylla mielettoman mahtava! Aika uskomaton mesta! Vietin kuus tuntia vieraillen eri temppeleissa, joihin oma tuktuk-kuskini meikalaista vei. Ihmettelen etta tama maailman suurin temppeli ei kuulu maailman ihmeisiin. Muuten Kampotsa on ollut ehka pienoinen pettymys. Taalla ei ole oikein mitaan muuta nahtavaa kuin Angor Wat. Maan paakaupunki oli aika tylsa paikka. Eika Siem Reapissakaan turhan kauaa tarvi olla. Toiseksi, nama kaupungit ovat taynna turisteja. Aivan taynna! Ja hinnat ovat sen mukaiset! Vietnam oli huomattavasti halvempi maa syoda ja juoda. Olen myos ehka taalla kuluttanutkin enemman rahaa kuin Vietnamissa, koska matkakassani oli aika terveella pohjalla Vietnamista lahdettyani. Kampotsasta varmasti loytyisi nahtavaa, kuten Rattanakiri, mutta matkustaminen taalla kestaa ja on erittain epamukavaa.

Huomenaamulla on lahto Bangkokiin. Tama bussimatka saattaa kestaa 10-14 tuntia. Olen myos kuullut ja lukenut, etta tie ei ole parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Syyna korruptio. Kuulemma eras lentoyhtio rahoittaa erasta puoluetta taalla.

Saigon-Rach Gia-Saigon-Mui Ne

Sunnuntaina kavaisin kaikissa pakollisissa Saigonin nahtavyyksissa. Aamulla menin turistilauman mukana kattomaan Cu Chi tunneleita, viidakkoalueelle jossa Vietnamilaiset sotivat tunneleistaan jenkkeja vastaan. Takaisin tulomatkalla jain bussista pois ja kavaisin katsomassa Reunification Palacea. Liityin ruotsalaisen elakelaislauman seuraan ja kuuntelin heidan oppaansa tarinoita palatsista, ja kyselin jos en ymmartanyt jotain sanaa. Normi palatsi. Siita jatkoin matkaa War Remnants museoon, joka oli hyva setti jenkkilaisten julmuuksista Vietnamin sodan aikana. Paikan paalle oli lahdattu jos jonkinmoista sotamateriaalia: helikoptereita, lentokoneita, tankkeja eri aseita ja hemmetin hyva kuvakollaasi tapahtumista sodan aikana.



Sunnuntaiyona alkoi matka sitten Rach Giaan, satamaan josta laivat lahtevat Phu Quocin saarelle. Vietin tunnin hotellin omistajaperheen seurassa ja he kertoivat elamastaan. Myos naapurissa asunut muori tuli morjestamaan, mutta ei suostunut istumaan vieressani vaan meni lattialle potkottelemaan. Muori kavaisi myos taputtamassa mahaani ja kehui, etta sun pitaa syoda nuori mies. Tosiaan kiloja on koko Aasiassa olon aikana lahtenyt lahes viisi. No naapurin isanta lahti heittamaan meikalaista moottoripyorallaan ja hotellin omistajat tulivat viela hyvastelemaan. Bussiasemalla isanta opasti mut oikeaan "matkahuoltoon". Istuin josain toimistossa tunnin verran ja taa vaki rupes siivoamaan sita torakoista ja muusta paskasta. Bussikuski kavi hakees meikalaisen kyytiin ja bussissa otin uuden karheen satiininiskatyynyn ja silmalaput paketista ja lakanan ja heittaydyin lusikka-asentoon, kuvitellen etta nukun koko kuuden tunnin matka. Mutta viela mita, kun paastiin Saigonin keskustasta ajelimme josain viidakossa ja joen aarella ja tie oli kaikkea muuta kuin tasainen asvalttitie. Heittelehdin minibussissa kuin jalkapallo ja ei tietoakaan, etta olisin nukkunut silmaystakaan. Tiet olivat kuoppaisia ja yhtamutavellia. Kuuden aikaan Rach Gian bussiasemalta otin moton, joka vei mut satamaan. Paikan paalla ei ollut ketaan ja kaikki lippuluukut tyhjia lukuunottamatta yhta. Menin satamaan odottelemaan, aikaa lahtoon oli pari tuntia. Viereen tuli joka koijjari juttelemaan, kyseli mihin oon menossa. Laitoin volat taysille mp3-soittimessa, ja odotin et kaveri lahtis. Kun ei millaan ollut lahossa, kysyin mitas hanella oli mielessa. Kerroin olevani matkalla Phu Quocin saarelle. Han kertoi, etta laivat eivat sinne tanaan kulje. Olin et mita ihmetta, ala valehtele. Koijari valitteli huonoa saata, sanoin et miten se voi olla huono ku ilma taalla tyyni ja aurinko paistaa. No kavaisin kysymyssa muilta ihmisilta ja kuulin, et laivat ei tosiaankaan kulje saarelle, jossa oli myrsky meneillaan. Otin moton, joka vei mut laivayhtion toimistoon ja sain rahat takaisin. Sanoivat, etta ehka kolmeen paivaan ei oo saarelle liikennetta. Paatin lahtea heti seuraavalla bussilla Saigoniin, ja miettia matkan aikana mihin sitten. Pihaan ilmaantui nuorimies, joka lupasi heittaa halvalla bussiasemalle. Matka kuitenkin paatyi johonkin pihakadulle, ja ilmoitin etta ei tama mikaan bussiasema ole. No nainen oli innokkaana kauppaamassa bussilippua, eika nuorimies ollut viemassa meikalaista bussiasemalle, joten otin lipun ja odottelin puolisen tuntia tata bussia. Reissu takas Saigoniin, 270km ja semmoset seitteman tuntia istumista. Paatin matkalla viela jaada Vietnamiin, ja ottaa valittomasti Saigonista bussin johonkin lahelle, lohomestaan.



Ennen kolmea olin sitten Saigonissa, taas. Kavin katsomassa tutun matkatoimiston reissukarttaa ja kyselin, paaseeko milla hinnalla ja viela tanaan Mui Neen. Lahtoon oli aikaa 20 minsaa, otin reissun tietamatta mihin olin menossa. Ihan sama, viikko reppu selassa ja yhta matkustelua, joten pieni loma lomasta ei olisi pollompi idea. Matkaa pieneen kalastajakylaan oli 220km ja ja luvattin, etta matka taittuu neljassa tunnissa. Matkaan meni kuitenkin kuutisen tuntia ja yhden paivan aikana olin matkustanut bussissa lahes parisenkymmenta tuntia. Hapesin silmat paastani, kun haisin turistibussissa pahalle ja naytin nukkuneen rukoukselta. Majoittumisesta ei ollut hajuakaan, joten heitin kuskille hotellien nimia lounarista. Han kehui meni jo meni jo, kunnes yhden nimen kohdalla pariskunta huuteli olevansa menossa sinne. No jain pois heidan kanssaan, mutta taman hotellin oma bungalowi oli turhan kallis. Kavelin viereiseen ja kadenvaannon jalkeen he lupasivat bungalowin meikalaiselle hintaan 7usd. Siina naureskelin, etta tama on turhan hieno meikalaiselle, mutta otetaan pois ja maksetaan ens vuonna...



Eka paiva Mui Nessa menikin omalla rannalla lohoillen. Sipaisin itseeni vietnamilaista aurinkorasvaa, joka jalkeenpain olikin virhe. Meikalaisen selka ja takareidet kartsasivat. Toisena paivana otin selvaa tulevista liikkeistani. Kavin kyselemassa bussilippuja ja otin bussilipun to-pe yolle valille Mui Ne-Saigon-Phnom Phen. Samaisessa matkatoimistossa omistaja pyyteli minua opettamaan excelin kayttoa. Taalla kun kaikki informaatio kirjoitetaan vihkoihin ja soitellaan peraan. Menin viereiseen kauppaan mika lie, hakeen juotavaa. Sielta ilmaantui joku heppu, joka oli innokas vaihtamaan kuulumisiaan. Kuuntelin hanen motoreissuistaan ympari Vietnamia, joita han tarjoaa turisteille. Han naytti vieraskirjaansa ja kehuja kylla oli sadellut. Kaiken lisaksi Mr. Binh sanoi, etta hanet voi loytaa myos lounarin www-sivuilta. Lupasin miettia hanen tarjoaamaansa Mui Ne reissua. No lahdin paivasta hakemaan safkaa itelle, kun Mr Binh huutelee, etta Jere my dear friend, come to see my family and my friends. No menin heidan ruokapoytaan (kuin kreivin aikaan) ja siina he antoivat lautasen minulle ja kaatoivat snapsin. Samantien snapsi pitikin jo vetaista tietamatta mita siina oli. Noh, riisiviinaahan siina. Samantien oltiin kaatamassa toista ja lautaselleni laitettiin rapuja ja mustekalaa. Siina sitten mutustelin safkaa ja otettiin pari jaykkaa riisiviinasettia, kunnes oli pakko todeta, etta paivakannille ei nyt olisi aikaa. Siina meita oli mina ja kymmenen vietnamilaista aijaa juttelemassa niita naita. Lupasin ottaa seuraavalle paivalle Mr. Bihnin reissun. Puolen paivan jalkeen otin pyoran alleni ja poljin laheiseen kylaan. Siella jokainen ihminen oli huutelemassa Hellouta ja goodbyeta. Jatkoin matkaani viela toiseenkin suuntaan, joka oli taynna turistimajoja ja hotelleja. Vaikutti silta, etta Mui Ne on varsinkin saksalaisten ja venalaisten suosiossa, kun lueskeli mainoskyltteja. Muutenkin koko mesta on taynna pariskuntia ja vanhuksia, ja meikalainen. Viela illalla liikkuessani hotellin ymparistossa huuteli Mr. Binh peraani. Menin viettamaan iltaa hanen perheensa kanssa ja mitas muuta oli tarjolla kuin riisiviinaa...

Viimeinen paiva taalla Mui Nessa meni Mr. Binhin reissulla. Ajeltiin kolmisen tuntia pitkin maita ja mantuja ja ihmeteltiin Vietnamin luonnon kauneutta. Kaveri naytti myos, miten nuudeli tehdaan ja miten bambuista kyhataan veneita. Kavin asken vetamassa viimeisen ateriani taalla Vietnamissa. Hotellini vieressa on torkyhalpa mesta ja heittaydyn hulluksi asken: tilasin alkuruuaksi kanasalaatin alle 1e, naudanfilekantyn reilulla 1e. Illallisseurueena oli 60v kanadalainen pariskunta, joka kertoi juttujaan Mt. Everestin valloituksesta ja maailmanymparimatkastaan. Hauska ilta.

Kymmenen paivaa Vietnamissa takana ja maa on yllattanyt positiivisesti. Varsinkin taalla etelaisessa Vietnamissa ihmiset ovat erittain, erittain ystavallisia ja heidan kanssaan tulee juttuun vallan mainiosti. Talla reissulla ei ollut kuitenkaan aikaa kayda SAPA:ssa tai Mekong Deltassa, mutta saastetaan toiselle kertaa, kuten Phu Quoc:kin. Ens yona bussi ottaa meikalaisen kyytiin tosta hotellin edesta 0100 ja yon ja seuraavan paivan aikana matkataan Phnom Pehniin.

HCM-Saigon

Aamulla taas aikainen heratys ja taksilla lentokentalle. Oli maku, etta hostelli taisi kusettaa meikalaista, kun sanoivat etta bussit ei kulje, eika kannata ottaa taksia joka kulkee metreittain. Pyysin heita varamaan 13 dollaria maksavan kyydin kentalle, matkaa 34km. Hanoin kentalle paastyani, ei tietoa lennostani loytynyt. Ihmeteltiin siina muutaman muun backpackerin kanssa, eika Jetstarin ihmisia ollut paikalla. Aika pian selvisi, etta aamukasin lento oli peruutettu ja ensimmainen lento oli 10.10. Kolme tuntia odottelua ja makaamista kahvilan sohvilla.

Saigonissa olin 12 jalkeen paivalla ja otin yleisen bussin kentalta keskustaan. Naytin alueen mihin halusin, ei hajuakaan muusta. Bussissa ottivat tuplahinnan, koska kannoin rinkkaa, mutta eipa se euroissa edes tuntunut. Puolen tunnin matkan jalkeen tiputtivat oikealle alueelle ja lahdin kyselemaan lounarista tuttuja hostelleja. Vietnamissa ovat kuitenkin tuplanneet hostelliyonsa hinnat paastyaan lounariin. Kadulla naikkonen kyseli paljo haluan maksaa, lupasin 6 usd. Nainen vei mut paakudalta sivukajulle pieneen viiden huoneen perhehostelliin. Loistava! Lupasivat siivota huoneen 10 minsassa, mutta kun 20 minsaa oli kulunut lahdin kattomaan, siivotaanko huonetta ollenkaan niin siella oli edelleen menossa okypuunaus. Puhtain hostelli kolmeen kuukauteen ja erittain mukavia ihmisia. Omistajanainen oli heti neuvomassa, etta ala kanna olkalaukkua, etta laita kaikki tavarat taskuihisi. Sitten nainen hommasi sukulaismiehensa kyyditsemaan mut bussiasemalle ja takas 5 usd. Helkkarin hauska motoreissu vanhan aijan kaa.

Talla turistialuuella on varmaan sata matkatoimistoa, jotka jarestavat liput kaikkiin lomakohteisiin tassa lahella. Kavin kyselemassa hintoja, ja ilmeisesti alueella on pitkalti sovitut hinnat. Paatin kuitenkin kokeille extremea ja lahdin tuolle bussiasemalle, koska en saanut jarkevasti ajoitettua reissua Phu Quociin. Sain kyydin tosiaan talta papparaiselta, joka auttoi saamaan lippua asemalla. Lahto on su. yona 00.00 ja matkan kesto 6 tuntia. Jostain syysta venelippua Rach Gia Phu Quoc valille en saanut muulla tavalla kuin hommaamalla sen matkatoimistosta, yhteensuuntaan 17e. Matkatoimisto neuvoi, etta ei siella kannata olla kuin 3-4 paivaa, joten olen siella ma.aamusta to.aamuun. Sielta paluubussi Saigoniin ja valittomasti tai seuvaavana paivana sitten Kampotsaan.

Meni oikeastaan koko paiva jarjestaessa lippuja ja otin viela huomiselle puolen paivan reissun Cu Chi Tunneleille. Matkan paattyessa jaan muille sotamuistomuseoille jne. jne. Loppupaiva menee ihmetellessa Saigonin liikennetta. Saigon on samalla tavalla taynna turisteista kuin Hanoi, paaasiassa Ranskasta, Saksasta tms ja Australiasta. Taalla kuitenkin oon viihtynyt paremmin kuin Hanoissa. Taalla on halvempaa, ei ole viela tullut olo, etta ois kusetettu, ruokapaikkoja loytyy helposti, ihmiset ovat mukavia, ehka enemman nahtavaa. Mm. hedelmatorilla sain maistella eri hedelmia ilmaiseksi, kadulla otin parit hassut paikallisten aijien kanssa; puheenaiheena pitaako bisseen laittaa jaita vai ei.

Halong Bay takana

Kolmen paivan reissu on takana ja olo on vasynyt! Reissu alkoi varsin lupaavasti. Vajaa nelisen tuntia matkustettiin lapi Vietnamin maaseutua ja matkan aikana naki, miten taalla elanto ansaitaan. Paaasiassa pelloilta ja tutuista lankkarifirmoista. Opas kertoi siina alkuun vaihtaneensa ohjelmamme: ensimmainen yo saarella ja toinen botskissa. Kaupunkiin paastyamme odottelimme tunnin venettamme. Alueella oli sadoittain lansimaisia turisteja! Kiinassa kun oli tottunut vahaiseen turistimaaraan, nain jalkeenpain sanottuna sita arvosti.

Ajelimme veneella kohti Cat Ba:n saarta. Soimme botskissa ihan ok vietnamilaisen aterian. Paaasiassa olimme ylakannella arskan alla, tutustuimme toisiimme, muut joivat bissea meikalainen vetta! Meilla oli mukava porukka ja oli nasta kuunnella kaikkien reissutarinoita. Oli reissareita niin Ruotsista, Englannista, Australiasta, Itavallasta ja tietysti Amerikasta. Itse saarella paasimme siina illan hamartyessa. Lahdin metsastamaan soppa-aineksia ja niitahan loytyi. Soimme hostellilla ja lahdimme keskustaan pussikaljalle. Oli hauska ilta!

Torstaina aamupala oli siina seitsemalta ja sitten odottelimme pari tuntia lahtoa patikoimaan. Odotin, etta patikoisimme nelisen tuntia ja nakisimme vesiputouksia, apinoita ja vaikka mita. Pettymys oli melekonen. Parin tunnin patikointi kansallispuistossa maen huipulle ja alas ja siita hostellille odottamaan lounasta, jonka jalkeen saimme taas odottaa venetta, joka tulisi meidat hakemaan. No kavaisimme tutustumassa tahan Cat Ba kylaan, mutta ei siella ollut mitaan. Loysimme kuitenkin rannan, johon menimme hengailemaan. Paasimme botskiin siina illan suussa, soimme ja hengailimme kannella.

Perjantaipaivana taas aamupala seitsemalta aamulla. Ja siita jatkoimme kajakkipaikkaan, jossa saimme menna kajakeilla tunnin verran ympariinsa. Siita jatkoimme takaisin merelle, jossa lohoilimme arskan alla ja 15 minsan verran saimme hyppia veteen. Jalkeenpain sanottuna olisi paiva merella ja Halong Bay:n saariin tutustumalla ollut parempi, kuin viettaa kolme paivaa ja odottaa koko ajan vahaisia aktiviteetteja, mita saimme tehda. Onneksi porukka oli huippu ja meilla oli hauskaa. En ollut ainut reissuun pettynyt kuitenkaan, monille oli luvattu ties mita, mutta kylla ne kariutuivat siella. Lisaksi sain flunssanpoikasen, kun bussikuskit ajelivat saarella kaikki ikkunat avoinna.

Huomenaamulla on aikanen lento Saigoniin, jossa vietan yhden paivan. Yritan saada liput sunnuntain bussiin kohti Rach Giaa, josta matkustan veneella Phu Quocin saarelle. Saigonissa on tarkoitus vierailla kaikissa sotamuseoissa, mita kaupunki tarjoaa. Katotaan miten onnistuu, koska muutama paiva palmun alla tepsisi kummasti...

Hanoi takana, Halong Bay edessa

Paiva Hanoissa alkaa olla takanapain. Mita nyt kello on vasta 7 illalla ja koko kropassa tuntuu, ettei edeltavina kahtena yona ole nukkunut kuin muutamia tunteja matkustamisen takia. Juna Nanningista lahti eilen ajallaan ja puolet matkustajista oli lankkareita, puolet aasialaisia. Palvelu juna-asemalla oli kuitenkin hyvaa. Virkailijat opastivat lahes kadesta pitaen meita oikeaan paikkaan. Paadyin samalle vuodeosastolle, jossa oli kanadalainen 50-60 vuotias mies, jolla oli kolumbialainen meikalaista nuorempi tyttoystava. Ihan hyvin sita kaverin kanssa juttuun tuli kuitenkin... Nukahdin varmaan juuri ennen kuin tulimme rajapisteelle. Oveemme koputtivat kiinan tulliviranomaiset ja kello oli varmaan jotain yhta yolla. Veivat passit puoleksi tunniksi johonkin. Saimme passit ja jatkoimme matkaa varmaan tunnin ja olin koko ajan nukahtamaisillani. Junan nopeus ei varmaan missaan valissa noussut VR:n tasolle. Korottely tuntui, kun juna pomppi rauteilla ja mina sangyssani. Seuraavaksi meidat pyydettiin nousemaan junasta. Reput selassa katoimme muiden kanadalaisten kanssa mihin viidakkoon sita joudumme. No itse tullirakennus oli kuitenkin ok. Taytin maahantulokortin ja annoin passin virkailijalle. Siina se etti viisumia ja kerroin, etta Suomella on sopimus joka mahdollistaa meidat matkustamaan Vietnamissa alle 15vkr. En tieda ymmarsiko, koska meidan kaikkien matkustajien passit vietiin takahuoneeseen. Mies, joka auttoi minua ostamaan junalippua Nanningissa oli hataa karsimassa maahantulokorttinsa kanssa. Oli ensimmaista kertaa menossa ulkomaille. Muutamaan kertaan he olivat kysyneet muilta lankkareilta neuvoa, mutta kenellakaan ei tuntunut olevan aikaa heille. Menin kyselemaan mika oli hatana ja lupasin auttaan. Lopuksi kavi niin, etta sain kirjoittaa kaikkien kolmen ekaa kertaa ulkomaille matkaavien miesten maahantulokortit. Ei varmaan tarvi sanoa, kuinka kiitollisia herrat olivat, kun paasivat Vietnamiin tekemaan rekka-autobisnestaan. Lopulta kaikki saimme passit tunnin odottelun paatteeksi ja matka jatkui taas.

Herasin aamulla parin tunnin younien jalkeen junan pomppimiseen raiteilla. Edessa nakyi Hanoin esikaupunkialuetta, joka oli paaasiassa tulvan peitossa. Kaikki tiet ja pellot olivat veden peitossa ja useita asuntoja oli jaanyt veden saartamiksi ja viljelyksia oli mennyt piloille. Taallahan viime viikolla yllattaen satoi ennatysmaarat vetta. Itse kaupungissa sita ei nahnyt. Otin keskustasta taksin alle ja lahdin Old Quarteriin, joka on taynna hostelleja. Olin valinnut yhden lounarin avulla, mutta hinta ei tyydyttanyt, joten kavelin viereiseen, josta sain oman huoneen reilulla viidella eurolla yo.

Samantien lahdin kapyttelemaan pitkin Hanoin katuja etsimaan matkatoimistoa, joka tekisi reissuja Halong Bay:lle. Maija vinkkasi (kuten monet netissakin suosittelevat) Ocean Toursin matkatoimistoa. Hinta oli kuitenkin paatahuimaava ja lisaksi minulta perittiin viela yksinmatkaajan lisaa, jolloin kokonaiskustannukset nousivat 120 dollariin. Eika tinkiminen auttanut. Paadyin viereiseen toimistoon, jossa oli kanadalainen pariskunta tekemassa kauppaa. He suosittelivat toimistoa, joten paadyin ottamaan reissun sielta. Kahden paivan reissun sijasta suostuin kolmen paivan Halong Bay reissuun, johon kuuluu kaikki. Tulevat huomen aamulla kasin aikaan koputtelemaan ovelleni ja siita bussilla nelisen tuntia kohti Halong Bayta. Siella botskilla ajelua, kaydaan josain luolissa ja uimista ja arskaa ja yo botskilla. Seuraavana paivana vaellusta kansallispuistossa, kajakkimatkailua lisaa arskaa ja uimista ja yo saarella hotellissa. Perjantaina takaisin Hanoihin. Otin tietysti periaatteesta halvimman mahdollisen retken, ilman ilmastointia yms. lankkariherkkuja ja hintaa kertyi vaivaiset 43 dollaria. Reissuun kuuluu kaikki aina syomisesta lahtien. Noh, seuraavan kolmen paivan aikana nahdaan onko reissu 43 dollarin arvoinen...

Muuten paiva meni Hanoin kaupunkiin tutustuen. Ensin omatoimisesti kavellen, sitten otin riksan alle. Riksakuski oli nuori opiskelijapoika, joka osasi jonkin verran englantia ja innokkaasti puhelikin. Naytti kylla kaikki Hanoin pakollisuudet, joten yksi paiva riittaa varsin hyvin talle kaupungille. Lopuksi tuli vaan epaselvyytta ajasta ja hinnasta. Olimme kuulemma ajaneet kaksi tuntia, mika saattoi pitaa paikkansakin, mutta lupauduin maksamaan sen mita aluksi olimmekin sopineet.

Nanningista terve

Tassa sita istun Nanningissa ja kulutan aikaani. Aamulla lensin Shanghaista tanne ja lentoasemalta otin Airbussin Nanningin keskustaan. Samantien kavelin juna-asemalle ja vartijan opastuksella loysin oikean luukun. Jonossa oli kaksi kiinalaista miesta, joista toinen puhui englantia. Kiitos hanelle, silla lipunmyyja ei taitanut tai ei halunnut puhua yhteista kielta. Kerroin miehille, mihin olin menossa ja naytin paikan viela lounarista varmuuden vuoksi. Lipunmyyja kuitenkin eparoi myyda lippua mulle, koska pasisstani ei loytynyt Vietnamin viisumia. Selitin apulaisilleni asiaa, etta valtioillamme on sopimus, jos matkani kestaa alle 15 paivaa, en tarvitse viisumia. Myyja edelleen eparoi ja katseli jotain listaa, mista Suomen valtiota ei loytynyt. Jostain takahuoneesta han kavi kysymyssa asiaa ja lopulta han suostui minulle lipun myymaan. Lippu kirjoitettiin kasin ja leimattiin useampaan kertaan. Muuta en oikein matkasta tieda, kuin etta lahto tapahtuu 21.16 ja lippu kustansi 334 rimpulaa... Edessani oli yhdeksan tuntia odottelua. Toivon, etta rajanylitys tapahtuu mahdollisimman kivuttomasti...

Viimeiset kaksi kuukautta Shanghaissa vierahtivat hetkessa. Toisaalta oli fiilis, etta siella oli jo ollut pidemmankin aikaa, toisaalta olo oli kuin olisi juuri tullut. Edessa on toiset kaksi kuukautta reppu selassa. Kiinan kielen opiskelut sujuivat ihan jees. Mita on tullut todettuakin, oli opiskelu ala-astemaista ja lasnaolovelvoitteet painoivat pahasti niskaani. Tannehan tultiin opiskelujen lisaksi lomailemaan... Vaihto on kuitenkin kokemus, jota voin suositella kaikille. Se, etta selviytyy vieraassa maassa ja kulttuurissa opettaa jo melkoisesti. Kiina ei ole kuitenkaan helppo valinta, mutta useita kokemuksia rikkaampi sita on nyt. Jos kiinaa haluaisi kunnolla opiskella, olisi vuosi ehka sopiva aika. Omalta osaltani voin sanoa, etta koe meni opiskelematta/lukematta varsin hyvin. Kirjallisesta kokeesta yli 30 prossaa pisteista ja suullisesta yli 80 prossaa... Saimme myos koulun kansliasta kivuttomasti kaikki tarvittavat paperit. Tietysti opettajamme olivat harmissamme, etta lahden pois. Kuulemma pitivat kovasti.

Perjantaina kavimme syomassa brasilialaisessa buffetissa. Lihaa tuli matattya niin paljon, kuin ne kokin pikkuapulaiset jaksoivat poytaamme kantaa. Uskomattoman hyva setti! Ruokailun paatteeksi menimme katsastamaan uusimman bondin. Taalla on ilmeisesti tapana, etta elokuvalippujen hinnat putoavat puoleen normaalisti aamun tunteita seka yhdeksan jalkeen illalla, joten piletti kustansi sen 40 rimpulaa. Lauantaina sitten vietimme Elinan ja meikalaisen laksiaisia kotonamme. Olimme kutsuneet useat luokkakaverimme, mutta oli myos monia, jotka jattivat tulematta, vaikka kovasti lupailivat. Valitettavasti en jaa kaipaamaan ranskalaisia, enka varmasti ole ainoa. Muutamien kanssa, joihin taalla on tutustunut, tulee varmasti pitamaan yhteytta jatkossakin. Oli aika hauskat kekkerit!


Eilinen paiva meni koko porukalta aika rauhallisesti. Hetkeen ei fisu maistu. Jatin myos hyvastit talomme viereiselle pitserialle seka Subille. Illalla tuli kaytya myos siina maailman kolmanneksi korkeimmassa rakennuksessa. Liputhan ylos maksavat 150 rimpulaa, mutta jos menet tuulipuku paalla kerroksessa numero 87 olevaan okyhotelliin, paaset ilmaiseksi. Missaan nimessa krapuloissa sinne ei kannata menna. Ainakin itse aloin voimaan pahoin, kun sielta fiilisteli Shanghain elamaa...

Lopuksi haluan viela kiittaa tata kiinalaista tietoyhteiskuntaa. Facebookkiin on taas ihan turha kuvitella paasevansa. Seuraavalla kerralla kuulumiset valittyvat Hanoista, joka toivottavasti ei karsi enaa tulvista tai mengue-kuumeesta. En ole varma saapumisajastani, mutta samantien kun Hanoihin paasen, lahden metsastamaan Old Quarterista hostellia ja Ocean Toursilta tikettia Halong Bay reissulle.

Viimeista viedaan

Perjantaina kavaistiin Suomi-illassa O'Malleysissa, eika se siihen pariin jaanyt... Seurassamme oli hetken muitakin taalla opiskelevia nuoria, mutta lahes koko ilta vierahti taalla tyoskentelevien tarinoita kuunnellessa. Suurin osa heista tyoskenteli vaasalaisille tutuissa yrityksissa. Se oli paikka suomalaisten verkostoitumiseen keskenaan taalla Shanghaissa ja Aasiassa ja kayntikortit olivat kelpo valuuttaa. Lauantai meni toipuessa edeltavasta ja viimeisia ostoksia tehdessa. Vietimme myos ensimmaisen lauantaisen koti-illan keskenamme leffoja katsellen. Uusi bondi ei ainakaan viela ollut tullut "videovuokraamoihimme", joten ehka sen joutuu menna katsomaan leffaan, jos sellaisen taalta loytaa.

Viikonloppu meni muuten pitkalti reissua suunnitellessa, vaikka kiinan kielen kokeet olisivat talla viikolla. Opettajaa vaan ei enaa kiinnosta minun ja Elinan opettaminen, koska emme paase loppukokeeseen. Sunnuntaina lahdimme myos Ikeaan syomaan lihapullat ja muussit ja voin sanoa, jopa Ikean lihapullat maistuivat erittain hyville... Ruuan paalle viela omenatortut ja kahvit... Kahvijonossa tormasin TAAS tahan tuttuun ongelmaan: etuilemiseen! Menin kiltisti jonoon ja edessani oli nuori tytto. Kahvikone oli erittain hidas ja mukillista sai odottaa minuutin. No pian tuli taman tyton sisko ja aiti eteeni ja kahvikuppien maara lisaantyi yhdesta kuuteen. Ystavallisesti tiedotin, etta tassa on jono ja olen edellanne, voitteko siirtya jonon peraan. Kirjaimellisesti oli kuin puulle puhuisi. Ilmaisin pettymykseni viela kerran ystavallisesti, mutta kun se ei mennyt kuuleviin korviinkaan, riemastuin asiasta. Koska minun ja kahvin eteen ei yksikaan kiinalainen tule! Siina tilitin heille muutaman minuutin englanniksi erittain painokelvotonta tekstia. Kaiken huipuksi he seisoivat paikallaan ilmeenkaan varahtamatta. Kun vihdoin sain kupilliseni kahvia, kavin toivottamasti talle kyseiselle poytaseurueelle erittain hyvat kahvihetket.

Olen varmaan muutamaan otteeseen maininnut naista huonoista kiinalaisista tavoista, mutta etuileminen taalla on kylla jotain sellaista, etta sita on vaikea kuvailla! Se pitaa ensin itse kokea, ennen kuin siita kirjoittaa kappaleellisen tekstia. En myoskaan allekirjoita sita, etta kiinalaiset olisivat kohteliaita. PAINVASTOIN! Kaupassa liikkuessa kukaan ei pyyda sinulta anteeksi, jos he tormaavat sinuun karryillaan kasseillaan tms. Suomessa olet yleensa erittain pahoillasi. Jos avaat oven, et saa kiitoksen sanaakaan. Jos odotat hississa, etta tama kiinalainen ehtii sinun kanssasi samaan hissiin, kiitoksena seuraavalla kerralla kun sinun pitaisi paasta hissiin se kiinalainen sulkee oven vaivautumatta sita avaamatta ja nousee sinne 30. kerrokseen. Toisinaan koet uskomattomia palveluelamyksia, kun kassaneiti hymyilee sinulle ja opettaa sinulle kiinaa ja yrittaa kysella kuulumisiasi. Toisinaan katukeittion ystavallinen palvelu saa sinut hyvalle tuulelle, mutta niin usein nama kiinalaiset saavat kuitenkin karvani pystyyn!

Eilen lahti suurin osa tavaroistani kotiin ja reppumatkalle lahdetaan rinkassa vain tarpeellinen. Lahetin kaksi eri lastia kotisuomeen, koska kiloja oli... Toinen paketeista tulee sal:na kuukauden sisaan ja toinen surface:na 2-3kk sisalla. Tavaraa oli kaksi Ikean kassillista... Postissa minulle naureskeltiin ja kyselivat kiinnostuneita paljolla olin mitakin ostanut. Kaikki tavarathan olivat kaytettya. Yhden pahvilaatikollisen teippaamiseen tarvittiin viisi henkiloa, etta tavara pysyisi laatikossa. Toivottavasti paketit loytavat kotisuomeen asti.

Eilen kaytiin katsomassa Kanye Westin keikka. Todettakoon, etta keikka oli kaukana loppuunmyydysta. Halli oli ehka 33% taynna. Keikalta odotti paljon, mutta pettyi pahasti. Kaveri ei spiikannut tai puhunut yleisolle KERTAAKAAN. Veti kylmanviileasti biiseja toisen peraan ja kun tunti oli kulunut. Kavi herra vahan puhaltelemassa ja tuli paikalle vaatimattomien pyyntojen jalkeen ja veti parit biisit lisaa. Yleisoa lahti tallakin kertaa keskella keikkaa pois.

Huomenna on tosiaan kiinan kielen kirjallinen koe, perjantaina suullinen. Perjantaina on tarkoitus hakea myos loput paperit ja leimat koululta ja viettaa viimeinen viikko Shanghaissa. Mita lehtia on lukenut ja saatiedotuksia seurannut niin ensimmaisessa reissukohteessani Hanoissa tulvii talla hetkella. Kaupunki on ollut rankkasateiden kohteena jo jonkin aikaa eika saatiedotukset kovinkaan hyvaa lupaa. Ensi viikollahan nelja paivaa vierahtaa siella, joista kaksi paivaa menisi reissun paalla Halong Bay:lle. Mutta Phu Quocilla aurinko paistaa... kuten Shanghaissakin talla hetkella.

Matkasuunnitelmia

Syksy on saapunut Shanghaihin. Viela viime viikolla ulkona pystyi olemaan sortsit jalassa. Tama viikko on ollut sateista, lampotila siina 20 asteen paikkeilla. Eli ei veda viela vertoja Suomen syksylle. Asuntomme on kuitenkin melko viilea, koska lasit ovat yksitehoiset, jos sitakaan. Tieda sitten kuinka kylma taalla on asua talvisaikaan. Asunnossamme on myos muitakin ongelmia: putket. Muutama viikko on kylpyammeessa maannut vesi, eika muutkaan viemarit veda. Tiskivesi on ehka seuraavana paivana valunut pois. Putkimies on tilattu, mutta viela ei ole nakynyt. Vuokranantajat taalla eivat ole niinkaan kiinnostuneita asuntojensa kunnosta. Tietaakseni mitaan hallitusta/yhtiokokousta asunto(mikalie)yhtiossa ei ole. Asunnot rapistuvat naissa saissa kuitenkin melko nopeasti, jos huoltotoita ei tehda.

Tama paiva on mennyt matkasuunnitelmaa hioessa ja lippuja varatessa. Ainut este matkalle kuitenkin tuntuu olevan nama kiinalaiset nettiyhteydet. Ensimmaisen kahden tunnin aikana sain varattua yhden lennon, Vietnamin sisalla. Yrittaessani ties monettako kertaa paivittaa Airasian/Tigerin sivuja, kestaa paasy etusivulle tuhottoman kauan. Muistan viela yliopistomme rehtorin lukukauden avajaisjuhlapuheen: koulumme internet-yhteydet ovat loistavat. Todettakoon, etta kampuksemme yhdessa ainoassa netti-luokassa on kahdeksan konetta, joista paivittain toimii ehka kaksi, toisinaan ei yksikaan... Kampassamme toimii jonkun muun langaton netti. Sekin toimii hyvin ennen iltaa ennen kuin palvelimet ruuhkautuvat taalla Aasian talouden keskittymassa. Toisinaan langattomia yhteyksia ei ole lahimaillakaan.

Muutama vuosi sita tuli kelailtua, etta Aasiaan on paastava joskus reissaamaan, vaikka omat reissukokemukseni ovat lahes olemattomat. Aasia kuitenkin kiinnosti eniten. Shanghain vaihto osui hyvaan saumaan samalla kun pystyy toteuttamaan taman kahden kuukauden reppumatkan ja "opiskelemaan" siina samalla... Koulua tassa ei ole enaa paljoa jaljella niin Suomessa kuin taallakaan. Sen verran opiskeluun ja kaikkeen siihen liittyvaan oheistoimintaan sita on kuluttanut aikaansa, etta olkoon tama reissu palkinto tai kiitos siita... ja loma ennen tyoelamaan siirtymista! Matkasuunnitelmaa hioessa tuli tietoa hankittua lounarista, netista ja kavereilta mm. Maijalta, joka viime kevaana oli taalla vaihdossa/reissussa poikaystavansa kanssa. Tarkoitus on nahda kahden kuukauden aikana mahdollisimman paljon. Reissuni on niin aktiivilomailua, Aasian kulttuurikohteissa kiertamista, tutustumista aasialaiseen elamaan kuin rantalomaa...

Lahto tapahtuu 10.11. kun lennan Shanghaista Nanningiin, joka sijaitsee lahella Vietnamin rajaa. Tarkoitus on valittomasti paasta bussiin/junaan kohti Hanoita. Siita lahtien matkustamisen pitaisikin olla helpompaa kuin taalla.
Hanoissa olen 10-15.11. Tarkoitus on tutustua kaupunkiin ja lahtea parin paivan retkelle Halong Bay:lle (kiitos Maija vinkista), joka on Unescon maailmanperintokohteita. Hanoista lennan Saigoniin, jossa vietan viikonlopun tutustuen Vietnamin sodan muistoihin. Saigonista matka jatkuu bussilla/lautalla Phu Quocin saarelle, jossa lohotaan auringon alla 17.-20.11. Paluu saarelta Saigoniin tapahtuu ennen viikonloppua, josta matka jatkuu bussilla Phnom Penh:in, Kampotsaan. Kampotsassa olen 22-26.11. valisen ajan, tarkoituksena nahda Pol Potin hirmuteot, maan kurjuuden ja tietysti Angor Watin temppelin. Liikkuminen maassa tapahtuu bussilla ja viimeistaan bussimatka Siem Reapista Bangkokiin tulee olemaan kokemisen arvoinen, jos tie edelleen on siina kunnossa mita olen kuullut. Bangkokissa vietan pari paivaa jatkaen matkaa lentaen ensin Surat Thaniin, josta matka jatkuu lautalla Koh Taolle. Kyseisella saarella muutamat suomalaiset toimivat sukelluskouluttajina. Saarellehan paatyi myos Pekingissa auttamani suomalainen pariskunta. Siella vietan siis lahes viikon ja osallistun ja toivottasvasti saan myos sukelluskortin. Koh Taolta matka jatkuu lautalla/bussilla Phukettiin, josta valittomasti lennan Kuala Lumpuriin. Kuala Lumpurissa vietan yon lentoasemalla ja aamun ensimmaisella lennolla 8.12. lennan Kota Kinabalulle. Malesian Borneolla vietan lahes viikon, valloittaen toivottavasti Mt. Kinabalun (4095m), tutustuen sademetsaan ja mahdollisesti kavaisen sukeltamassa. Paikka sijaitsee jonkin matkan paasta Sipadanista, jossa 2000-luvulla siepattiin pari suomalaista. Kinabalulta lennan 14.12. takaisin KL:iin. Yo lentoasemalla ja aamulla lento Balille. Balille lentaa myos kaverini Suomesta ja Jenni ja Tommi Shanghaista. Balilla tarkoitus on golffata, sukeltaa, snorklata, menna surffauskurssille ja ottaa rennosti ennen Suomeen ja tyoelamaan paluuta.. 28.12. lento KL:iin, jossa vietan mahdollisesti uuden vuoden (tai Singaporessa). Singaporesta lento Suomeen tapahtuu 3.1. Duunit alkavat 5.1....

Tarvittavat lentoliput on nyt varattu. Juna/bussi/lauttaliput hoituvat reissun paalla. Toivottavasti helpommin kuin Kiinassa. Yopymiset tapahtuvat paaasiassa halpojen hostellien dormeissa, ehka bunglaloweissa. Matkaoppaana toimii lounari, mutta tietysti matkan aikana tutustuu muihin backpackereihin, joilta saa vinkkeja tai joiden kanssa mahdollisesti matkustaa.
Tama ilta jatkuu Shanghain suomalaisten iltaan paikalliseen O'Malleysiin parille hassulle...

Hong Kong was awesome

…jos honkkaria voisi yhdellä sanalla kuvata!

Viime viikon torstaina oli lähtö sateisesta Shanghaista kohti Shenzeniä, joka sijaitsee Kiinan rajojen sisäpuolella ja johon on edulliset lennot, jos haluaa viereisellä saarella sijaitsevaan Hong Kongiin. Vaikka honkkari on osa Kiinaa, niin ei se lentolippujen hinnoissa näy. Mainittakoon, että edestakainen reissu Shenzeniin maksoi n. 150e, suoraa honkkarilennon hintaa en edes muista. Kiinalaiseen tapaan sekä meno (että paluu) lento olivat myöhässä reilu puoli tuntia. Syy ei selvinnyt. Shenzenistä pääsimme melko vaivattomasti bussilla jatkamaan matkaa eteenpäin. Matkan aikana pysähdymme pariin kertaan rajapisteille leimaamaan passejamme. Matka lentokentältä honkkariin kesti parisen tuntia ja maksoi sen 10e, melko vaivatonta koska koko ajan oli jonkun kiinalaisen käsi osoittamassa mihin suuntaan mennä.

Torstaina siinä puolen päivän jälkeen honkkarissa ihmettelimme, mihin se bussi meidät jätti ja mistä saada massia. Olimme kuitenkin päässeet bussilla saman tien Hong Kong Islandille. Siitä tallustimme metrolle ja lähdimme lounari kourassa metsästämään kyseiseltä saarelta hostellia. Tiesimme jo etukäteen, että mesta on kallis ja olisimme päässeet halvemmalla, jos olisimme menneet esim. Kowloonin saarelle, mut kerrankos sitä honkkarissa. Käväistiin kysymässä parin hostellin hintoja, ennen lounarin suosittelemia hostelleja. Samalla joku soitti jonkun mamman meille esittelemään omia asuntojaan mukamas ”hostellina” meille. No käväisimme katsomassa mamman maallista omaisuutta, mutta päädyimme kuitenkin Hong Kong hostelliin. Meille näytettiin huoneet ja olimme tyytyväisiä, paitsi hintaan 17e/per yö/per lärvi. Okei, hostellin omistaja yritti tehä perushonkkarikikkaa et ensin näyttää huoneen ja sit siinä rahaa annettaessa sanoo, et teille ois tarjolla ehkä vielä isompi huone toisesta rakennuksesta. Emme uskoneet, älkööt tekään.

Tavarat huoneeseen ja saman tien tallustelemaan honkkarin rantakatuja. Lämpöä oli se perus 30 ja hiki valui… Olin fiilareis. Katuja tallustaessa olo oli kuin olisi palannut sivistyksen pariin. Pystyit lukemaan tienviittoja, kylttejä ja mainoksia englanniksi ja kadut olivat siistejä. Kaiken lisäksi lähes joka toinen vastaantulija oli länkkäri tai omisti veressään edes hitusen sitä. Keneltä tahansa kysyi mitä tahansa sai vastauksen englanniksi. Pitkästä aikaa oli helpottunut kun kanssakäyminen oli yksinkertaista. Toiseksi, honkkarissa ei ole niitä huonoja tapoja mitä saaren vastarannalla, Kiinan maaperällä on. En tiedä olivatko hyvät tavat perua siitä, että liukuportaissa erittäin selvästi annettiin ymmärtää, että mene tälle reunalle jos pysyt paikallas ja tälle reunalle jos haluat edetä nopeammin. Metroon sisälle mentäessä kovaäänisesti kuului, päästäkää matkustajat ensin ulos ja menkää sitten vasta sisään. Niin yksinkertaisena kun näitä asioita Suomessa pitää, täällä ne ovat jotain muuta. Mut siihen on jo melko tottunut tai turtunut. Torstai-illalla käytiin kattomassa vielä honkkarin pilvenpiirtäjien valoshow maineikkaasta Star Ferry botskista.

Perjantai meni Viktoria’s Peakille matkatessa. Honkkarin ilma oli kuitenkin koko reissun ajan niin sumuinen tai saasteinen, ettei vastarannalle nähnyt kunnolla. Muuten perjantai meni Hong Kongin eri saariin tutustuessa, kuten Lamma -saareen, jossa ei ole autoja. Saaret ovat varsin pieniä ja vuoristoisia, joten ydintoiminnot ovat varsin pienellä alueella. Illalla käväisimme myös Honkkarin baarikadulla, jossa pienelle alueelle oli sijoittuneet kaikki alueen baarit ja kadut olivat täynnä ihmisiä, pääasiassa länkkäreitä. Juomien hinnat olivat paljolti Suomen tasoa, joten tällä kertaa se jäi todellakin siihen pariin hassuun.

Lauantaina lähdimme lautalla Macaun saarelle, matka kesti reilun tunnin ja molempien saarten terminaaleissa täyteltiin lappuja ja leimailtiin passeja. Yhteen suuntaan hinta oli sen 15e. Macaulla käveleskelimme ensin saarta ympäri, mutta totesimme, että siellä ei muuta nähtävää ole kuin kasinot, joten lähdimme kasinoalueelle. Kasinot olivat kuitenkin täynnä pelkästään kiinalaisia, enkä tavannut kuin pari länkkäriä. Pelipöydissä pelattiin lähinnä Baccarat peliä. Kasinot olivat kuitenkin uskomattomia ja lisää edelleenkin rakennetaan. Sunnuntaipäivänä lähdimme rannalle löhöämään. Taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi n. 30 asteessa. Puolessa tunnissa olimme Stanley Beachilla, Hong Kong Islandin toisella puolella. Brunaa sai sen verran, ettei aivan kalkkilaivan kapteenina tarvitse 1,5 viikon päästä reissuun lähteä. Tarkoitus oli vielä käväistä Disneylandissa, mutta olimme katsoneet aikataulut väärin ja meidät käännytettiin ovella. Kiinassa paljon käyttämäni hustlaus-mentaliteetti ei tepsinyt myöskään huvipuiston työntekijöihin. Maanantai-päivä meni lähinnä ostoskeskuksissa pyöriessä ja niitähän siellä riitti. Menet vain toisesta ulos ja toisesta sisään.

Hong Kong oli tosiaan mesta meikäläisen makuun. Se oli sekoitus itää ja länttä. Kaupunki oli siisti, pilvenpiirtäjät olivat toinen toistaan komeampia ja autot olivat uusimpia malleja. Ja ihmiset tuoksuivat muulle kuin mausteille ja rasvalle ja näyttivät hyvälle:) Länsimainen materialistinen ekonomi varmasti viihtyy Hong Kongissa, koska pieneltä saarelta löytyy kaikki. Ja ne loput tuodaan sinne laivalla. Opiskelijabudjetilla kaupunki oli kuitenkin varsin kallis, asuminen, eläminen ja ruokailu olivat lähes Suomen hinnoissa. Ostokset tietysti olivat halpoja.

Shanghain lentoasemalla tiistai-illalla oli taas paluu karuun kiinalaiseen arkeen ja huonoihin tapoihin. Ihmiset tungeksivat liukuportaisiin. Joku ajoi kävellessäni asemalla suoraan jaloilleni ja huusin muutaman suomalaisen totuuden. Taksijonossa ihmiset etuilivat toisiaan. Normaalia arkea täällä. Toivon, että Kiina säilyttää tulevaisuudessa tämän ”yksi maa, kaksi järjestelmää” –systeeminsä… tai luopuu siitä toisesta…!

Formula 1 Weekend

Viime viikko meni pitkälti räätälimarkkinoilla vieraillessa. Tuli tilattua kauluspaitoja lisää, parit talvitakit ja korjailtuja edellisiä. Jos täällä meinaa vaatteita tilata, tulee varata aikaa myös niiden mulkkaamiseen. Ensinnäkin puvut menivät korjaukseen, koska jos kerran räätäli tekee pukuni se prkl on sitten istuva. Yön aikana niitä korjattiin ja seuraavana päivänä hain ne. Viikonlopun aikana sovittelin, mutta tänään vein vielä housut pienennettäväksi. Palvelu oli sanonko mistä. Kiinalaisilla on tapana, kun he saavat rahansa, ovat he tyytyväisiä. Täällä asiakas ei ole oikeassa vaan myyjä. Jätin kuitenkin housuni ja edelleenkin on epäselvää, miltä ne huomenna tulevat näyttämään. Talvitakit piti olla tänään valmiita, mutta ei hajuakaan missä ne olivat. Täällä kuitenkin kärsivällisyys on kasvanut eksponentiaalisesti. Suomeen palaessani tuskin mikään saa enää otsasuontani sykkimään! Siinä tyynen rauhallisesti kuuntelin tyttöjen selitystä ja kuvittelin itseni Hong Kongissa lomailemassa... Puoli tuntia selitin heille kuinka asiassa edetään ja karkoitin samalla monet länsimaalaiset. Lopputulos: takkien hinnasta lähti 100CNY:tä pois. Loput kauluspaidat menivät myös uusiksi. Löysää tilaa löytyi liikaa ja myös taskut. Huomenna uusi yritys. Myyjien palvelualttius loppuu välittömästi kun saavat rahansa taskuun. Muutenkin kiinalaisilla on erittäin paljon opittavaa palvelusta. Muutaman kerran olen joutunut antamaan välitöntä palautetta!

Torstaina tuli slovakialainen kaverini, johon törmäsin Pekingin hostellissa. Tuli näytettyä Shanghain nähtävyyksiä, kuten feikkimarkkinoita. Formula viikonlopusta johtuen törmäsi Shanghain katukuvassa suomalaisiin. Yleisimmät kysymykset koskivat feikkimarkkinoita ja räätälimarkkinoita ja hintoja. Perjantaina tuli maailmanympärimatkaaja Rachaletta, jolle myös tuli näytettyä kaupunkia. Kävimme mm. Jin Mao Towerissa pummilla. Eli mentiin sisään ja suoraan hotelliin, koska Cloud 9 ei ollut vielä auki. Sama pummireissu tulee tehtyä myös tuohon naapuritaloon, maailman kolmanneksi korkeimpaan rakennukseen.

Perjantaina lähdimme koulukaverin bileisiin, jossa tutustui taas moniin kansalaisuuksiin ja pari hassua tuli juotua siinä seurustelun lomassa. Bileet päättyivät siinä kahden aikaan yöstä ja lähdimme neljän hengen poruakssa baariin, jossa drinkit oli sen pari euroa. Lähdimme ennen neljää seuraavaan baariin, josta poistuimme ehkä kuuden aikaan aamusta. Mäkin kautta, tietysti. Luultavasti se baari oli auki vielä lauantai-päivään asti. Lauantaina parin tunnin yöunien jälkeen lähdettiin äänestämään Suomen konsulaattiin. Pari hassua oli tehnyt tehvänsä, mutta kyllä se läpänderi konsulaattiin uppos. Oli melekonen täti. Ei ollut odottanut äänestäjiä ja vastaili äänestyksen lomassa puhelimeensa, jossa höpistiin jonninjoutavia.

Lauantai-iltana lähdettiin Bar Rougeen yköset päällä. Kaupungin ykköspaikassa piti olla Formula bileet. Pukua varten käytiin Tommin kanssa ostoksilla: kellot ja kengät. Tässä kämpillä juotiin ne kuuluisat pari hassua ja Bar Rougeen. Paikka oli täynnä länsimaalaisia, joukossa paljon myös suomalaisia. Formulatähtöset jäivät ehkä niihin Ferrarityttöihin. Pääsimme myös liittymään suomalaiseen seurueeseen, joka oli varannut itselleen pöydän keskeltä Bar Rougea. Olimme varmasti paikan persaukisimmat opiskelijat, mutta muut tuskin sitä uskoivat. Seurueeseemme liittyi myös kiinalaisia tyttöjä, mutta heidän tarkoitusperistään ei tiedä. Ilta päättyi taas jatkoihin mäkissä... Helkkarin hauska ilta!

Sunnuntaina lähdimme Formula ykösiä katsomaan. Otimme taksin allemme ja loppua kohti kuskimme ajeli kävelyteillä ja nurmella, tiet kun olivat täysin ruuhkautuneet. Loppumatkallemme otimme moottoripyörät allemme. Olimme päättäneet ostaa liput ulkopuolella väijyviltä koijjareilta. Touhu oli täysin eläimellistä! Koijjarit kusettivat ihmisiä ja monet saivat väärennettyjä lippuja. Toisinaan länkkärit saivat nämä myyjät kiinni, toisinaan heitä vietiin poliisi autolla, toisinaan taas meno yltyi käsirysyksi länkkärien ja kiinalaisten välillä, poliisin katsoessa vierestä. Lipunmyyjiä kyllä oli ja kaikilla oli jos jonkinmoista lippua. Tommille osui ensin väärennetty lippu, jonka jälkeen lipun osto hoidettiin kokeilemalla ensin lippua ovimiehellä ja jos onnisti maksu suoritettiin aidan raosta. Sain Nooran kanssa oikeat liput 30 minuutin päästä lähdöstä. Poliisit taas eivät meinanneet antaa meidän maksaa lippuamme ja koijjarit huusivat pää punaisena airan raosta. Odottelimme hetken ja juoksimme aidalle ja lähdimme paikoillemme. Paikat eivät kuitenkaan kelvanneet, joten lähdimme tallustamaan kohti pääkatsomoa. Pääkatsomon ovimiehet eivät välittäneet tippaakaan ja kävelimme muina miehinä katsomoon. Uskomaton fiilis! Ensimmäinen Formulakokemus oli kyllä kaiken vaivansa väärti ja olin aivan fiiliksissä, koska paikoiltamme näki kaiken ruutulipun heilutukseen ja palkintojen jakoon. Katsomo oli täynnä Suomen lippuja ja Ferrarivaatetusta. Kiinalaiset olivat hulluna Kimiin. Muita lippuja ei katsomossa näkynyt. Matka kotiin taittui suomalaisen turistibussin vierailevina tähtinä. Saimme vastata ties monettako kertaa kaikkiin Kiinaa ja vaihtoa koskeviin kysymyksiin. Kisa-alueella oli myös vanhoja inttituttuja, maailma on pieni.

Mutta mites koulussa. Saimme tänään perjantain kokeen tulokset, eikä tulos mairitellut opettajaa, itse olin kuitenkin tyytyväinen. Toinen opettaja taas jaksoi marmattaa minulle välitunnilla että Jere, you are naughty,naughty,naughty boy. Naama ei pysynyt pokerilla ja opettaja ihmetteli mitä hauskaa siinä on etten opiskele tarpeeksi kovaa. Marraskuun 5 päivä on puolivälikokeet ja sen jälkeen alkaa lähtölaskenta...

Kävimme tänään varaamassa Nooran kanssa lentoliput Hong Kongiin. Lähdemme torstaina ja tulemme takaisin ensi viikon maanantaina. Lentoliput edestakaisin Shenzeniin maksoivat sen 152e. Tarkoitus on käydä niin Macaulla kuin jollain pienellä saarella, muiden nähtävyyksien lisäksi. Samalla kyselin lentolippua Nanningiin, lähelle Vietnamin rajaa. Lippuja oli enää 4 jäljellä joten otin lentolipun Nanningiin, josta jatkan samantien Hanoihin bussilla/junalla. Lipun hinta oli 86e ja juna/bussilippu 15e Hanoihin. Huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin yli 300e lentolippu täältä Hanoihin. Eli 10.11. klo 0730 starttaa Aasia-turnee...

Case: Peking

Perjantai-aamuna 8 saavuin Pekingiin. Yritin vaihtaa pehmeän penkkini kovaan sänkyyn, mutta asioinnista ei tullut taas mitään. Tyydyin pehmeään penkkiin ja matka meni nukkuessa kahdella penkillä lusikka-asennossa. Sää Pekingissä yllätti. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, eikä tietoa Pekingin kuuluisista saasteista. Koko viikonloppu oli yhtä hellettä, yöt viileähköjä. Lieneekö pilvettömän sään tulokset olympialaisten ansiota. Otin hostellini rautatieaseman vierestä, joka osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi kaupungissa liikkumisen kannalta. Menin dormiini ja tapasin siellä yhden saksalaisen ja yhden slovakialaisen jätkän. Jutustelimme pari tuntia ja päätimme lähteä yhdessä keisarin kesäpaikkaan lounarin ohjeiden mukaan. Paikka oli melkoinen kesäpalttuu ja näkemistä riitti, mutta parin tunnin tarpomisen jälkeen alkoivat loputtomat temppelit, puut ja kiinalaiset kyllästyttämään. Kuvittelimme, että jokilaivan ottaminen olisi nopeuttanut pääsyä kaupunkiin, mutta väärin. Meitä vietiin kolmen eri veneen voimin eteenpäin, pelastusliivit jaettiin vain kiinalaisille.

Iltapäivästä näin Mt. Huangshanilla tapaamani tsekkiläisen opiskelijan. Menimme Taivaan temppeliä kohti, mutta paikka oli jo suljettu. Lähdimme etsimään ötökkämarkkinoita, jossa maiskuttelin heinäsirkkoja. Shanghaissa tarkoitus on kokeilla jotain muuta. Katteet noissa ötököissä on kuitenkin kohdallaan. Löydät kadulta ötökän ja pistät tikun päähän ja tuot turistien syötäväksi. Hostellilla otimme pari hassua dormikaverien kaa ja joukkoomme liittyi maailmanympärysmatkaaja jenkeistä. Tämä yli 20 maata nähnyt nuori nainen koki ensimmäistä kertaa todellista kulttuurisokkia. Tervetuloa Kiinaan! Purkautumisen jälkeen hän kertoi oluen voimin uskomattomia tarinoita eri maista. Matkakuume vaan kasvoi...

Launtai-aamuna lähdin lounarin ohjeiden mukaan etsimään bussipysäkkiä Kiinan muuria kohti. Hostellilta järjestettiin myös reissuja muurille, mutta reissun aikana jouduit pysähtymään useille eri jademyymälöille ja muille krääsämarkkinoille. Päästyäni oikealle metroasemalle ei ollut hajuakaan missä oikea bussiasema oli. Lounarista näytin Kiinan muurin merkkejä ja eräs joukko lähti meikäläistä viemään bussiasemalle. Päästyäni sinne olin ällikällä lyöty, paikassa oli useita jonoja busseihin numero 919. Menin yhteen ja hetken päästä tuli eräs takana ollut kysymään mitä eroa jonoilla on. Koska en tiennyt, menin itsekin kysymään ja sain kuulla, että jonot olivat eri paikkoihin muurille vaikka kyltit olivat Beijing-Badaling. Päätin näyttää kiinalaisille mallia hustlaamisesta. Menin oikeaan jonoon, joka oli 500m pitkä, jonon kärjille. Kiinalaiset katsoivat vihaisesti, mutta aikaa ei ollut jonottamiselle. Pian paikan päälle tuli myös poliiseja valvomaan jonottamista, meikäläisen myhäillessä. Reilun 1,5h bussimatkan jälkeen päädyin varsinaiseen turistirysään. Autoja ja busseja oli kuin sieniä sateella ja kuskimme jätti kilometrin päähän muurista. Päästyäni muurille oli käveleminen työn ja tuskan takana, kun kiinalaiset täyttivät käytävät. Badaling on muurista eniten korjattu ja suosituin turistikohde, joten en suosittele sitä. Muurilta näkymät olivat kuitenkin huikeat!

Muurilta päästyäni lähdin katsomaan Olympialaisten kisanäyttämöä, linnunpesää ja uimahallia. Kuten arvata saattoikin vilisivät kadut kiinalaisista turisteista.Tarkoituksemme oli la. illalla lähteä parille hassulla dormikaverien kaa, mutta herrojen treffit kiinalaisten kanssa venähtivät, joten ihmettelin hetken huoneessani. Oveen kuitenkin koputti tämä jenkkityttö, joka oli myös seuraa vaivaa. Päätimme lähteä etsimään lähistöltä hot pot -ravintolaa. Viimein sen löydettyä otimme kunnon mätöt. Ravintolassa ruokaillut hongkongilainen mies halusi antaa meille maistettavaksi omia aterioitaan ja suu pistettiin makeaksi pakastetulla sian sorkalla ja muusta en tiedäkään. Viereinen pöytä halusi myös osallistua ruokansa jakamiseen, joten heiltä saimme jälkiruoat.

Sunnuntaipäivä meni tsekkiläisen kanssa Tiananmenin "ihmeisiin" tutustuen. Punaista näkyi enemmän kuin J. Urpilaisella. Siitä tarpeeksi saatuamme jatkoimme kiellettyyn kaupunkiin, joka oli uskomattoman suuri. Tietysti punainen. Isommat aukiot vilisivät, taas, kiinalaisista mutta pienempiin paikkoihin mennessä oli tyystin hiljaista. Kiinalaisille kun kaikki pitää olla suurta. Lähdimme myös katsomaan hutongeja, jotka ovat kiinalaista vanhanajan asumista, jonka valtio haluisi poistaa uusien kerrostalojen tieltä. Omatoimisesti pääsimme näkemään varsin alkeellista hutong -asumista. Hutongit nähtyämme lähdimme vielä Taivaan temppeliä katsastamaan, jonka pihapiirissä oli jos jonkinmoista karkeloa pystyssä. Kaikkiin nähtävyyksiin pääsi kiinalaisella opiskelijakortilla törkeän halvalla, lukuunottamatta muuria.

Sunnuntai-iltana tarkoitukseni oli varata lentolippu maanantai-aamulle takaisin Shanghaihin. Varaaminen netissä toimi moitteettomasti, kunnes sain tunnin päästä tästä välitysfirmasta. Alkuun ymmärsin, että he varmistivat minulle lentolipun. He halusivat, että faksaisin heille passikopion ja kopiot luottokortissa ja allekirjoitusnäytteen. Samalla langan toisessa päässä nainen totesi minulle, etten välttämättä saakaan tuota lentoa. Olen, että miten niin johan minä sen maksoin. Nainen totesi, että olet vasta varannut paikan, mutta joku toinen voi sen saada. Jäi epäselväksi miten tämä oli mahdollista. Nainen oli jo kovaa buukkaamassa toiselle lennolle, kalliimmalla hinnalla tietty. Johon en suostunut. Kaikki jäi epäselväksi, mutta suostuin lähettää hänelle tarvittavat kopiot, jonka jälkeen hän lupasi soittaa. Soittoa ei kuulunut tuntiin ja aloin jo hermostua, kun yritän tavoittaa naista. Sain kuitenkin heidän englanninkielisen palvelunnumeron, josta kysyin tilannetta. Nainen totesi, että käytännössä olet menettänyt paikkasi. Samassa huomasin, että hostellin nettihuoneessa myös pari muuta suomalaista yritti hoitaa lentoaan Australiaan kyseisen palvelun kautta. Myös heillä ilmeni ongelmia. Hostellin baaritiskillä törmäsin myös suomalaiseen pariskuntaan, joka oli juuri tullut Suomesta junalla Pekingiin ja olivat jatkamassa junamatkaansa Pekingistä Hanoihin. Pekingin juna-asemalla kukaan ei kuitenkaan heitä ollut osannut auttaa, joten he olivat ottaneet liput Shanghaihin. Lupasin auttaa heitä ja käyttää kiinalaisia kavereita apunani...

Maanantai-päivänä yritin järjestää lentoa hostellin neuvonnasta. Turhaan. Lähdin juna-asemalle, jossa minulle alkuun myytiin eioota. Tarpeeksi sanaavaihdettuani lähti virkailija takahuoneeseen ja pian hän tuli junalipun kanssa, joka oikeutti kovaan istuinpaikkaan. Koska vaihtoehdot olivat vähissä otin 13h yöjunan, kovalla penkillä. Törmäsin hostellissa vielä suomalaiseen pariskuntaan ja päätimme lähteä kuluttamaan aikaa Olympiastadionille, jossa kiinalaiset halusivat kuvauttaa meitä rinnallaan. Hostellissa törmäsin vielä ennen lähdettyä jenkkityttöön, joka oli yrittänyt saada junalippuja Pekingistä paikkaan X ja sieltä taas Shanghaihin. Ainoa lippu minkä hän oli saanut oli keskiviikon Shanghain yöjuna. Kiinalainen turismi on...mitä on... Et voi varata junalippua vasta kuin 5 päivää ennen lähtöä. Jos olet Pekingissä, voit varata junalipun vain Pekingistä lähteviin juniin, ei muihin. Se on tätä kiinalaista tehokkuutta.

Olosuhteisiin nähden 13h junamatka kovalla penkillä meni ok. Penkki ei ollut säädettävissä, mutta siinä oli kuitenkin pehmustetta. Tilaa ei ollut ja istuimme vieri vieressä kanssamatkustajien kanssa. Osa istui lattialla, osa seisoi koko matkan. Länkkäreillä harvoin myydään lippua koville paikoille, kovaan sänkyyn voit saada lipun. Kaikki tuijottivat, mutta vieressäni ollut mongolian läheltä kotoisin oleva mies uskalsi vaihtaa pari sanaa. Hän varmasti olisi halunnut jutella koko matkan mutta sanastoa ei ollut. Näytin hänelle kuvia paikoista, joissa kävin Pekingissä ja pian kuvia katseli muutama muukin silmäpari ja kaikki kuuntelivat ymmärsivät tai eivät. Uneen pääsin kun laitoin mp3-soittimen korville ja pyyhkeen pääni ympäri, koska vaunu olivalaistu. Pään pistin pöydälle ja herättyäni aamuyöstä pöydällä oli oman pääni lisäksi kolme muuta päätä.

Viikonloppu oli törkeen hauska ja oli mukava tutustua muihin kansalaisuuksiin ja backpackereihin. Ehottomasti odotan, kun pääsen vajaan kuukauden päästä reissaamaan Aasiaa yksin, koska jo pakostakin tutustut muihin ihmiseen, jollet halua tuppisuuna matkustaa. Kiinassa matkustelu ei kuitenkaan ole kaikista helpointa kielimuurin takia, mutta tällä reissulla tuli taas opittua, että ennakointi on hyvästä.

Palautetta opettajalta

Luokkamme on saanut palautetta opettajalta. Olemme epäkunnioittavia häntä kohtaan. Luokassamme ei saa puhua sanaakaan. Tervetuloa opiskelemaan kiinaa. Maanantaina meikäläisellä oli perusmaanantaiharmitus, ei napannut yhtään. Juttelin vierustoverien kanssa niitä näitä ja aina kiinni jäätyäni, opettaja käski minun lausua kiinan tekstiä. Tiistaiaamuna ennen tunnin alkua opettaja tuli viereeni istumaan ja yritti motivoida minua; Chinese is very hard, you need to study hard,hard,hard and you are good. Samassa kysyin opettajalta, onko ok että olen perjantaina Pekingissä. Hän halusi antaa numeronsa, jos joutuisin pulaan. Koko edellinen keskustelu kiinan opiskelusta oli siis unohdettu. Sama puheensorina jatkui koko tiistaipäivän luokassamme. Tahti on niin kova, että välillä on pakko kysyä, missä mennään tai heittää läppää. Opettaja ei suvaitse tätä. Tunnin lopuksi opettaja piti saarnan koko luokallemme, tunnilla ei saa puhua. Hän otti myös saksalaisen opiskelijan puhutteluun tuntimme jälkeen. Koulun päätyttyä opettaja oli soittanut luokkamme tukioppilaalle, ja valitellut että häntä kohtaan ollaane epäkunnioittavia, kun tunnilla puhutaan. Hänen mukaansa olemme ala-asteopiskelijan tasolla, emme ole kuulemma yliopisto-opiskelijoita ollenkaan. Emme osaa käyttäytyä kuten Kiinassa käyttäydytään. Opettaja pyysi tukioppilasta puhumaan asiasta luokalle. Tukioppilas nakitti homman jenkille ja tänään kuulimme jenkkiopiskelijalta sepustuksen hiljaisuudesta ja epäkunnioittavuudesta. Samasta aiheesta jenkkiopiskelijat olivat viime viikolla valitelleet taloutemme naisväelle. Heidän mukaansa tunnilla ei saa puhua sanaakaan. Tervetuloa ala-asteelle!

Maanantaina kävimme luokkamme kanssa laulamassa karaokea KTV:ssä, joka on erittäin suosittu vapaa-ajanviettotapa Kiinassa, ja varmasti Japanissakin. Paikka oli muuta kuin suomalainen räkälä, jossa käydään vetämässä parin hassun jälkeen Aikuinen nainen. KTV:ssä vuokrataan omat loossit, johon mennään lurittelemaan. Paikan päälle saa myös juotavaa ja syötävää, mutta suosittelen omia eväitä. Pakon sanelemana jouduin vetäsemään biisin, ilman niitä paria hassua...

Tiistai-iltana kävimme Shanghain sirkuksessa, jonka tuotantoon oli käytetty miljoonia. Oli melkoinen elämys verrattuna Suomen pelle/klovni -sirkukseen. Shanghain sirkus oli täynnä visuaalista ilmettä, akrobatiaa, musiikkia ja onnistuneita temppuja. Tiedättehän kiinalaiset voimistelijat. Parin tunnin settiin mahtui kaikenlaista ja puolentoista tunnin setti päättyi siihen, että pallon sisällä moottoripyörillä ajoi kahdeksan kiinalaista. Lystin hinta 8e, ja fiksuna länkkäri ostit halvemman lipun ja valojen sammuessa siirryit paremmille paikoille.

Maanantaina kävin ostamassa myös junalipun Pekingiin. Menin "English Speaking Counteriin" ja halusin kovan sänkypaikan, että saan nukuttua tuona 12h junamatkalla. Lipunmyyjä totesi " No hard bed, only soft sits". Useaan kertaan pyysin saada kovaa sänkyä ja selitystä, miksen saa. En saanut kuitenkaan vastausta ja jouduin ottamaan pehmeän istumapaikan, tiketin hinta 28e. Katotaan mitä matkasta tulee... Ulos päästyäni näin melko vastenmielisen tapahtuman suoraan Shanghain rautatieaseman pääovella. Täällä on nimittäin normaalia, että lapsilla ei ole vaippoja vaan halkio haarojen välissä. Jo eläintarhassa näimme kuinka vanhemmat pissittivät lapsiaan eteemme kävelyalueella. Tällä kertaa näin kuitenkin sen toisen tapahtuman. Normaalia täällä, mutta... Kuitenkin perjantai-aamuna olen 7 aamulla Pekingissä, metsästän itelleni hostellin ja puolenpäivän aikaan näen Yellow Mountanilla tapaamani tsekkiläisen opiskelijan, joka on luvannut näyttää kaupunkia. Paluulippua ei vielä ole, koska olen yrittänyt metsästää halpoja lentoja. Saattaa kuitenkin olla, että lähden sunnuntaina junalla takaisin.

Tänään kävimme myös uudestaan räätälimarkkinoilla. Se on paikka, mistä meikäläinen tykkää. Tällä kertaa tilaukseen jäi 11 kauluspaitaa ja sitäkin useampi kravatti. Katselin samalla myös talvitakkeja, mutta jääköön ne ens viikon hommaksi, samalla kun käyn noutamassa/katsomassa tähän astiset tilaukseni. Tinkaamisesta tykkään ja olen kova siinä, kiinalaiset ovat löytäneet vastuksensa ja olen saanut kehuja heiltä siinä. Noudatan periaatetta, että eurollakaan en nosta tarjoustani, jolloin joko tuote jää hyllylle tai saan sen vihaiselta kiinalaismyyjältä, joka mutisee kiinaksi jotain ja sanoo, että olit liian kova ja liian halavalla lähti.

Ens viikolla meikäläisen jorinoita Pekingin reissulta. Tässä ollaan porukalla suunniteltu tulevaa Hong Kongin reissua, joka tapahtuu parin viikon päästä. Tuli maanantaina ostettua myös ne Balin liput, johon päättyy meikäläisen ensi kuussa alkava Aasian reissu...

Lomaviikon tilinpäätös

Tämä joutenolo, josta valtio maksaa, maistuu meikäläiselle. Huomenna jatkuu taas koulu ja ilmeisesti jotain läksyjäkin ja sanakokeet olisi, mutta ei maistu tuo kiinan kielen opiskelu. Motivaatiota ei löydy riittävästi opiskeluun.

Jotain tilinpäätöstä kuluneesta viikosta. Tiistaina kävimme tosiaan ökyspamestassa Pudongilla. Fasiliteetit olivat enemmän kuin kohdillaan ja saimme valita kolmen ja viiden tähden hieronnan välillä, ja koska hintaero oli 3e, valitsin kolmen tähden hieronnan. Tommi otti kuppauksen ja sen näkee hänen selästään edelleen. Hieroja sai todella tehdä selkäni kanssa töitä ja hieronnan jälkeen tunsin selässäni lihaksia, joita ennemmin en ollut tuntenut.

Keskiviikkona menimme opiskelukaverimme kattoterassibileisiin, josta näkymät olivat valtaisat. Keskiviikkonahan vietettiin Kiinan kansallispäivä ja kaupunki oli täynnä ihmisiä, kaduilla oli turha liikkua väkipaljoudessa ja katukuvan täyttivät Kiinan punaiset liput. Teimme bileisiin suomalaisesta vodkasta tehtyä fisua. Väki, joka koostui pääosin jenkeistä, piti fisusta. Mutta me seuomalaiset ehkä enemmänkin... Paikan päällä oli myös Tampereen kauppiksessa opiskellut italialainen tyttönen, joka kehui puolestaan mustaa makkaraa. Bileistä jatkoimme yöelämään ja kuvamateriaalin mukaan olimme Tommin kanssa kiivenneet baaritiskille, jossa olimme näyttäneet parit lantioliikkeet yleisölle kasikytluvun musikiin tahtiin...Ja oli sillä tiskillä muitakin!

Perjantaina kävimme Shanghain eläintarhassa. Olin kuullut tarinoita kiinalaisista eläintarhoista ja että Shanghain olisi inhimillisemmästä päästä, mutta... Eläintarha herätti enemmänkin ärtymystä. Ensinnäkin loman vuoksi oli koko eläintarha täynnä ihmisiä ja ihmiset tungeksivat ja ajoivat toistensa päältään lastenrattailla. Eläinten olot olivat kurjat. Aitaukset olivat täynnä roskia, kun ihmiset paiskoivat juomapulloilla eläimiä, jotta saisivat nämä liikkeelle. Ruokaa heitettiin niille eläimille, jotka jaksoivat löntystellä aidan viereen. Aitausten vesi oli levän ja roskien peitossa. Koirat oli teljetty pieniin häkkeihin ja ihmiset ärsyttivät koiria ruokapaloilla. Osa eläimistä oli selvästi häiriintyneitä, koska aitauksissa ei ollut virikkeitä, osalta puuttui kunnon suojat ja lisäksi se, että kiinalaiset huusivat ja möykkäsivät heille. Näimme kyllä lähes kaikki mahdolliset eläimet, mutta ei se lämmittänyt mieltä, kun näki eläinten olot ja kiinalaisten käytöksen eläintarhassa.

Lauantaina kävin parturilla. Kysyin hinnan ja kahden euron hinta houkutteli minut ajamaan pääni klaniksi. Alkuun päätäni hierottiin ja pestiin 20 minuuttia, sen jälkeen korviani putsattiin 10 minuuttia, lopuksi vielä hartiani ja niskat hierottiin. Vasta näiden toimenpiteiden jälkeen otti parturi koneen esille ja antoi mennä. Loppuun vielä pääni pestiin ja hierottiin. Kyllä, kaksi euroa.

Lauantaina kävimme myös räätälimarkkinoilla. Paikka todellakin oli meikäläisen makuun! Paikan päällä oli useita loosseja, jotka olivat täynnä kankaita, erilaisia malleja, kirjoja ja lehtiä, josta valita. Paikan täyttivät myös useat länsimaalaiset ihmiset. Kierreltyäni hetken päädyin erääseen loossiin, josta pidin eniten. Sain nähdä heidän huonoimmat ja parhaimmat kankaansa. Olin päättänyt teettää parit puvut. Mutta kun hinnasta päästiin sopuun, lopputulos oli viisi uutta mittatilauspukua. Viikon päästä pääsen sovittamaan sinistä, tummanharmaata, vaaleanharmaata, mustaa liituraita ja harmaata liituraita pukua. Koko lysti kustansi minulle reilu 200e. Ens kerralla tarkoitus on teettää kauluspaitoja ja talvitakkia ja valita sopivia kravatteja.

Eilen käväisimme koulukaveriemme kanssa myös ulkona, jossain rap-clubilla. Tämä päivä mennyt enimmäkseen lepäillen ja pitsaa mutustellen. Pitäisi jostain löytää se motivaatio ensi viikkoa varten...

Case: Mt. Huangshan

Yellow Mountain on valloitettu. Lahdimme sunnuntai-aamulla 6 aikaan hostelliltamme minibussilla taydet kantamukset mukanamme kohti vuoren nyppylaa. Nukuin ensimmaisen yoni Dormissa, jossa jengia kulki edestakaisin ja nukuin ikkunan alla, joten kuulin autojen toottailyt kadulta. Aamu ei alkanut muutenkaan ihan moiteettomasti. Aamupalamme oli myohassa 20 minuuttia ja annoin respan tytolle valittoman palautteen, etten aijo hotkia American Breakfastia kymmenessa minuutissa ja juosta minibussiin, joka starttasi hostellimme edesta. Matkamme kesti tovin, koska kuski halusi bussinsa tayteen, joten ajelimme pitkin Tunxin katuja ja kuski huuteli lisaa populaa kyytiimme. Matkasimme tunnin verran kohti maaranpaatamme. Pysahdyspaikassamme ostimme toiset bussiliput lahemmaksi aloituspistetta ja 8.32 otimme ensimmaiset askeleet loputtomilla porrasaskeleilla, heti kun olimme maksaneet n.20e, etta paasisimme kiipeamaan.

Saa oli vallan mainio, n. 20 astetta. Saimme kavella suhteellisen rauhassa, koska aloituspisteelta ensimmaiselle valietapille oli vaijerihissi, jota laiskat kiinalaiset kayttivat. Alussa jalat karsastivat portaita, joita nousimme ylospain. Matkan aikana oli myos useita tankkauspisteita, mutta oma reppuni sisalsi erilaisia juomia, suolaista purtavaa ja suklaata. Kaiken muun roinan lisaksi. Paasimme valietapillemme kahdessa tunnissa. Olimme nousseet rappuja ylos n. 6,5km verran. Siita jatkoimme Tommin kanssa viela eteenpain kohti muita vuorenhuippuja ja nyppyloita. Tytot jatkoivat toista reittia ja lahemmas loppua. Matkan aikana tormasimme kiinalaisiin, jotka halusivat kuviin meidan kanssamme, suomalaiseen perheeseen ja eraaseen tsekkilaiseen opiskelijaan, joka lupasi nayttaa Pekingia, kun matkaisimme sinne. Matkan aikana duunarit myos kuskasivat raskaat kantamukse selassa, rautaa, ruokaa, petivaatteita alhaalta ylos ja toisinpain. Taytyy nostaa hattua kyseisille kavereille.

Kun olimme Tommin kanssa kayneet kuvauttamassa itsemme kaikissa pakollisissa paikoissa (mm. huipulla 1860m korkeudessa merenpinnasta), paatimme aloittaa laskeutumisen. Laskeutuminen oli kuitenkin yhta rappusia ylos ja rappusia alas. Kiinalaiset naureskelivat, kun valilla kavelimme aivan seinaman vieressa, koska kaiteita ei paikkapaikoin ollut ja siita olisi ollut syva tiputus. Katsoimme vain jalkojamme ja rappusia. Erehdyimme myos reitista sen verran, etta jouduimme paikkaan, josta vaijerihissi lahti alas 8e. Mutta koska laskeutuminen sen varassa, olisi mennyt hissin pohjalla maaten, luottaen, etta kiinalaisten hissi skulaa, valitsimme ehdottomasti mieluummin kavelyn.

En olisi uskonut, etta vuori olisi niin mahtava kuin se oli. Jos matkaatte Kiinaan, voin suositella paikkaa, ehdottomasti kokemisen arvoinen. Koko reissun Shanghaista suorittaa alle 100e. Kavelya noilla rappusilla ylos ja alas tuli varmasti 20-30km ja aikaa meni 8,5h. Olimme etsimassa jo vuorten alarinteilta hostellia, mutta kuin ihmeen kaupalla paikallinen bussijussi tuli nurkan takaa ja otti meidat kyytiinsa. Suomessa tuon auto ei olisi ollut rekisterissa vuosikymmeniin, taalla se tuksutteli eteenpain sysimustaa pakokaasua paastaen. Paadyimme samaan hostelliin, josta lahdimmekin. Kavimme vain kuljettamassa kantamuksemme vuorilla...

Tanaan lahdemme taalta kapykylasta iltapaivan aikana. Paikasta, jossa pitaisi olla n. 1,5milj asukasta. Yritamme kuluttaa aikaa, mutta pohkeissa tuntuu eilinen. Kaymme ehka syomassa kunnon ravintolassa, koska meita vietiin kuin koiraa narusta ensimmaisena iltana. Menimme paikalliseen pieneen ravintolaan, jossa ei ollut menoa, mutta naytimme sitten tiskilta mita lihaa ja rehuja haluisimme. Teurastivat keittiossa kanan, unohtivat vain rintapalat itselleen ja meidan lautaselta loytyi luita. Rehuja tuli pienella lautasella ja kaikilla oli nalka lahdettyamme. Sita ennen pyysimme laskun ja olimme kuin naulalla paahan lyotyja, koko lystin hinta 5 hengelta 25e. Moykkasimme suureen aaneen, mutta eipa siina voinut muuta kuin katsoa teeveesta suorana kiinalaisten kuuvalloitusta ja maksaa lasku. Koko lystin hinta olisi pitanyt olla 10e, mutta mites sanot sen sille naiselle, joka vaittaa etta kana on kallista...

Tanaan on siis alkanut virallisesti viikon lomamme, eika meidan ole jarkea poistua Shanghaista. Huomenna tarkoituksemme on menna okyhierontaan, Pudongin Spa:han, koko lystin hinta on n.7e. Loppuviikon aikana tarkoitukseni on etsia liput ensi kuun Hongkongin ja Pekingin matkaan. Ensi kuussa on luvassa myos formulat Shanghaissa.

Viikko lomaa

Talla hetkella olen lahes 500km Shanghaista sisamaahan, Tunxissa. Huomenaamulla matkaamme Mt. Huangshaniin eli Yellow Mountainille. (korkeus n. 1700km). Matkasimme bussikyydilla 6h tanne keskelle ei mitaan, bussikyydin hinta 13e. Yovymme taalla Tunxissa hostellissa, josta aamukuudelta matkaamme vuorille. Hostellin piti jarjestaa meille yopaikka vuorilta, mutta nyt ilmeni, etta siella on taytta. Mutta luotamme respan sanaan, etta vuorilta loytyy paljon pienia majapaikkoja, muuten kiipeamma vuorta nopeasti ylos ja alas ja tulemma takaisin tanne kapykylaan. Bussi takaisin sivistykseen lahtee ma. iltapaivalla...

Ensimmainen kouluviikko on nyt takana ja voin sanoa, etta oli melko puuduttavaa istua 20h kiinan kielen tunneilla ja 4h kulttuuria. Kaiken huipuksi meidan olisi pitanyt menna viikonlopuksi kouluun, koska kiinalaisten loma alkaa 1.10. joten opiskelijoiden olisi pitanyt korvata maanantai ja tiistai-paivat. Mutta eihan se kay painsa, koska opiskelijoilla on muuta menoa viikonloppuisin.
Mita olen oppinut kiinan kielesta: ehka pari kokonaista lausetta ja aantamista. Kiinan opiskelu on melko tyolasta. Ensin oppia aantamaan, lisaksi kirjoittaa se kirjaimin ja lopuksi kiinalaisin merkein. Mahdoton tehtava, ainakin talla hetkella. Alkuviikosta oli viela hauskaa, loppuviikosta nauru oli kaukana. Meilla oli mm. sanakokeet perjantai-aamuna, ja koska istun takarivissa oli kirja siina sylissani ja kirjoitin kirjaimia sielta. Taksimatka kun meni ohjatessa kuskia oikeaan suuntaan...

Kavimme Elinan kanssa keskiviikko-iltapaivalla Kiinan kulttuurin tunnilla. Odotin, etta opettaja alkaa kertomaan tarinaa Kiinasta ennen ajanlaskun alkua, mutta ensimmaisen tunnin aiheena oli olympialaisten avajaisseremoniat ja opettaja kertoi siita, kuinka ihmeissaan he olivat Sarkozyn ja Ranskan kaytoksesta. Toisella tunnilla kasiteltiin Shanghain talouslukuja, kuinka Shanghain BKT on kasvanut roimasta ja sita, kuin lansimaiset yhtiot tulevat tanne ja rikastuvat taalla...
Opettajan puheet olivat lahinna propagandaa ja aivopesua! Mielipiteita olisi tehnyt mieli esittaa, mutta lansimaat olivat selvana vahemmistona luokassa. Kiinassa asiat ovat hyvin... Asiat esitettiin niin kuin niiden haluttiin nakyvan ulkomaailmalle. En ole varma osallistunko kurssille enaa...